Puheterapeutin lausunto...

Vierailija:

kysymys: mitä tein tämän lapsen kanssa väärin?

Tiedät itsekin, että et mitään. Me vanhemmat vaan ei voida vaikuttaa ihan kaikkeen. On hienoa, että sinulle ko. asiat ovat itsestäänselvyyksiä. Älä loukkaannu vaan ole onnellinen, että näin on!

Kyllä on terapeuteissa eroa! 2v jaksoin odottaa että terapeutti kehittyisi ja aloittaisi terapian ennenkuin uskoin ettei siitä mitään tule ja vaihdoimme.



Olen todella onnellinen tuosta päätöksestä. Nykyinen terapeutti on kokenut, ammattitaitoinen ja tunnollinen. Arvatkaa missä se näkyy? Lapsessa tietenkin.. pojan puhe on parantunut niin huimasti että ympäristökin huomaa että jotain outoa on tapahtunut.



yritä olla välittämättä! Harmi että teille on osunut tuollainen. Toivottavasti on kuitenkin parempi ohjaamaan puheen kehitystä, se on se pääasia!

sitä on miettiä mitä on kenties tehnyt väärin, vaikkei olekaan tehnyt! Meillä 5 vee poika käynyt puheterapiassa jo reilun vuoden kerran viikkoon ja välistä edelleen tulee syyllinen olo. Miksi minun lapsi ei osaa luetella värejä letty saati tunnistaa, miksei hän osaa sitä ja tätä... Minusta mekin ollaan eletty ihan normaalia arkea lapsen kanssa ja onpa poikamme ollut hoidossakin, mutta ei kaikki olekaan meistä itsestämme kiinni.



Ymmärrän, että käynniltä jäi huono maku suuhun. Varsinkin alussa on itsekin niin herkkänä ja loukkaantuu pienistäkin jutuista. Taisin tehdä itsekin niin, mutta toisaalta eihän terapeutti tunne meitä entuudestaan. Toivottavasti teillä terapia alkaa sujumaan hyvin ja tulette toimeen terapeutin kanssa. kannattaa kysellä aina jotain, jos jokin juttu vaivaa. Siitä oli ainakin itselle paljon apua!

Kaksplussan puolella eilen joku kyseli apuja puheenkehittymiseen, ja koko ketju meni sitten siihen kun jotkut alkoivat syyllistämään äitiä. Voi, voi... se kun ei auta tilanteessa mitään. Meilläkin oli puheterapeutin kanssa eri näkemykset puolitoista vuotta, mutta onneksi puhetta saatiin silti etenemään. Eniten sain apua tuttavaperheeltä, joilla oli yksityinen puheterapeutti. Jos lapsella ei ole ongelmia kuulossa ja hän ymmärtää puhetta, kannattaa opettaa aluksi vain äänteitä ja tavuja niin että lapsi katsoo kasvoihin. Jos on paljon ongelmia (ei ainuttakaan sanaa 3-v.), tinkaa lähete poliklinikalle tutkimuksiin.

Ja terapeutti kokee, 2 tapaamiskerran jälkeen että lapsi kärsii asiasta.

Itse en ole ihmeellistä kärsimästä huomannut, vaan perustyytyväinen lapsi on kyseessä.



Terapeutti on juuri valmistunut, joten pidempi aikainen kokemus uupuu, samoin myös kokemus vanhemmuudesta.

Minusta käytti syyllistäviä sanoja, ehkä vaan keltanokkasuuttaan, mutta kyllä se sapetti.



Toki on hienoa, että lapsia saa terapiaa ja en usko sen olevan haitaksi, mutta mitään diipadaapa juttuja en vain jaksaisi kuunnella. : (



ap

numeroa en muista, mutta siis vaihdoimme 2v jälkeen...



Mistä päin olette ap?

En automaattisesti koe yksityisen paremmaksi, mutta vastavalmistuneet eivät välttämättä näe metsää puilta.



ap

Vierailija:

En automaattisesti koe yksityisen paremmaksi, mutta vastavalmistuneet eivät välttämättä näe metsää puilta.

ap

uusin tieto eikä valmiita ennakkoluuloja. Jne. Eli juttu ei ole niin yksinkertainen, että mitä enemmän aikaa on valmistumisesta sen parempi. Se, että sinulle jäi noista muutamasta jutusta syyllinen olo on toki ikävää, mutta ei terapeutin ammattitaidottomuutta. Ihan turhaan märehdit asiaa kun puheterapeutti kuitenkin teki sen mikä hänen kuuluukin tehdä. On totta, että terapeutti ei välttämättä parin tapaamisen jälkeen voi tehdä mitään kovin syvällisiä diagnooseja lapsestasi, mutta samoin hän ei voi näiden tapaamisten perusteella päättää, että te olette niitä hyviä perheitä missä lapsille luetaan ja puheenkehitystä tuetaan muutenkin.

