Lue keskustelun säännöt.
Vihaan 6-vuotiasta tytartani! Vihaan! Joka ikinen paiva se haukkuu, kiusaa, kaikin keinoin arsyttaa, purkaa minuun KAIKEN, sanoo vihaavansa minua ja etta olen maailman tyhmin aiti,
30.11.2007 |
silti olettaa että minä koko ajan lohduttaisin ja olisin kärsivällinen kuten olen tähän saakka ollutkin. Nyt alkaa mitta olla täysi. Sisäisesti olen täynnä raivoa ja tämä ilta on mennyt puolin ja toisin tytön kanssa huutaessa. Olen yrittänyt takoa hänelle päähän sitä että äitiä kuuluu kunnioittaa ja että minä en vaan kestä hänen kiukuttelua. Mutta tyttö vaan huutaa että äiti huutaa ja on tyhmä ja purskahtaa näennäisen dramaattiseen itkuun. Ja kiukku ja valitus ja venkuilu jatkuu.
Oikeasti, olisin valmis antamaan lastenkotiin kohta!
Lisäksi meillä on 3-vuotias ja 6kk vauva jotka selvästi kärsivät myös isosiskon ainaisesta kiukuttelusta, huutamisesti, raivoamisesta, nälvimisestä. 6v oikein nauttii jos huomaa minun ärsyyntyvän tai pahoittavan mieleni. Tuleva narsistiko hän on? Ja minä olen ilmeisesti kieroon kasvattanut alusta pitäen. Aina on ollut temperamenttinen mutta nyt puolen vuoden sisällä tilanne on kiristynyt äärimmilleen. Kasvatusneuvolaan ei nyt voimat ja aika riittäisi mutta ilmeisesti on pakko. Mieluiten vaan lykkäisin tytön jonnekin pois silmieni edestä.
Kommentit (94)
Kerran muistan hänen ihan purkahtaneen itkuun ja välillä sanoo että rakastaa minua vaikka muuta väittääkin ja halaa. Mutta ei mene montaa minuuttia kun jo taas irvistellään ja kiukutellaan ja mollataan ja piikitellään. Kaikki energiani menee tähän tyttöön.
Isänsä on niin paljon pois että on aika ulkona minun ja lasten kuvioista. Pitäisi kait pistää isä enemmän tyttönsä kanssa puuhailemaan ja juttelemaan asioista. Ehkä se auttaisi. Mieheni tekee todella paljon töitä ja lisäksi rakentaa meille uutta taloa. Mutta ehkä pitäisi panostaa että silloin kun hän on kotona niin keskittyisi erityisesti tuohon esikoistyttöömme.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja juteltiin ihan rauhallisesti ja asiallisesti. Yllättäen siinä tilanteessa, kun olikin kaksi vakavailmeistä, mutta silti rauhallista aikuista nenän edessä sanomassa, että " näin et voi jatkaa, koska sekä sinulla, siskolla että äidillä ja isällä on tosi paha mieli" , ei ollutkaan herra " nenäkäs, joka halveksii kaikkia" enää paikalla.
Sanottiin, että mieti nyt tarkkaan, mitä haluat. Ja että jos OIKEASTI on jotain asioita, jotka ovat hullusti tai hänen mielestään epäreiluja, NYT on tilaisuus sanoa. Tai sitten miettimisen jälkeen tietysti koska tahansa saa sanoa. Mutta ei enää karjumista, huutamista, jatkuvaa vänkytystä. Se ei ole tie siihen, että meillä on kiva perhe, joka toimii.
Tämän puhuttelun jälkeen lasta tietysti kohdeltiin ihan reilusti, ystävällisesti ja rakkaudella, kuten kaikkia pitääkin. Jotenkin hän arvostikin sitä jämäkkyyttä. Aiemmin olemme olleet vähän pihalla. Ehkä hän koki sen rajattomuudeksi ja turvattomuudeksi. Rangaistukset vain pahensivat raivareita ja nenäkkyyttä.
