HS mielipiteet: Hoitovapaa kahteen vuoteen
Mitä mieltä?
Minusta ajatus on kannatettava ei naisten aseman tai urakehityksen vaan nimenomaan lasten takia. Kahden vuoden ajalta tukea nostettaisiin reippaasti niin, että se toimisi kannustimena hoitaa ne kaikkein pienimmät kotona. Yli 2-vuotias voi jo hyvinkin nauttia päivähoidon tohinoista, mutta rinnalla pitäisi kulkea tietysti myös päivähoidon kehittäminen.
Yhä useammalla olisi näin todellisia mahdollisuuksia hoitaa kaikkein pienimmät kotona. Esim. pk- seudulla, korkeiden asumiskustannusten alueella, yhä useammin päivähoidon aloittaa ihan pieni lapsi.
Kommentit (50)
Kun siis kyseessä olisi yli 2-vuotiaat lapset.
Olisi jo korkea suomalaistenkin tajuta että lapset ihan oikeasti PITÄÄ sosiaalistaa, jotta pärjäävät globalisoituvassa maailmassa.
Jos vertaatte keskiverto suomalaista ja keskiverto ruotsalaista 5-vuotiasta, joista toinen on luultavasti aloittanut päiväkodissa 3-vuotiaana ja toinen 1,5-vuotiaana niin ero sosiaalisissa taidoissa ja niiden myötä kaikessa kanssakäymisessä ja kommunikaatiotaidoissa on aivan eri luokkaa.
Suomalaiset tekevät karhunpalveluksen koko yhteiskunnalleen uskomalla näitä Keltikangas-Järvisiä sun muita jotka vakuuttavat aina ja ikuisesti että kotihoito on kaikille alle 3-vuotiaille parasta. Eivätkä edes viitsi mainita että kotihoito EI ole yli 3-vuotiaille hyvä juttu.
Meillä tuohon ratkaisuun päädyttiin ihan ilman pakkoakin. Eli olin lapsen knassa kotona 2v, jonka jälkeen hänet laitettiin päiväkotiin ja itse palasin töihin, ehkäisy jätettiin pois samoja aikoja. Lapsi kerkesi olla melkolailla tasan vuoden hoidossa ennen kuin jäi kotiin pikkusiskon myötä. Tarkoitus on että molemmat palaavat hoitoon kuopuksen täyttäessä 2v.
Meillä olisi taloudellisesti mahdollista että olisin kotona koko hoitovapaan, mutta todella ajatus siitä että olisin 6v putkeen kotona lähinnä kauhistuttaa! Oli todella piristävää palta töihin osa-aikaiseksi esikoisen ollessa 2v. Lapsi viihtyi hyvin päiväkodissa ja sai sieltä kavereita joiden kanssa pidellään yhteyksiä nytkin kun ollaan itse kotona, itseasiassa yksi parhaista kavereista on nyt myös kotona pikkusisaruksen vuoksi ja touhutaan paljon yhdessä. Ja siis vuoden töiden jälkeen oli taas ihana jäädä kotiin lasten kanssa.
Meillä tästä ei ole kärsinyt kukaan. Esikoinen voi hyvin ja itse olen huomattavasti pirteämpi ja paremmin voiva äiti mitä olisin ollut jos olisin putkeen jatkanut kotona. Oikeasti uskon että lähes kaikkien äitien kannattaisi harkita edes keikkaluonteista työtä välissä jos on tarkoitus olla useita vuosia putkeen kotona.
Lisäilen vielä että jos miehellä olisi ollut mahdollisuus jäädä kotiin, oltaisiin tehty niin että minä olisin ensin ollut sen 2v kotona ja hän sen kolmannen vuoden, mutta hyvin meni näinkin. Meille se 2v hoitotuki korkeampana olisi loistojuttu. Ja jos siihen sisältyisi se tässä mainittu oikeus jäädä vielä kolmanneksi vuodeksi kotiin niin tuskin kukaan pitkän hoitovapaan kannattajakaan sitä voi kritisoida? Silloinhan säästämällä he saisiat yhä olla sen saman ajan kotona.
