TYYLIKKÄÄT! Eikö oo loppuvuodelle pinoa?Missä ootte??

Eipä ole vauvaa, ei aviomiestäkään enää... Asun nyt lasten kanssa kolmistaan pikkukaupunkimme keskustassa kolmiossa. Alkoi juuri elämä taas tuntua mukavalta, mutta...

Mummuni kuoli tänä aamuna =,( En olis enää tätä viimestä iskua tarvinnu, mutta pakko vaan jaksaa eteenpäin. Halusin vaan tulla teille kertomaan, ootte niin ihania!! Tuun joskus kertomaan koko paskan jutun meidän ihanasta erosta, mutta nyt en pysty.



Kaikkea hyvää teille ja perheillenne!!



Terveisin Nippara

Voi ei..Otan osaa..

*suuren suuri hali* kaiken muun päälle vielä tuo..

Ei tässä osaa muuta sanoa kuin toivottelen voimia ja jaksamista!

Pikaisesti vain tähän väliin..



Nipparalle jaksamista surun keskelle! Alku on kaikista vaikeinta mutta onneksi jossain vaiheessa tulee päivä jolloin ei enää satu niin kovaa kuin edellisenä!



Vaarin (oli minun elämäni tärkein mies, tuki ja turva. Se peruskallio johon saatoin luottaa aina..) kuolemasta on nyt reilu vuosi aikaa ja hiljalleen rupeaa tuska väistymään ja hyvät muistot on vallanneet tilan ajatuksistani päällimmäisenä.



Tulehan purkamaan tuntojasi, sitä varten me täällä olemme!!



Palaan kuulumisia päivittämään jossain välissä, nyt ei ehdi!



Rimpe

Tyylikkäät on tosiaan ihan kadonnut, muutaman kerran käyny mielessä että pitäis käydä kattomassa mutta aika loppunut ihan totaalisesti kesken...



Ihan hirveen nopeesti menee aika, ei meinaa millään keretä enää koneelle. No opinnäytetyö vie oman aikanasa ja pikkuremontit joida yritetään saada valmiiks ennen pikkuisen syntymää, vie sitten sen loppuajan.

Vielä olen jaksanut töissä käydä ihan hyvin, vaikka maha on ihan hirveen kokonen jo :o pikkasen ahistaa ku keuhkoja rupee painamaan jo kasaan, mutta en valita itsehän tähän olen halunnut :) Närästys on valitettavasti joka päiväinen vieras, ja vielä ihan ärsyttävän voimakkaana ei ilman Rennietä ja Aktivia jogurtteja voi kuvitellakaan elävänsä.

Pistin tossa justiinsa aamukamman "päälle" enää 48 päivää kun mammaloma alkaa... :D aivan kauheen pitkä aika kuitenkin. Ja siitä sitten kuitenkin vielä aikaa laskettuun aikaan...



Neuvolassa saa ravata taas ihan kiitettävästi, kahden viikon välein tullut ravattua jo kuukauden verran ja taas huomenna on yks käynti, siitä ne sitten alkaakin ihan oikeesti jo kahden viikon välein kutsumaan. Ultrakin on vielä keskiviikkona, kivaa pääsee vähän kurkkaamaan tulokasta. Ei mikään rauhallinen tapaus tämä meidän tulokas, kyllä on vatta ihan hellänä ku toinen esittelee taitojaan. No eipähän tartte ajatelle onko toinen kunnossa, ku koko päivän on sellanen rumina käynnissä :D



Mä tajusin tossa yhtenä päivänä, että mun päivänsäde esikoinen on kohta jo 3 vuotias :o kauhee mihin se aika on kadonnut. Ihan on äitiinsä tullut juttujen määrän suhteen, suu käy ku papupata ja sanavarasto laajenee joka päivä. Iso poika on jo ku päiväkodissa ihmettelivät, että käykö jo seisaalteen pisulla... joo-o jo kesästä lähtien. Oli meinannu tulla vähän kränää päiväkodissa kun istuttivat toista pöntöllä. Aivan hirveesti odottaa toisina päivinä vauvaa, ja toisina päivinä tahtois sitten äiteen masun pois. Aamusin aina tuo jonkun lelun masun päälle, ja sanoo vauvalle "vauva tässä sulle auto/pupu/nalle..." Saa nähdä mitä sitten sanoo ku vauva oikeesti on tuossa kotona... antaako enää niin mielellään lelujaan sen käteen :)



Tässäpä meidän kuulumiset, kirjotelkaahan toisetkin...



Nipparalle ihan hirveesti voima haleja! Alku on aina tosiaan se rankin aika, mutta ajan kanssa kaikki haavat umpeutuu, nyt vaan positiivista energiaa että jaksat hoitaa lapsia ja itseäs



Musta tuntuu joskus, että kun rupee tulemaan huonoja uutisia niin niitä tulee sitten yhdessä rykäyksessä, mulla oli se huono vuosi huhtikuusta 2007 - huhtikuuhun 2008, siihen väliin sattu liikaa menetyksiä ja huonoja uutisia :(



Kaikille lyyleille mukavaa vauva aikaa, ja talven ja joulun odotusta :D



Kiti / B-E ja ei enää niin pieni pikku Rumpali 27+5

Kitillä tuntuu tuota ohjelmaa olevan ihan hurjasti! Ei ihme että ei ole palstalla pahemmin näkynyt! ;) Ihana kuulla että närästystä lukuun ottamatta voit mainiosti! Äkkiä tuo loppu kuluu ja pian olet jo äippälomalla odottelemassa että pieni maailmaan saapuisi. Naatiskele kasvavasta masusta ja muista välillä vähän löysäilläkkin! Edes pieniä hetkiä..



