Mua säälittää kaikki uusperheet : (Ja
Kommentit (17)
Uusperheillä on vaikeudet ensin ja sitten vasta seuraa onni. Ydinperheissä on päinvastoin, mennään onnellisina naimisiin ja sitten kun saadaan lapsia, tulevat vaikeudet ja jos niistä ei selvitä, erotaan. Tai sitten ollaan yhdessä vain lasten takia ja erotaan heti kun he ovat tarpeeksi isoja.
Uusperheissä lapset ovat mukana heti alusta ja huomioon on otettava myös ex-puolisot, mikä tekee alkuvuosista yleensä todella vaativia. Mutta jos niistä selvitään, seuraa palkinto: vakaa perhe, jossa kaikki voivat hyvin. Niin on esimerkiksi meillä käynyt.
Isä- ja äitipuolet saa kohdella heitä huonosti koska äiti tai isä on niin uuden ihastuksensa lumoissa! ja sitten jos vielä saavat uuden " oikean" vauvan, kohtelu eikun pahenee....
Minusta jos on eronnut niin pitää ottaa rauhallisesti. Mieluiten olla jonkin aikaa ilman miestä, sitten jos löytää uuden, niin ensin rauhassa tutustua tähän vaikka vuoden-parin ajan ennen kuin esittelee lapsille. Näin jotta varmistuu siitä että todella tahtoo jotain vakavampaa tämän miehen kanssa, ennen kuin esittelee lapsille, tuo miehen heidän elämään ja ehkä myöhemmin riuhtaisee pois? Lapsille jo ero on iso muutos, ei siihen kaivata heti jotain uutta ulkopuolista!
Ja sitten kun miehen esittelee lapsille niin mielestäni pitäisi antaa aikaa. Miehen tulisi tulla lasten elämään pikkuhiljaa. Mahdollinen yhteenmuutto koko perheen oloa kuulostellen mahdollisesti, mutta vasta vuosien päästä seurustelun alkamisesta.
näin meillä, yhdessä miehen kanssa jo 20v.
Kaikkihan ne eroaa.. On vilelä niitäkin jäljellä jotka pysyy sen yhden kanssa naimisissa. Meillä 11v takana ja riidat senkun vähenee. Ja entistä rakkaammaksi toinen tulee ajan kanssa.
joka tapauksessa heidän on parempi elää tässä uusperheessä, jossa mieheni heistä aidosti välittää, kuin väkivaltaisen isänsä kanssa.
Ja en, en todella tiennyt, että ex ei kestäkään vauvojen itkua ja lapsen omaa tahtoa. Mikään, ei kerta kaikkiaan mikään varoittanut siitä etukäteen.
Monessa uusperheessä lapset ovat onnellisia. Näin myös meillä. On lapsillekin hyvä, että heillä on arjessa kaksi aikuista huolehtimassa. Yksin tuskin olisin jaksanut.
...elettäisiin onnellisina yhdessä elämän loppuun asti eikä olisi koskaan edes harkittu eroa. Ihan kaikki tietämäni ydinperheet ovat tavalla tai toisella vaikeita. Luulin pitkään, että yksi perhe oli onnistunut, mutta sitten selvisi, että sen perheen vanhimmalla lapsella oli eri isä kuin muilla, asia vain oli salattu, eli ei ihan niin auvoista ollut sielläkään. Useimmat perheet kohtaavat jossakin vaiheessa uskottomuuskriisin, ellei mitään " vakavampia" ongelmia eli alkoholismia, väkivaltaa yms. ole.
Oma uusperheeni on 12 vuotta vanha ja olemme ehkäpä jopa onnellisempia kuin koskaan. Koemme, että yksi vahvuuksistamme on juuri se, että olemme eronneet, missä yhteydessä tapahtui paljon omien arvojen ja asenteen uudelleenarviointia. Osaamme toimia tässä toisessa suhteessa paremmin kuin ensimmäisessä liitossa, vaikka kumpikaan emme olleet varsinaisesti myöskään avioerojemme " syyllisiä" osapuolia vaan tulimme jätetyiksi mielestämme ilman omaa syytämme.
