nyppii kun vaari vastaa vaan että " niin" kun 2v kysyy jotain.

ai paitsi nyt mulle tuli ihan kamala mielikuva että huitasen vaaria kunnolla kalloon semmoisella polttopuulla ja kun se haukkoisi lattialla henkeä niin sanoisin vaan että niin. oikein vakavalla ja toteavalla äänellä.



tää on merkki siitä että mun pitää mennä nukkumaan..

luontevasti olla lapsen kanssa. Eritoten ongelmallista saattaa juuri olla isovanhempien suhteen, kun ennen lapset eivät näkyneet tai kuuluneet, saatikka että heidän kanssaan olisi leikitty. Harmillistahan tuo on, mutta eipä tilanteelle mitään mahda. Toivottavasti lapsellasi löytyy muitakin isovanhempia, sellaisia jotka jaksavat/osaavat häneen keskittyä.

mulla on vino pino valokuvia todisteina siitä että mun ollessa pieni hän on leikkinyt mun kanssa vaikka kuinka. rakennettiin majaa tuoleista ja peitosta, isä pukeutui äidin hameeseen ja leikki " jaakko-tätiä" (kuulostaa pervolta mutta oli hysteerisen hauska leikki), hypättiin mäkihyppyä sängyn laidalta ja vaikka mitä.



ja nyt se on tuollainen ihme möllöttäjä joka ei edes kuuntele mitä sille puhutaan ja tarjoaa vaan automaattisesti vastaukseksi saman " niin" .

vaari kyllä tapaa meidän lapsia sen verran harvoin ja vähän aikaa kerrallaan ettei senn takia välttämättä osaa kuunnella mitä 2v tarkalleen sanoo (puheensa voi paikoitellen olla hiukan epäselvää, sekoittaa jotkut äänteet keskenään yms).



mainitsinkin että ko. vaari leikki paljonkin minun kanssani minun lapsuudessani, mutta nuoremman veljeni kanssa ei enää leikkinyt, vältteli vaan. samaten minua alkoi välttää, niin, että jossain vaiheessa me puhuttiin toisillemme tasan kaksi lausetta päivässä, joka päivä samat lauseet.



jotenkin harmi jos lastenlasten kanssa se välttely alkaa heti. vahvistaa kyllä käsitystä että vika välien viilenemiseen minun ja veljen suuntaan ei johtunut minusta tai veljestä, vaan että isää vaan alkoi kiinnostaa ennen muuta oman päänsä sisältö ja " oma rauha" .