Lue keskustelun säännöt.
Miten lasta voisi rohkaista?
29.11.2007 |
Vai tarvitseeko edes? Tuleeko reippaus/rohkeus itsestään aikanaan, tai jos ei tule voiko siihen vaikuttaa, vai onko kiinni luonteesta...
2-vuotias lapseni on aika arka eikä osaa pitää vielä puoliaan. No onhan hän hyvin pieni vielä, joten ehkä siksi. Leikkii aina hyvin nätisti rauhallisesti, välillä tykkää " riehua" juosten ja pomppien mutta silloinkin aina muut huomioon ottaen. Ikinä ei töni muita tai vie muilta leluja käsistä. Tykkää kyllä leikkiä muittenkin lasten kanssa, jos ne osaavat leikkiä myös " nätisti" .
Meluavia ja raisuja lapsia pelkää, eräskin päivä joku lapsi tuli karjumaan lapseni naaman eteen muuten vaan niin oma lapseni säikähti ja alkoi itkemään. Jos joku lapsi tulee tönimään, ei osaa ehkä väistyä tilanteesta. Lelut lapseni luovuttaa heti jos joku tulee viemään, eikä osaa sillä tavoin pitää puoliaan.
Yleensäkin pelkää kovia ääniä.
Varmasti tämä on suurelta osin luonteenpiirrekin, mutta johtuuko myös iästä? Monet muut samanikäiset vaikuttavat rohkeammilta. Voisinko jotenkin rohkaista omaa lastani?
Kommentit (2)
sepä se tuntuukin hankalalta miten osaisi jollain tapaa rohkaista, mutta ei kuitenkaan liikaa patistaisi lasta vasten luontoaan. täytyypä katsoa jos kirjastosta joskus löytyisi tuota kirjaa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapseni on arka ja ujo, ja mietin aikoinani paljonkin miten auttaisin häntä rohkaistumaan. Onneksi tulin lukeneeksi Liisa Keltikangas-Järvisen kirjan Temperamentti. Karkeasti lyhentäen oppi tuosta kirjasta oli, että ujous ja arkuus on luonteenpiirre, josta ei tarvitse päästä eroon. Tällainen lapsi tarvitsee toisia enemmän aikaa rohkaistuakseen sekä vanhempien tukea ja hyvän esimerkin reippaasti toimimisesta. Näin hän hyväksyy oman arkuutensa ja oppii vähitellen toimimaan niin ettei se rajoita tekemisiä. Pakottaminen tai toisiin vertaamalla patistelu ei johda itsetunnon kannalta hyvään lopputulokseen, vaikka lapsi saattaa näennäisesti reippaaksi oppiakin.
Näiden oppien noudattaminen on vaatinut toisinaan kärsivällisyyttä ja jaksamista vanhempana. Uskallan kuitenkin väittää, että viisivuotiaallamme on hyvä itsetunto. Rohkeutta ja luottoa omiin kykyihin tulee koko ajan lisää, ja nykyään hän onkin päiväkodissaan jo hyvin aktiivinen.