Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Toivoa kaikille niille, jotka kamppailevat (yli)vilkkaan ja uhmakkaan vauvan/taaperon/leikki-ikäisen kanssa:

Vierailija
28.11.2007 |

Mun ekaluokkalainen soitti juuri koulun pihalta, ja kysyi, saako vaihtaa erään esineensä " tosi hyvään" keräilykorttiin luokkakaverin kanssa. Sanoin, että " ei kyllä onnistu. Kortteja saa vaihdella toisiin, mutta isommat esineet jätetään vaihtamatta" . " Aha, ok" , totesi poika hyväntuulisena ja jatkoi leikkejään...Rupesin miettimään, miten helppoa meillä on nykyään. Lapsi harvemmin tekee mitään tyhmyyksiä, ja kysyy yleensä kaikkeen sellaiseen, minkä ajattelee olevan vähääkään " epäilyttävää" , erikseen luvan. Tulee esim. pimputtamaan ovikelloa, jos jalkapallo on mennyt naapurin puolelle. " Äiti, sitä vaan, että mun pitäis nyt vähän poistua pihasta, kun toi pallo meni tonne toiselle pihalle" (Sovittu on, että omasta pihasta ei saa poistua, vaikka pihalla saakin yksin jo olla). Ja jos lapselta jotain kieltää, ei hän siitä pelipöksyjään revi, vaan hyväksyy homman. Saattaa kyllä kysyä MIKSI ei saa, mutta tyytyy perusteluihin. Lapseen voi luottaa. Silloinkin, kun jotain tyhmää on tehty, hän tunnustaa sen, eikä yritä valehdella. Tästä on opettaja ja iltapäiväkerhon vetäjätkin tyytyväisinä maininneet.



Kotona lapsi haluaa osallistua kaikkeen, esim. ruuan laittoon ja tykkää tehdä paljon asioita aikuisten kanssa. Toisaalta hän viihtyy pitkiä aikoja itsekseen huoneessaan leikkien. (ainut lapsi). Hän noudattaa aina kehoituksia (lelujen keräys, hampaita pesemään) korkeintaan nuristen " tylsää" ...Mutta siis tekee aina kuitenkin ilman sen kummempia vääntöjä. Lapsella on paljon kavereita, hän pärjää koulussa, tekee aina läksyt oma-aloitteisesti ja keskittyneesti. Hän on hirveän tiedonjanoinen, kyselee koko ajan kaikkea. Hän innostuu kaikesta, ja on yleensä hyvällä tuulella. Harrastaa paljon liikuntaa. Eli ei siis ole mikään nyssykkä tai passiivinen. Energia ja virta (joita kyllä riittää) tuntuvat vaan suuntautuvan tosi positiivisesti. Lapsi on myös kova osoittamaan hellyyttään ja tykkää esim. " jutella äidin kanssa" pitkät pätkät iltaisin. Olemme puhuneet kaikesta, jo tyttöihastuksistakin, juttutuokioinamme nukkumaan mennessä...



Ja millainen oli lapsi aiemmin? Vauvana hänellä oli ensin koliikki. Sitten hän huusi muuten vaan aina ja kaikesta. Perustyytymätön vauva, jonka kanssa ei voinut/jaksanut lähteä ikinä mihinkään. Kadehtien katsoin aina äitejä vauvoineen ja ystävineen kahviloissa; oma lapsi huusi jatkuvasti eikä hiljaa ollessaankaan malttanut olla hetkeäkään paikallaan, joten kahvin juominen kahvilassa rauhassa kaverin kanssa ei TOSIAAN ollut vaihtoehto. Taaperona sama juttu. Jatkuvaa vääntöä, kränää, huutoa ja kiukkua kaikesta. Mitään ei lapsi suostunut tai malttanut tehdä. Jatkuvasti hän riehui ja huusi. Päivähoidossakin tuli ongelmia. Kävimme neuvolapsykologit ja perheneuvolat, suljimme pois neurologisen ylivilkkauden. Luin kasvatusoppaita ja kävin hakemassa käytännön neuvoja perheneuvolan asiantuntijoilta, lapsi sai erityislapsen paikan päivähoidossa...Arki oli yhtä taistelua monta vuotta. Olin aivan väsyksissä.



Ja sitten vain vähitellen se alkoi helpottaa. Ja nyt kuulen jatkuvasti, kuinka aurinkoinen ja hyvin kasvatettu lapsi minulla on. Perheessämme kaikki voivat - myös parisuhde ;-) - loistavasti. Arki ja yhdessäolo on toimivaa ja helppoa, paljon antavaa. Harrastamme yhdessä, juttelemme yhdessä, hoidamme kotia yhdessä. Siis minä, mies ja lapsi kaikki tiiminä. Hellyys ja hyvä olo tuntuvat ja näkyvät.



Kaikille, jotka nyt ovat aivan loppu kiukkuavien taaperoidensa kanssa, haluaisin antaa toivonsäteitä...Lapset elävät erilaisia kausia (kauhulla odotan murrosikää?), ja joskus lapsesta, joka on ollut aivan mahdoton, kuoriutuukin ajan kanssa aivan ihana tapaus. Apua kannattaa myös ottaa vastaan. Meilläkin järjestelmällinen haasteisiin puuttuminen, lapsen hyvien puolien tukeminen ja huonojen käsittely oikein, kantoi lopulta hedelmää. Kyllä ne kasvatuksen ammattilaisetkin usein tietävät, mistä puhuvat.



Aina olen lastani rakastanut kuin hullu puuroa; nykyään se on vaan aika paljon helpompaa!



*Onnellinen äiti*

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 |
28.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

meillä oli sama tilanne tytön kanssa. Tilanne helpottu kun oppi lukemaan. Murrosikä käymässä päälle, pientä oireilua pikkulapsiaikaan verrattuna alannut löytymään, mutta onneksi rauhallisia vuosia takana. Mitään " vikaa" lapsesta ei ole koskaan tutkimuksissa löytynyt. On toinen lapsemme. Opet tykkää ajattelevasta ja nokkelasta ja ennenkaikkea rauhallisesta tytöstä.=)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kolme kolme