Mitenkäs Priscun vointi? Entäs työkuviot? Otitko vastaan sen tarjotun esimiestehtävän? Mulla on oikeesti ikävä sua!!! :)



Mitäs Sandelle kuuluu? Onko sulla yhtään helpottanut elämä lääkityksen myötä?



Miltsu, mitenkäs teillä on esikon terapiat menneet? Onko tullut mitään infoa jatkosta? Siis onko aihetta huoleen?



Nonulin eloa olen aina vähän kadehtinyt kun teillä tunnutaan elävän niin harmoonisesti aina! Se sinun miehesi taisikin olla sellainen osallistuva puoliso?



(.) Meillä sairastetaan jatkuvasti! Koko ajan on joku kipeänä! Esikolla todettiin astma 5v sitten ja ilman lääkkeitä typy oli reilun vuoden mutta nyt on taas oireet sellaiset että lääkitys tod.näk. alkaa uudestaan.. Pef-seuranta menossa nyt ja arvot näin maallikon silmin on selkeästi astmaatikon.



Kakkosen pää on kovilla kun koulun vaihto olikin tosi iso juttu. Tappelua, itkua, väsymystä ja pahaa mieltä meillä on joka päivä tämän takia. Ärsyttää ja suututtaa oma voimattomuus. Pitäisi jotenkin auttaa lasta mutta tässä kunnassa ei tuolle lapsella ole sopivaa koulua lainkaan!!!



Eskari vipeltää onneksi iloisena itsenään ja jaksaa puuhailla kaikenlaista! Tuolla mimmillä on niin hyvä itsetunto että sitä ei ihan pienet jutut saa nujertumaan!! Onneksi!!



Rölde on jo iso tyttö! Neiti siis on liikkunut omin avuin jo pitkään ja nyt on treenailun alle ilman tukea seisominen! Tukea vasten on kävellyt jo jonkin aikaa. Neuvolassa ei olla käyty kun 7kk kohdalla viimeksi mittauksissa niin kokoa en tiedä mutta veikkaan että kymppi rupeaa olemaan liki ja 74cm vatteet rupea olemaan tosi pinkeitä. Ruoka maistuu hyvin, niin äidin kuin kaupantädin tekemä ja maidot tulee edelleen "nahkabaarista".



Oma jaksaminen on ollut kovilla ajoittain eikä tuo ukon osallistumattomuus ainakaan yhtään helpota tilannetta! Muuttaa pitäisi että saataisiin edes vähän lisää tilaa tälle laumalle ja ehkä tuo sairastelukin helpottaisi.. Epäilen että tässä meidän talossa on kosteusvauriota kun kaikilla on tosiaan näitä hengitystieoireita, ei pelkästään esikolla.



VALI,VALI... ;) itsepähän halusin....



Rimpe ja sekalainen seurakunta!

Piiiitkästä aikaa:)



Rimpe, niin mullakin sua!!! Ja kyllä, otin sen esimieshommelin itselleni:)



Ja sen takia mulla ei olekkaan enää yhtään ylimäärästä aikaa, jos joskus oli...? Vastaan nyt isosta osasta, suunnittelen, palkkaan, ohjaan ja kouluttaudun tässä samalla PT:ksi kun jäi aikanaan kesken. Liikuntaa kertyy sellaset 10-15h/vko ja siihen päälle kaikki nämä vastaavan hommat, perhe ja muut hommelit, niin ei kyllä vapaa-ajan ongelmia ole!! Mutta en valita, mä rakastan tätä työtä, mä rakastan liikuntaa ja mä rakastan liikuttaa ihmisiä:D Mitäs muuta mulle... kaikki hyvin, ei mitään valittamista.



Nipparalle kauhean paljon voimaa... sitä sä tarvitset nyt. Pahin on takana, edessä paljon ihania kokemuksia, hyvää elämää, kaikella on aina tarkoituksensa ;) Iso hali.



Kitille kanssa tsemppiä masun kanto operaatioon :)



Milenna, sande, nonuli, olette mielessä.



Ainiin, meidän tytteli voi hyvin, terveenä ollaan, juttua tulee, ihana lapsi:)) otettiin se influenssa rokote kuitenkin, kun ei ikinä tiedä. Meillä kontataan, noustaan seisomaan, mutta ei kävellä...



yours, priscilla



ps: rimpen kakkoselle paljon pieniä tsemppienkeleitä olkapäälle istumaan... mä tiedän sen miten kovasti saa taistella että ensinnäkin saa lapselle apua, ja toiseksi sellasta joka tehoaa... hali ja rakasta sitä, sano että sä autat sitä pärjäämään ja että asioilla on tapana lutviutua:)