Vierailija:
Kerran muistan hänen ihan purkahtaneen itkuun ja välillä sanoo että rakastaa minua vaikka muuta väittääkin ja halaa. Mutta ei mene montaa minuuttia kun jo taas irvistellään ja kiukutellaan ja mollataan ja piikitellään. Kaikki energiani menee tähän tyttöön.Isänsä on niin paljon pois että on aika ulkona minun ja lasten kuvioista. Pitäisi kait pistää isä enemmän tyttönsä kanssa puuhailemaan ja juttelemaan asioista. Ehkä se auttaisi. Mieheni tekee todella paljon töitä ja lisäksi rakentaa meille uutta taloa. Mutta ehkä pitäisi panostaa että silloin kun hän on kotona niin keskittyisi erityisesti tuohon esikoistyttöömme.
ap
häntä paijailla. Ehkä tilanne olisi helpompi jos hän olisi ainoa lapsia ja minulla olisi enemmän hänelle aikaa. Tai jos isänsä olisi enemmän kotona. Myös vauva ja 3v kaipaavat aikaani. 6v vie nyt todellakin suurimman osan ajastani, vaikka mielestäni myös nuoremmat sitä tarvitsisivat.
Olen yrittänyt olla kärsivällinen ja samalla pitää rajat. Olen yrittänyt olla ystävällinen ja selittää asioita. Minun on tehtävä ruokaa. Minun on imetettävä vauvaa. Minun on tehtävä kotitöitä. On käytävä kaupassa. Siinä sivussa mielelläni olisin tytölleni ystävällinen ja kiva, ottaisin huomioon, halailisin jne. Mutta se ei taida riittää?
Olen Aasi ilmeisesti. Tunnen todella paljon huonommuutta äitinä. Älkää yhkään epäilkö ettei asia olisi näin. Tunnen epäonnistuneeni täysin kasvattajana. Tiedän että olen huono äiti kertakaikkiaan. Mutta en vaan osaa tämän paremmin. En vaan jaksa. Tahtoisin vaan pois tästä kamalasta tilanteesta.
ap
kun tänne tulee helppojen lasten vanhemmat sitten arvostelemaan, että " ap olet ääliö" ja " et rakasta lastasi" . Huoh...soisin jokaiselle sen yhden TODELLA hankalan lapsen, niin kyllä loppuisi arvostelu.
Terveisin 2 vuotiaan pojan äiti. Poika on niin tempperamenttinen ja vaativa, että on kahdessa vuodessa imenyt mehut äidistä ja isästä totaalisesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos paljon. Yritän vielä jaksaa.
ap
Ehkä kun oli kahden rintama, se vain tuotti psykologista tehokkuutta. Meillä on myös se auttanut aina, että se vanhempi jolle ei juuri sillä hetkellä kiukutella, komentaa olemaan kunnolla toisen kanssa. Lapsillahan on aina näitä kausia, että äiti on in, isä out - tai päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi oli kuin enkeli kunnes täytti 2v. Siitälähtien on huutanut, kiljunut, määrännyt ja terrorisoinut koko perhettä. Joka päivä raivoaa ja kun on rauhoittunut niin haluaa halata, otan vastaan anteeksi pyynnön mutta sisälläni kiehun. Minun rangaistuskeinoni ovat olleet tavaroiden takavarikoiminen, mukavien asioiden peruuntuminen ja kotiaresti. Mieheni sitä mieltä, että jos oltaisiin annettu kunnolla selkään niin ongelmaa ei enää olisi. En tiedä missä teimme virheen. Meillä on kuusi lasta mutta tämä neiti on ainutlaatuinen tempperamentiltaan.
tainnut olla samanlaisessa tilanteessa, mutta nyt tajunnut mikä mennyt vikaa. Mulla on aika samanlainen tilanne ja tiedän miten pitäis toimia, mutta kun AIKA EI RIITÄ kaikille, omaa laatuaikaa ja lepertelyyn eikä yleensä varsinkaan sillon kun joku sitä haluais. Asiat on vaan hoidettava, ja sitä ei lapset ymmärrä. Siitä nämä konfliktit tulee.
Parhaammehan me kaikki yritämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
kun tänne tulee helppojen lasten vanhemmat sitten arvostelemaan, että " ap olet ääliö" ja " et rakasta lastasi" . Huoh...soisin jokaiselle sen yhden TODELLA hankalan lapsen, niin kyllä loppuisi arvostelu.Terveisin 2 vuotiaan pojan äiti. Poika on niin tempperamenttinen ja vaativa, että on kahdessa vuodessa imenyt mehut äidistä ja isästä totaalisesti!
