Luojan kiitos mun mielialalääkityksiä ei koskaan saatu toimimaan

Puistattaa ajatus, että eläisin siinä samassa ajatusmaailmassa ja pitäisin lääkkeillä kurissa kaikesta tukahduttamastani aiheutuvan pahan olon. Luojan kiitos jouduin lopulta selkä seinää vasten ja oli pakko mennä hirveää oloa kohti, eikä vaan yrittää vältellä sitä kaikin keinoin.



Kas kun mielialaoireista kärsivän ongelma ei ole ryhdistäytymisen puute, vaan oman psyykensä toiminnan oikea näkeminen. Mikään määrä ryhdistäytymistä ei olisi minua auttanut, vaikka itsekin niin luulin ja sen takia hukkasin elämästäni vuosia ja taas vuosia. Se on sama kuin jos sanoisi jalkansa murtaneelle että ryhdistäydy, pure vaan hammasta ja mene eteenpäin, kyllä se siitä. No se ei todellakaan siitä, ja prosessissa voi tehdä itselleen suurta vahinkoa.