Meidän uusperheessä kaikilla on hyvä olla.
Todisteena siitä pidän tytärtäni. Kolme vuotta sitten hän oli hymyilemätön pikkutyttö. Nyt hän on aina aurinkoinen seitsemän vuotias. Aivan kuin eri lapsi. Siitä kiitän aviomiestäni, hän toi meille molemmille hymyn elämään.
Ja kun oma lapsi syntyy se vie loputkin ....
Jo kerran eron kokeneet ovat muita hanakampia eroamaan silloin kun huomaavat yhteiselämän käyneen sietämättömän vaikeaksi. Lisäksi eronneissa tietenkin on aika paljon sellaisia, jotka eivät sovi kovin hyvin perhe-elämään ja nämä puutteet tulevat esiin toisessa liitossa ihan yhtä varmasti kuin ensimmäisessäkin. Esimerkiksi mieheni ex-vaimo on eronnut sittemmin jo moneen kertaan, koska hänellä kerta kaikkiaan ei ole ominaisuuksia ja taitoja, joita tarvitaan pysyvän ihmissuhteen ylläpitämiseen. Yleisempää tämä on kuitenkin miehillä.
Tämä uusperheiden eroalttius ei tarkoita, että ydinperheet olisivat onnellisempia tai että niissä ei olisi harkittu eroa. Ydinperheissä vain ollaan valmiita kestämään enemmän onnettomuutta kuin uusperheissä.
Lisäksi pitää muistaa, että ydinperheistä iso osa on kauan sitten, 40-, 50- ja 60-luvuilla solmittuja liitoja, eivätkä nämä ihmiset vielä nytkään eroa helposti, koska he ovat kasvaneet yhteiskunnassa, jossa eroaminen oli häpeä ja eroavia rangaistiin lasten menettämisellä.
http: //www. vaestoliitto. fi/toimiva_parisuhde/kuukauden_kysymys/?x32944=23694
Uusperhe solmitaan yleensä selvästi vanhempana kuin ydinperhe, joten biologiset tosiseikat ja jo olemassaolevat lapset rajoittavat lastenhankintaa.
Lapsilla on yleensä jo olemassa kaksi vanhempaa, jotka rakastavat heitä. Nykyään on lapsen täysin mahdollista säilyttää erossa molemmat rakastavat vanhempansa. Sen takia äiti- tai isäpuolen ei ole välttämätöntä rakastaa puolisonsa lapsia yhtä paljon kuin omiaan. Eroperheiden lapset eivät tarvitse enmpää rakastavia aikuisia kuin eroamattomien perheiden lapset. Tutkimusten mukaan lapselle riittää yksi rakastava, kuunteleva aikuinen jopa vaikeissakin oloissa.
kunhan oma vanhempi rakastaa??!!!!!!
...rakastaa kuin omaansa ja toisaalta että kohtelee huonosti/vihaa. Vai onko sinulla maailmassa vain musta ja valkoinen?
Rakastaa voi vaikkei rakastaisi samalla tavalla kuin omaa lasta.
Itse rakastan mieheni lasta, mutta en voi tietää, rakastanko enmmän vai vähemmän kuin omaani, koska minulla ei ole biologisia lapsia.
Moni lastaan rakastava biologinen vanhempi kohtelee lapsiaan todella huonosti, laiminlyö ja jopa lyö.
Se, että äitipuoli ei rakasta lasta, ei tarkoita, että hän kohtelisi tätä huonosti. Hän voi kohdella lasta jopa rakastavasti rakastamatta häntä.
Rakastaminen on tunne. Kohteleminen on toimintaa. ISO ero,
Mieheni ei varmasti rakasta lapsiani kuten omaansa, eikä tarvitsekaan. Riittää, että he tulevat hyvin toimeen ja ovat tärkeitä toisilleen. Mieheni kohtelee lapsiani todella hyvin ja tasa-arvoisesti omansa kanssa. Omaansa rakastaa ja muista välittää. Se riittää.
meidän elämä ei eroa mitenkään ydinperheen elämästä, ja kaikki ovat onnellisempia kuin koskaan. Ei se yksinhuoltaja-lesken elämä niin helppoa ollut.