Lue keskustelun säännöt.
Miten saisin hillittyä omaa suruani edes hiukan kertoakseni lapsilleni ukin kuolemasta
28.11.2007 |
Sain juuri suruviestin. Lapset eivät ole kotona, mutta odotan heitä kotiin hetkellä minä hyvänsä. Lapset ovat jo kouluikäisiä, mutta ei se asiasta sen helpompaa tee.
Ukki oli jo iäkäs ja oli viimeiset viikot sairaalassa. Lapset ovat nähneet ukin voimien vähenevän jo usean vuoden aikana, mutta loppu tuli silti aivan yllättäen.
Olen yksin kotona, joten joudun kertomaan suruviestin itse. Miten saisin itseni rauhoitettua auttaakseni lapsiani heidän surussaan? .
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen vaari kuoli eilen. Kuolema oli odotettu ja lapset olivat nähneet isovaarin joutuvan sairaalaan ja käyneet pari päivää sitten häntä katsomassa, joten jo silloin puhuttiin hänen kunnostaan ja tulevaisuudesta. Meillä " onneksi" minä olin kotona ja puhuin asiasta lasten kanssa, koska mieheni ei olisi pystynyt. Tai kertoihan hän sen kuoleman mutta minä jatkoin asiasta keskustelua ja vastailin lasten kysymyksiin. Voisitko odottaa kertomisen kanssa siihen, että toinen aikuisista tulee kotiin, vai onko tulossakaan? Lasten on ihan hyväkin nähdä surusi mutta se ei saa jatkua kovin pitkään.
Meillä vanhin lapsista on koululainen, keskimmäinen eskarilainen ja nuorin kolme, joten juttua riitti jonkin verran tämän asian tiimoilta.
Päätin jo, että tästä voidaan nyt keskustella ja sen jälkeen annetaan asian olla hautajaisiin saakka. Tämän jälkeen vaaria voi muistella hyvällä mutta mihinkään suruun ja murheeseen ei jäädä. Elämä jatkuu ja näin elämässä käy.