Voi ITKU...taas piti lapsen katsoa vierestä kun isi ja äiti tappeli. Mitä mä teen?

Riidellään jatkuvasti tai nykyään ei niinkään, koska ei juurikaan olla kotona ollessa samassa huoneessa yhtäaikaa. Seksiä ei ole ollut yli 3 vuoteen, mutta eipä se minua kiinnostakaan.

Monesti olen eroa miettinyt. Se vaan tietäisi liian suuria muutoksia.

Onhan sitä nyt muitakin epäsäännöllistä työtä tekeviä yksinhuoltajia, kyllä lapsen hoito järjestyy. Kysele eri vaihtoehdoista kunnalta tms. Enpä ole ennen kuullut moista (teko)syytä olla eroamatta: " teen iltatöitä" ;-)



Jos ainoastaan riitelette ja seksiä ei ole, etkä tunnu saavan parisuhteestanne juuri mitään irti, ei mielestäni ole järkeä jatkaa yhdessä. Tai ainakin pitäisi yrittää tehdä asioille joitan, käydä parisuhdeterapiassa tms. tai keskustella vakavasti miehen kanssa, miten voisitte muuttaa asioita.



Lapsikin toki kärsii tilanteesta ja saa vääristyneen kuvan parisuhteesta.

itseä ainoastan. lapsen vuoksi kannattaa kärvistellä vähän. ei se ukko vaihtamalla parane.

isä ja viettää paljon hänen kanssaan aikaa, vaikka eroaisitte.

Jos kohtelet miestäsi niin kuin haluat hänen kohtelevan sinua, voit olla varma että tilanteessanne tapahtuu muutosta. Niele turha ja tyhmä ylpeytesi ja päätä, että sinä ainakin yrität olla parempi tästä lähtien. Ei parisuhde ole kilpailua ja v-tuilua, vaan toinen toisensa kunnioittamista ja hyvänä pitämistä. Se on vaan teiltä unohtunut jonnekin arjen jalkoihin.

Ei se ole lapsen paras, jos väkisin jatketaan parisuhdetta. Ei erokaan tietty ole lapsen paras, mutta vähemmän huono vaihtoehto kuitenkin, jos ilmapiiri kotona on kovin huono eikä vanhempien parisuhde toimi ollenkaan.

tiedän toki, että kunta tarjoaa mm. yöhoitoa, mutta en tahtoisi lapseni kokevan niin suuria muutoksia, erossakin olisi tarpeeksi.

Ja senkin tiedän, ettei parane vaihtamalla. Olen nähnyt mitä aidan toisella puolella on.. Täytynee yrittää tsempata; omassa käytöksessäkin taitaa olla parantamisen varaa.

" minulla on paha olla, ja olen miettinyt avioeroa. Suhteemme on mielestäni tällä hetkellä siinä määrin huolestuttavassa tilassa, että ellemme tee asialle jotain, pelkään pahoin, että eroaminen tulee ratkaisuksi.



En kuitenkaan haluaisi erota, vaan työskennellä suhteemme eteen, sillä pidän sinusta ja meillä on lapsia, jotka erosta kärsisivät. Lisäksi vaikka emme eroaisi, minusta tuntuu, että lapsille meidän riitelymme on pelottavaa. En osaa kuitenkaan yksin asioita muuttaa, ja toivoisin, että voisimme yhdessä tähän asiaan paneutua. Jos jatkamme riitelyä tällä tavalla, pelkään, että avioliitto tulee päättymään hyvin ikäviin väleihin, mikä on tuhoisaa jo lastenkin hyvinvoinnin kannalta."