Mutta jos ihan vihaa lastaan,on se todella itsetutkiskelun paikka,mitä kannattas tehdä ja jättää tekemättä - lapsella kun on isäkin,niin miks ihmeessä se ei siinä arjessa näy?Ja joo, tekosyitähän riittää
ja silti on ihan pieni onneton muksu. Varsinkin todella älykkäät lapset ovat vaativia, koska tunnepuolen tarpeet voi olla hyvin ikätasolla, mutta verbaliikka ja kaikki hoksottimet ovat jo melkein ison ihmisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sosiaaliset, kielelliset, älylliset taidot selkeästi ikäistään edellä, eskarin henkilökunnan mielestä. Eskarissa hän on ryhmässä kuulemma tavallaan jopa ryhmän johtaja, osaa johdattaa muita lapsia ja selvitellä konflikteja jne, muut lapset kunnioittaa häntä. Noita sosiaalisia taitoja todella ihmettelin koska kotonahan sosiaaliset taidot ovat minuun kohdistuneena sitä mitä aiemmin kerroin.
Tyttö kyllä tottelee minua niissä asioissa mitä käsken hänen tehdä (esim. siivoa lelut paikoilleen kun kerran lopetit leikin), mutta marina ja rutina ja ulina ja minun solvaamiseni on jotain ihan kamalaa.
ap
Jo nuo asiat joista minua " syytettiin" eivät satuttaneet yhtään koska ymmärrän kyllä että vikaa on jossain ja noita samoja asioita olen käynyt itse läpi. Tunnen itseni aasiksi kuten joku kirjoittikin. Epäonnistuneeksi kasvattajaksi. Ja että tyttö on pilalla. Syytän itseäni ja tunnen itseni alimman luokan äidiksi tämän asian vuoksi.
Erityiskiitos vinkeistä ja tsemppauksista! Itseltäni ei enää itselleni herunut tsemppejä vaan lähinnä olen niin maassa tämän asian vuoksi että huonoäiti ja luovutustunnelmat on nyt olleet päällä.
Mutta eiköhän täältä vielä nousta ja yritetä. Kunhan nyt nukun välissä ja huilaan ja taas jaksan. Ja jos on niin että olen epäkelpo äiti ja tyttäreni on parempi muualla niin sitten niin on. Tämä tilanne on niin tulehtunut että mikään vaihtoehto ei tunnu enää pahalta.
Yritän kerätä rohkeutta ottaakseni yhteyttä kasvatusneuvolaan.
Esikoulussa keskustelin tästä asiasta vanhempainkeskustelussa, mutta koska tyttö on esikoulussa hyväkäytöksinen, tottelevainen, sosiaalinen, mitä ystävällisin ja kivoin ja nokkelin tyttö niin eivät nähneet mitään syytä huoleen. Totesivat vaan vähän jopa hymyillen että niinhän se äiti yleensä saakin niskaansa ne negatiiviset asiat. Eivät tajunneet missä mittakaavassa tässä mennään.
ap
ANNA hänelle sitä POSITIIVISTA läheisyyttä ja huolenpitoa, jota hän KAIPAA! Hän kaipaa Sinua ja tyytyy vaikka siihen puolinaiseen - eli tarjoamaasi NEGATIIVISEEN.
Oot kyllä täysi AASI!
Nyt menet ja otat tytön syliisi ja sanot hälle, että RAKASTAT häntä. Kuuntele häntä. Anna hänelle aikaa! Hän on vasta LAPSI. Sinä taas olet AIKUINEN!
ETKÄ ENÄÄ VAADI HÄNTÄ OLEMAAN ISO. Hän on pikku-likka vielä! Anna hänelle lapsuus. Elä SINÄ riistä sitä häneltä!
Huomaat kyllä tulevaisuudessa miten oikeassa olin tämän kirjoittaessa. Elämäsi helpottuu taatusti, kun lopetat LAPSELLISEN KIUKUTTELUN tyttärellesi.