Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko luuseri, kun en saa opiskeltua ollessani kotona kolmen lapsen kanssa?
28.11.2007 |
Tuntuu, ettei mitään ehdi. Lapset iältään 10 kk, 4 v. ja 6 v. Koko ajan joku on jotain vailla ja joku homma on kesken, vauva tekee tuhojaan tai isommat kinastelevat. Keskittymiskykyni on tipotiessään. Mies tekee pitkää päivää, matkoineen n. 10-11 tuntia ja tulee kotiin yleensä tuntia ennen lasten nukkumaanmenoa. Hoidan yksin kodin, koska iltaisin emme yhdessä sitä ehtisi tekemään ja viikonloput ovat täynnä kauppareissuja, synttäreitä, lasten kavereita ja muuta menoa. Mummolat 500 km: n päässä ja muu suku myös, joten tukiverkkoja ei saa kuin rahalla harvoin.
Tämän lisäksi minun pitäisi tehdä opintojani loppuun MUTTA EN VAIN SAA TEHTYÄ niiden eteen mitään. Kun talo hiljenee yhdeksältä illalla, rojahdan sohvalle täydellisessä koomatilassa, ei puhettakaan että saisin tehtyä MITÄÄN aivotyötä vaativaa.
Tunnen itseni täydelliseksi surkimukseksi ja jatkuvaa syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa. En vain jaksa, olen niin huono organisoimaan arkeani. Tulkaa nyt vielä sanomaan, että olisin tämänkin ajan voinut käyttää esseen tekemiseen. Nyt täytyy rynnätä hakemaan vauva kukkaruukulta.
Kommentit (18)
Tossa tilanteessa opiskelu kuulostaa mahdottomalta. Mun esikoinen on lyhyitä päiviä päiväkodissa ja mä vauvan kanssa kotona. Olen opiskellut raskausaikana ja nyt äitiyslomalla muutamia kursseja ja nyt teen gradua. Olen ihan puhki, vaikka saan apua lastenhoidossa ja esikoinen tosiaan on päivähoidossa. Minäkin teen pääosin kaikki kotityöt ja mies on paljon pois. En rehellisesti sanottuna kyllä tajua, miten voisit jaksaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieheni sisko vei ainoan lapsensa hoitoon vauvana saadakseen gradun valmiiks (kohta 10 vuotta tehny sitä) ja hakeakseen töitä. Ei kuulemma löytyny töitä, eikä se gradukaan ole tässä kahden vuoden aikana valmistunu...jee jee.
Minulla sama tilanne, paitsi lapsia on vain kaksi 2,5v ja 5kk. Mies aina poissa. Omat vanhempani ovat kyllä lähellä ja aina auttamassa, mutta koska kuopus on vielä täysin rinnassa kiinni, ei se paljon auta. Olen silloin tällöin osallistunut jollekin verkkokurssille pitääkseni tuntumaa kirjoittamiseen yllä, mutta kyllä se gradu odottaa, lapset on pieniä ja tarvitsevat minua eniten juuri nyt.
Itse asiassa olen sitä mieltä, että loppujen lopuksi aika harva ihminen pystyy keskittymään opiskeluun pienten lasten kanssa. Opiskeluun kun ei tuntunut olevan riittävästi aikaa edes ilman lapsia. Minä yritän selviytyä tehtävistä niin, että ne teen niitä jokaisessa pienessäkin välissä. Usein tulee tehtyä noin 10 minuutin pätkissä. Täytyy vain aina aloittaa ajoissa, että saa ne määräaikaan mennessä tehtyä. Keskittyminenhän siinä kärsii, eikä lopputuloskaan ole varmasti paras mahdollinen. Ei pidä vaatia itseltään liikoja. Kai nämä opinnot saa loppuun tälläkin tavalla. :)
Kolme lasta ja vanhin vielä virikehoidossa, kahden nuorimman kanssa olen kotona. Hyvä kun saan kodin pidettyä siistinä, lapset hoidettua ja ruuat tehtyä. Ei riittäisi energia enää mihinkään opiskeluihin ainakaan minulla. Siksi en edes yritä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita mies reissuun vaikka nuorimman lapsen kanssa ja vanhemmat osaa jo katsoa itse filmiä/leikkiä legoilla sen ajan että saat vaikka 45 minsaa opiskeltua. Sama juttu iltaisin. Laita mies hoitamaan muksujen iltapesut parina iltana viikossa ja sulkeudu itse vaikka omaan makuuhuoneeseesi lukemaan korvatulpat korvissa tunniksi.
Itse lähden aina naapurissa asuvan anopin luo opiskelemaan tunniksi iltaisin kun mies tulee kotiin. SIellä opinnot sujuvat, saan lukea rauhassa keskeytyksettä tunnin pari ja tosi tehokkasti tulee aika käytettyä. Kotona en voi kuvitellakaan lukevani opiskelujuttuja.