Tietysti kotihoito oli eri asia 100 vuotta sitten kun vaihtoehtoja ei ollut. Silloin koko kylä kasvatti, lapsia oli enemmän jne. Sosiaalistamista tapahtui väkisinkin.
Enää näin ei ole.
Vierailija:
* Kirjoitus oli tehty äidin intressejä silmälläpitäen, ei lapsen
* Kirjoittaja ei ollut ottanut huomioon että jotkut saavat enemmän kuin yhden lapsen, joten kotona olo voi venyä ihan senkin takiaKaiken kaikkiaan kirjoitus oli aika tökerö, ajatusta ei oltu viety loppuun.
T. Kotiäiti joka on menossa pian takaisin töihin kahden lapsen ja 5 vuoden jälkeen. Palaan samaan positioon ja palkankorotus tulee aika pian aloittamisen jälkeen. Ja ps. tämä koti/työäiti ei usko tuohon etteikö uraa saisi vielä käyntiin vuosienkin jälkeen jos itse panostaa siihen!!!
Mietipä asiaa uudelleen vuosi työhön paluun jälkeen...
Koko kirjoituksesta paistoi läpi vain " minä, minä, minä!" . Sinulle oli kauhistus jäädä kotiin vuosikausiksi putkeen ja sinusta oli piristävää mennä välillä töihin ja palata taas kotiin lasten kanssa. Olet ilmeisesti näitä hemmoteltuja nykyäitejä joille kaiken täytyy olla niin kivaa, mistään ei voida luopua lapsen takia.
Ajattelitko koko aikana yhtään mitä tuo sinulle sopiva järjestely teki lapsellesi ja tämän perusluottamukselle? Teillä olisi ollut taloudellisesti mahdollista pitää lapsi kokoajan kotona mutta sinun kaipaamien huvitusten takia lasta pompoteltiin edestakaisin.
Missä vaiheessa nämä ihmiset oppivat että äitiys on vastuuta lapsista, ei pelkkää hauskanpitoa. Jos koet ettei sinusta olisi hyväksi äidiksi olemalla kotona 3v lapsen kanssa niin ei olisi ainakaan sitä kakkosta kannattanut tehdä.
Ei mulla ainakaan ollut mitään ongelmia asiassa!
Miksi et voi ymmärtää että useimmat lapset oikeasti nauttivat kodin ulkopuolisista virikkeistä, ihan ilman äitiä, jo 2-vuotiaasta lähtien.
Ja milloinkohan tajuat sen tosiasian että vain onnellisen äidin lapsista kasvaa onnellisia aikuisia. Jos äidin onnellisuus vaatii töissäkäyntiä, joko sen tuoman vaihtelun tai rahan vuoksi, niin se on aina lapsen parhaaksi!
Vai että se että äiti on onnellinen takaa lapsen onnen? Että kun äiti haluaa viilettää sinkkuna yöelämässä ja vaihtaa isäpuolen joka vuosi ja on sen saatuaan onnellinen, niin lapsikin on sitten automaattisesti onnellinen? Tai se äiti joka myös 2,5-vuotiastaan tytärtään kadulla Venäjällä saadakseen viinaa ja henkilökohtaisen onnen, takasi lapselleen samalla automaattisesti onnen?
Tai äiti joka haluaa saada uran ja onnen ja lykkää siksi 8-kuisen 12-tunnin hoitopäiviksi ja on tosi onnellinen, takaa lapselleen onnen? Tai isä joka hyppii vieraissa oman henk. koht. onnensa takia on paras isä...
vaan myös kova tyttö liioittelemaan, sinulle tuntuu olevan vaikeaa pysyä aiheessa ja kohtuudessa.
terveisin onnellinen uraäiti, jolla erittäin onnelliset ja tasapainoiset lapset
Ja todella suuri asia kun toista lasta tekee. Alle 2v on niin pieni ikäero.