Lue keskustelun säännöt.
Missä asioissa olet muille kateellinen?
Kommentit (27)
haluaisin lisää itsevarmuutta. EN luota itseeni, vaikka olen fiksu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla läikykkäät oravanhampaat. En kehtaa suutani avata.
Olisi toki ihanaa, että olisi rahaa enemmän käytössä, mutta kun ei ole, niin ei ole.
Olisi ihanaa, että olisi mies jota/joka rakastaa, mutta kun ei ole, niin ei
Olisi ihanaa, että olisi isompi asunto jne
En mä silti huolisi kaverini miestä enkä menetä yöuniani siksi, että jollain on enemmän tilaa kuin meillä. Yäunet menevät joskus sen takia, kun rahat ovat tiukilla, mutta siitäkään mua ei kateelliseksi saa.
Mutta olen hiukan kateellinen niille, joiden miehet ovat hyviä ja omatoimisia paperitöissä. Itseäni rassaa se, että joudun aina avustamaan kun miehellä on jotain sen tyylistä tehtävää. Mutta on sillä paljon muita hyviä puolia ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin luulen että mies haluaisi kyllä joskus lapsen, ei ole onnistanut meille se homma.
- Ihmisille, joilla on paljon omaisuutta ja käyttörahaa.
- Ihmisille, jotka ovat (oli olosuhteet mitkä tahansa) omaan elämäänsä aidosti tyytyväisiä.
- Ihmisille, jotka ovat sinut itsensä kanssa eivätkä stressaa siitä, mitä muut heistä ajattelevat.
- Ihmisille, jotka ovat fyysisesti ja psyykkisesti terveitä.
- Ihmisille, jotka voivat saada lapsia ja elää perhe-elämää.
- Ihmisille, jotka ovat keksineet sen " oman juttunsa" (oli se sitten työ, harrastus, vanhemmuus, mikä tahansa) ja saavat sitä toteuttaa.
En mä nyt päiviäni vietä kadehtien ja murehtien muitten ominaisuuksia, mutta haluaisin kyllä itsekin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etten minäkään tavallaan kateellinen ole kenellekään. Mutta joitain asioita aina joskus mietin kyllä, että olisi mukava kun itselläkin olisi...
Esimerkiksi enemmän itsevarmuutta. Ajoittain olisi myös kiva, kun olisi enemmän rahaa... tms.
Mutta yleisesti ottaen luultavasti minulle itselleni on useampi ihminen kateellinen, kuin mitä itse olen. Enkä tarkoita tällä kehuskella, vaan ulospäin meillä näyttää olevan aivan ihanteellinen elämä. Ja tavallaan se onkin, mutta muiden silmissä vielä enemmän... Vähän hankala selittää. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaltainen, mutta ainahan sitä voi jotain kadehtia... haluaisin
- etten olisi allerginen, voisin ottaa kissan tai koiran
- osata soittaa ja laulaa paremmin
- olla verbaaisesti erityisen lahjakas
-
-
-
-
-
-
- hmmmm vaikka mitä, en varsinaisesti ole erityisen kateellinen kuitenkaan
aina löytyy joku jolla on sitä enemmän ja ihan hyvin tulee toimeen näinkin.
Mutta toimivasta tukiverkostosta (perhe + ystävät) olen kateellinen, erityisesti niille, jotka eivät sitä osaa arvostaa tai pitävät itsestäänselvyytenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
riemaa, rasaviliä, jne...
Tai sitten se on oman halun ja maun puutetta, josta ei kannata tietenkään olla kateellinen.
Jos toinen ei uskalla hankkia jotain muuta kuin trendien mukaista...
Äh, en tiedä...
uusi omakotitalo täältä missä nyt asumme rivarissa, niille joilla se on olen kateellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kauhean rikas en haluaisi olla esim. joku Herlinin suvun jäsen tms. Samoin olen kateellinen ihmisille joilla on kauniit silmät ja nenä.
ja ihmisille joiden ei tarvitse siivota...
Olen yksinäinen, yksin. Tuntuu, että en kelpaa kenellekään (vaan empä ihan ketä vaan itsekään huolisi.) Olen kohta liian vanha saamaan lapsia, ja äitiys ja oman perheen perustaminen ovat olleet suurin unelmani elämässäni yli 20 vuoden ajan. Se on vaan jotain perustavaa laatua olevaa huonommuuden tunnetta, että en ole kenellekään miehelle kelvannut niin paljoa, että olis lapsen kanssani halunnut.
Tätä mukaan lukematta mulla on elämä tosi hyvin. Mulla on hyvät välti sukulaisiin ja paljon kavereita, sekä muutamia oikein hyviä ystäviä. Elän unelmaani eli asun ulkomailla, teen hyvää ja arvostettua työtä, jossa tienaan noin kolminkertaisesti enemmän Suomeen verrattuna. Oma asunto on ja auto, ja molemmista kaikki velat maksettu. Olen terve ja hyvännäköinen - noh, ihan riittävästi kumminkin ;-) Itsetunto siis on muuten kohdallaan, paitsi tuo, että olen yksin... se masentaa enemmän ja enemmän vaikka yritän sitä olla ajattelematta.
Ja siltä varalta, että joku teistä kysyy, mitä teen vauva-lehden palstalla sitten, jos olen kerta onneton lapseton, niin tää av- on yksi parhaita ja (kaikesta huolimatta) asiallisimpia keskustelupalstoja, mitä olen netistä suomeksi löytänyt.
Siitäkin, että joillain on luonteenlujuutta ja särmää olemuksessaan. Siitäkin, että jotkut vaan pärjäävät. Siitä, että jotkut ei stressaa. Siitä, että joillain on vahva luonne...
jokaisella meistä on jotain vähemmän kivaakin=) Hienoa että olet saanut auton ja asunnon jo maksettua, pääset matkustelemaan tms!
Ei se tosin minulta ole pois jos jollain on paljon, mutta olisihan se kiva jos raha-asioita ei tarvitsisi sen kummemmin miettiä. En siis ole katkera, ja olen ihan onnellinen näinkin.