Vierailija:

Vierailija:

En automaattisesti koe yksityisen paremmaksi, mutta vastavalmistuneet eivät välttämättä näe metsää puilta.

ap

uusin tieto eikä valmiita ennakkoluuloja. Jne. Eli juttu ei ole niin yksinkertainen, että mitä enemmän aikaa on valmistumisesta sen parempi. Se, että sinulle jäi noista muutamasta jutusta syyllinen olo on toki ikävää, mutta ei terapeutin ammattitaidottomuutta. Ihan turhaan märehdit asiaa kun puheterapeutti kuitenkin teki sen mikä hänen kuuluukin tehdä. On totta, että terapeutti ei välttämättä parin tapaamisen jälkeen voi tehdä mitään kovin syvällisiä diagnooseja lapsestasi, mutta samoin hän ei voi näiden tapaamisten perusteella päättää, että te olette niitä hyviä perheitä missä lapsille luetaan ja puheenkehitystä tuetaan muutenkin.

ne mitkä sinusta ovat itsestäänselvyyksiä eivät sitä välttämättä kaikille ole. Ei puheterapeutti voi tietää mitä te kotona teette.

Terapiaopinnot on tietenkin työssä suuri osa työvälineitä, mutta lapsen ja perheiden kohtaaminen on iso osa myös.

Minä pidän myös hyvän ammattilaisen kriteerinä tuota opintojen päivitystä.



Ja tuo " hyvä perhe" vs. " huonompi perhe" on minusta todella vastenmielinen lähtökohta.



Ymmärrän siis miksi hänen piti käydä ne ns. diipadaapat läpi, mutta silti sen olisi voinut tehdä toisella otteella ja sellainen paskantärkeys on ahdistavaa kun on kyseessä kuitenkin pitempiaikainen yhteistyö. Asioista voi puhua ihan reilusti.



ap

että lapsen puheenkehitystä ei ole tuettu kotona.

paljon vaikeampi on sitten, jos lapsella on dysfasia. pojat ovat tyttöjä hitaampia puheenkehityksessä.

Todella absurdi väite! Kyllä kielenkehittyminen on " hieman" monimutkaisempaa. Vai miten selität samassa perhessä, kielellisesti lahjakkaan ja hitaasti kehittyneen?



Niinpä niin, ei ole yksinkertaista ei.

Jotenkin alentuvasti kerrotut diipadaapat eivät ole sellaista.



Voisitko kertoa puheterapeutille, miten koit hänen puheensa? Siis kertoisit sen, mitä täälläkin, että teillä luetaan ja puhutaan paljon, teillä on toinen kielellisesti lahjakas lapsi, ja että koit alentavana terapeutin puheet ensimmäisellä kerralla? Jos hän ei ikinä saa palautetta, hän ei kehity...



Ymmärrän, että sinulle tuli paha mieli.

joka on muutenkin ollut vaisu kehittymään jne. Nyt sitten kun sai astmadiagnoosin ja -lääkityksen on ottanut muutamassa viikossa kaiken kiinni ja on muutenkin kuin eri lapsi.



Tuntui tosi kivalta kuunnella niitä päivittelyjä, että miksei lapsi puhu, miksei lapsi ota kuivaksi jne. kun nyt se astma on viimein saatu hallintaan ja lapsi pysymään terveenä, hän on hoidellut kaiken suit sait.

Kyllä, tekisi mieli kertoa hänelle, että hän olisi voinut keskustella, eikä ylhäältä esittää asioita. Hän olisi voinut etsiytyä silmäkontaktiin, paperista lukemisen sijaan.



Hän teki vuorovaikutuksessa muutaman minua todella loukkaavan virheen, mutta laitan sen kokemattomuuden piikkiin.

Jos lapseni jotain tukea tästä jaksosta saa, se otetaan illolla vastaan.



Kiitos kommenteistanne!



ap

puheterapeutilta tarkennusta. Luettele nuo kohdat joita teillä on pidetty itsestäänselvyytenä ja sano että lausunnosta tuli sellainen kuva että niitä ei uskota teillä tapahtuvan ja kysy että koska olette nuo pyydetyt asiat jo hoitaneet sekä menneisyydessä että nykyisyydessä ja aiotte jatkaa tulevaisuudessakin, että onko mitään kongreettista mitä voitte _tehdä_ edistääksenne lapsen puheen kehitystä.

on arkea pyöritetty jne. Ja sitten kerrotaan, että lapselle " pitää puhua arjessa mahdollisemman paljon, ei huudella vaan mennä lapsen lähelle jne." Mä en pystynyt edes sanomaan mitään, musta se oli niin törkeää.



Olishan tuo voinut vähän haastatella, että miten teidän päivä menee, tuleeko juteltua ja luettua jne. Jotenkin inhimillisemmin.

Minusta hän oli kovin tuomitseva.

Vaikka itse tiedän, ettei siihen pienintäkään syytä ole, silti se tuntui pahalta. Luulisi ammattilaisen tietävän, että syyt on moninaisemmat.



ap

Meilläkin on ihan tuore terapeutti, lapseton jne. Hänkin päästelee suustaan sellaista teoriaa vaikka miten paljon. Viimeksi selitti mulle varmaan puoli tuntia, miten lapset leikkii eri ikäryhmissä jne. Mulla nyt kuitenkin on kaksi lasta, kotona olen hoitanut ja takuulla aika paljon tarkemmin seurannut, että miten eri-ikäiset leikkivät...