Mistä oikein syntyy käsitys, että töihinmentyä kotiäidin elämä helpottuu?

Nautin töiden tuomasta älyllisestä haasteesta ja rahasta. Lapset ovat viihtyneet hyvin päiväkodissa (6-8h päivässä), ja meillä on kerrankin aikaa olla miehen kanssa iltaisin kahdestaan, kun lapset nukahtavat viimeistään yhdeksältä. Lapset syövät päiväkodissa aamupalan, lounaan ja välipalan. Päiväkodin lelut, retket ja leikkikenttä tuovat lapsillekin kivaa vaihtelua, ja heillä on hyviä ystäviä ryhmässä.



Minun mielestäni kotona olemisessa oli raskainta tylsyys, rahan puute ja sosiaalisen elämän köyhtyminen. Arvostan todella niitä vanhempia, jotka jaksavat olla kotona. " Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä!"

Muutakin ajateltavaa. Eikä päivällä tule todella niin sotkua kun lapset ovat päiväkodissa. Myös päiväkodissa lapset oppii tapoja toisiltaan niin hyvässä kuin pahassa, kaikkea ei tarvitse kotona opettaa.

Vierailija:

meillä siellä pyörii ainakin kouluikäiset lapset ja heidän kaverinsa, eli toistakymmentä lasta päivittäin. ap

Aamut ovat kaoottisia, vaikka etukäteen järjestän paljon. Kotona odottaa toinen työpäivä, vaikka miehen kanssa jaetaankin töitä niin, että on mahdollista joskus harrastaa. Mutta ei tämä tosiaankaan ihan asennekysymys ole.

Kotiäitinä on huomattavasti rennompaa ja kiireettömämpää. Omien lasten kanssa oleminen on sitäpaitsi hauskaa ja palkitsevaa.

Pidän työstäni ja se on todella mielenkiintoista ja haastavaa. Loin uraa kymmenen vuotta ennen lapsen syntymää ja se oli ja on edelleen erittäin tärkeä osa elämääni. Palkkani on hyvä ja meillä on onneksi varaa siivoojaan. En itse pidä kotitöistä (ruoanlaitosta kylläkin), joten nyt kun olen töissä voin hyvällä omallatunnolla jättää siivoamisen ja silittämisen muille.

Koin kotonaolon sosiaalisesti ja älyllisesti hyvin köyhäksi, vaikka lapsen kanssa puuhailusta nautinkin. Asumme myös alueella, jossa on vähän lapsiperheitä ja ne vähätkin perheet tuntuvat viettävän aikaansa oman talonsa pihalla. Päivittäiset aikuiskontaktini supistuivat käytännössä mieheeni.

Vierailija:

Nautin töiden tuomasta älyllisestä haasteesta ja rahasta. Lapset ovat viihtyneet hyvin päiväkodissa (6-8h päivässä), ja meillä on kerrankin aikaa olla miehen kanssa iltaisin kahdestaan, kun lapset nukahtavat viimeistään yhdeksältä. Lapset syövät päiväkodissa aamupalan, lounaan ja välipalan. Päiväkodin lelut, retket ja leikkikenttä tuovat lapsillekin kivaa vaihtelua, ja heillä on hyviä ystäviä ryhmässä.

Minun mielestäni kotona olemisessa oli raskainta tylsyys, rahan puute ja sosiaalisen elämän köyhtyminen. Arvostan todella niitä vanhempia, jotka jaksavat olla kotona. " Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä!"

työpäivän päätteeksi oli kaikkea muuta kuin helppoa ja vaivatonta, siihen vielä kaupassakäynti, ruoanlaitto, muut kotihommat ja vielä olisi pitänyt lasten kanssa puuhata ja koululaisen läksyjentekoa valvoa... Joten ehkä jollakin on sitten vain yksi lapsi tai kotona palkattu kotiapulainen...

On aikaa olla välillä vain yksin ja rauhassa eikä kukaan roiku polvissa

mun töissä ei koskaan saa olla rauhassa, ja aina tosiaan joku " roikkuu polvissa" . vessa-ja ruokataukoja ei juuri tunneta, ja hiljaista ja rauhallista ei ole koskaan.

kyllä meillä on yritetty kouluttaa lapsia laittamaan tiskit koneeseen ja korjaamaan välipalansa, mutta eivät kyllä tosiaan tajua siivota kaikkea sitä kuraa eteisestä, mikä joka ikinen päivä joutuu sieltä imuroimaan ja pyyhkimään.

Kyllä, itsekäs olen ja se on osa minua. Kun käyn töissä olen lapsilleni parempi äiti ja jaksan paremmin, enkä koe itseäni vain kotipiiaksi.

rasittaa.



Mutta kun on tottunut, että kotona on tosi raskasta, niin töihinmeno tasapainottaa aikuisen elämää ja tuo siihen lisää ulottuvuuksia. Elämä tuntuu helpommalta.

subjektiivinen asia...