Ja jättäkää niitä synttäreitä väliin jos ovat aina viikonloppuisin. Minä en jaksa kaverisynttäreitä jos vanhempienkin pitää osallistua, viikonloppuisin on muutakin tekemistä oman perheen kanssa
tuossa vielä pitäisi jaksaa muka opiskella...Armahda nainen itseäsi!!!! Älä edes stressaa itseäsi tuossa elämäntilanteessa opiskeluista, vaan palaa asiaan parin vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä " olemista" se on kolmen pienen lapsen kanssa!?! Täyttä työtä, ei hetken rauhaa, ei missään tavallisissa töissä väsy niin paljon kuin tässä, ainakin huonoimpina päivinä. Puhutaan " olemisesta" , ja se kertoo jotain siitä mitä kotiäidin työstä tiedetään ja paljonko sitä arvostetaan.
Älä vaadi itseltäsi mahdottomia, ei tuossa ole mahdollista opiskella, ainakin se vaatisi aivan mieletöntä motivaatiota. Eihän sulla ole hetken rauhaa, ja tarvitset lepoakin! Asia ja vaihe kerrallaan.
Johan se tietokoneen käynnistyminenkin vie aikansa, papereiden kaivaminen lapsiturvallisista piiloistaan, oikealle aaltopituudelle asettautuminen...
Onnea vaan niille, joilla on niin käsittämätön keskittymiskyky, että jotain järkevää saavat paperille tunnin pätkissä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Röyhistä vaan rintaasi, että ylipäänsä jaksat elämääsi. Jotain rajaa vaatimuksissa itseä kohtaan, kiitos!
miehet tekee asian kerrallaan ja vaatii ja saa hommalleen täyden rauhan. Naisen pitäisi sählätä tuhatta asiaa yhtä aikaa, päällekkäin ja limittäinlomittain ja potea koko ajan huonoa omaatuntoa. Miehen ei tarvitse edes kuulla muiden puhetta kun hän keskittyy johonkin hommaan. Nainen niistää yhden nenää, estää toista tippumasta tuolilta, hämmentää puuroa ja miettii gradunsa kysymyksenasettelua kaikkea yhtä aikaa. JA tuntee jatkuvaa riittämättömyyttä JA syyllisyyttä. Kaikesta, koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotityöt kyllä kärsii, harrastuksia ei ole ja sosiaalinen elämä kärsii
Ei siis ole vaihtoehtoja kun tehdä itse ne kotityöt ja yrittää opiskella siinä sivussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja en todellakaan tarkoita että olet luuseri jos opinnot ei suju. En todellakaan.
Meinasin vain että itselläni energiamäärä kasvoi kun tehtiin miehen kanssa tuo " lukujärjestys" että hän hoitaa lapset iltapesuille ja saduille muutamana iltana viikossa että saan itse opiskella siellä anopin luona. Se lukutunti on mulle ihan hermolomaa ja pääsen pois kotioloista, ei tarvi miettiä ruokia, siivouksia ja päivän kinasteluja. Saan vähän aikaa käyttää älyä erilailla ja kokea olevani " normaali aikuinen" . Tajuathan pointtini... Siis minä opiskelen ihan oman mielenterveyteni takia ;-)
niin että nukkuvat aamulla pidempään. Silloin voit itse nousta ajoissa ja tehdä aivotyötä ennen kuin päivä alkaa. Niin minä olen tehnyt jo viisi vuotta. Illalla sitten hanttihommia yms. missä ei aivoja tarvitse.
Totta, ei sinne kauppaan koko revohkalla tarvitsekaan lähteä eikä yleensä lähdetäkään. Jonnekin ne viikonloput vain katoavat, aina on jotain ja vähän päälle semmoista, mitä ei arkena ehditä. Puutarhakalusteet seisovat muuten edelleen pihalla, koska kukaan ei ole niitäkään ehtinyt saamaan varastoon.
Mies on kyllä erittäin halukas tekemään uhrauksia ja hoitamaan lapsia, jotta saisin tehtyä opintojani ja olenkin käynyt kirjastossa lauantaisin opiskelemassa aina välillä. Jotenkin joka viikonlopulle tuppaa kuitenkin löytymään jotain pakan hajottavaa: muskarin konsertteja, harrastusten pikkujouluja, miehen työjuttuja... jostain tietysti voisi karsiakin.
Ongelman ydin on se, että tarvitsen kunnollisen, monta tuntia kestävän rauhan, että voisin kyetä keskittymään. En voi tehdä näitä opintoja viiden minuutin pätkissä, en kerta kaikkiaan. Siinäkin ajassa vauva on jo ehtinyt tekemään jotain suisidaalista ja vanhemmat lapset pölisevät ja mölisevät ja kommentoivat ja elämöivät. Niin, ja riitelevät.
Mutta nyt taas, gotta go.
Kiitos kommenteistanne ja lisääkin saa antaa!
mutta toisaalta mietin, että mikä sun opiskelumotivaatiosi on? Mietin vain, että jos se olisi huipussaan, löytyisi varmaan keinoja, millä voisit saada aikaa opiskeluun
Alue: Aihe vapaa
;-)