** ELOkuisten viikko 48 **

Kävimme pikkuneidin kanssa lääkärissä rokotuksessa. Pikkuisen

nousi kuumetta, mutta ei mitään hälyttävää. Oli kuitenkin vähän

avuton olo, kun ei tiennyt miten oikein auttaa tympeää oloa.

Lääkäriltä tuli selvä viesti, ettei mitään lääkkeitä kannata kuumeeseen

antaa.



3 kk mitat: 58 cm ja 5,6 kg. Eli kasvanut pikkaisen hitaammin

kuin alkuvaiheessa. Posket pullottaa kylläkin, joten ei se ruuan

puutteesta kyllä kiinni ole... Annan korviketta pullon verran päivässä,

että rinnat saa joskus rauhaa. En ole harkinnutkaan vielä mitään

kiinteitä tai vellejä ja hoitsukin sanoi, että odotetaan vaan puoli-

vuotiaaksi asti.



Kehitys menee kai omaa tahtiaan. Nyt ote alkaa pikkuhiljaa pitämään

hetken aikaa ja sekös on hauskaa. Nauraa ei pikkuneiti osaa, mutta

hymyilee koko ajan. Kääntymisestä ei tietoakaan. Nyrkkiä syö niin

peijakkaasti. Mahalla olo-aika pitenee pikkuhiljaa, mutta muutamassa

minuutissa mennään edelleen.



Mahavaivoja hieman edelleen. Vyöhyketerapiasta ei merkittävää

apua. Koikeilimme Cuplatonia, mutta eipä ne pierut siitä mihinkään

kadonneet. Eli tunti syömisen jälkeen tulee huutoa, mutta aina ne

vauvat kai kitisee, joten en ota paineita. Täällä Tanskassa ei puhuta

mitään allergioista.



Joskus väsyttää, joskus ei. Yöt mennään yhdellä syötöllä, mutta

kyllä meikä pinkoo puolet yötä kuitenkin pinnasängyn luona. Päivällä

en osaa nukkua.



Mullahan meni synnytys ihan överiksi ja piti suurinpiirtein kai koko

alapää ommella uudelleen. Olin lopputarkastuksessa ja vielä kuulemma

pitää operaatiota tehdä. Onneksi joku pikku leikkaus ja samana

päivänä kotiin. Kyselivät, ollaanko jo harrastettu seksiä. No ei ole

vielä mielessä käynytkään... Ei energia valitettavasti riitä miehen

hoitamiseen ja kai jännitänkin sitä seksiä vielä. Kateeksi käy niitä,

jotka pystyivät sänkyhommiin jo muutaman viikon jälkeen. Tarttee

tsempata. Onneksi mies ymmärtää eikä painosta.



Tällaisia kuulumisia. Köpiksessä tuulee, mutta plussan puolella ollaan.

Tuliskohan tänä talvena jopa lunta tännekin!



Mirris ja pikkuneiti 3 kk, 1 vko

Meillä uutena kuulumisena on tullut rintaraivareita. Pikkuimaisu ja huuto " ei täältä mitään tule" ja pikkuimaisu ja huuto " eikä vieläkään, äiti" ja sitten kun tulee, niin ote irti ja huuto " täältä tulee liikaa" ja imaisu ja huuto " hillitse nyt äiti sitä maidon tuloa" ja imaisu ja huuto " TÄSTÄ EI TULE MITÄÄN" . Ja sitten vasta maidon tulo on inhimillistä ja voi imeä rauhallisesti sekä ilman huutoja. Vähän rasittavaa tuo on, varsinkin kun usein esikoinen tulee siihen vielä sähläämään. Onneksi noita ei ole joka syötöllä.



Kovasti poika koettaa " istua" , punkee itseään istuma-asentoon väkisin ja saa tosiaan pikku kätösilläänkin jo tavaroita otettua. Ei siis enää istutakaan kahvipöydässä kauan vauva sylissä, kun pitää laittaa kaikki tavarat metrin päähän. Nopeasti tämä kehitys taas menee.



Oli ihanan rauhallinen viikonloppu. Toivottavasti nyt tulisi se oikea talvi, niin keksisi vielä enemmän tuolla ulkona tekemistä.



Västis ja pikkumies 3,5kk

Meillä on syöty kiinteitä nyt 2 viikkoa ja sujuu hienosti! Aloitin peruna-porkkanavellillä ja maissivellillä, niitä sekaisin korvikemaidon kanssa, eikä tullut minkäänlaisia vatsavaivoja =) Nyt viime viikolla aloitettiin kasvis-sose ja mustikka (on kuulemma turvallinen aloitusruoka!) Aluksi neiti ihmetteli kovasti lusikkahommia mutta parin harjoituskerran jälkeen hoksasi jutun ja nyt alkaa hymyillä jo nähdessään lusikan! Jonkin verran " mouruaa" syönnin lomassa maitopullon perään, jonka saa heti soseen jälkeen. Ruuan lämmitys muuten onnistuu hyvin tuttipullon korkissa, näin alussa kun ruokia vasta maistellaan, vink vink. Eli neiti saa aamulla pelkkää maitoa, aamupäivällä sosetta+maitoa, iltapäivällä velliä ja klo 17 sosetta ja maitoa ja ilta menee taas maidolla ja maissivellillä.



Nyrkit on suussa jatkuvasti ja kuolaa tulee kamalasti!! Ei tee vielä elettäkään kääntyäkseen mihinkään suuntaan eikä viihdy mahallaan paria minuuttia kauempaa.



Miten muilla? Meillä vauva vierastaa jo!!! Tuijottaa vakavana vieraita (siis myös mummia!) ja alkaa itkeä eikä lopeta ennen kuin pääsee äidin syliin. Reppana. Luulin tämän alkavaksi vasta 6kk jälkeen, siksi ihmeissäni.

mä en tiä mistä tällaiset päivät saa alkunsa,ja kun ei niin perin ihmeellistä ole edes tapahtunut.mutta ihan saakelin #¤¤&%(" %&( tuntuu olevan koko päivä.pinna ei kestä yhtään.

luulen syyn olevan VÄSYMYS.

ärsyttää kaikki ihan pirusti tänään.esikoinen on levittänyt koko autorepertuaarinsa,radat,parikkitalot kaikki olohuoneeseen.no hänellä on siellä kiva leikki tietysti,ja leikkii itesekseen.mutta miksei mun hermo vaan tahdo kestää katella sitä romun määrää,ja sitä meteliä kun hurruttaa ees taas ja kiljuu ja pärisee...

(miksen voi olla tyytyväinen kun leikkii itsekseen,eikä ole koetellut edes kamalasti mun hermoja)

vauva meni kauheen rääynnän kanssa parvekkeelle nukkumaan.mä oisin voinu ainakin melkeen oikeesti tukkia sen suun teipillä,tai jättää sinne yksin kiljumaan.mua ärsytti sekin niin paljon äsken.

(yleensä tuollainen ei saa mua äryyntymään)

tuntuu ettei tänään jaksa mitään.eilenkin olin ihan puolikuollut.

mies tietty flunssassa,työt töissä on pakko jaksaa hoitaa (yrittäjä)mutta kotona on tietenkin pakko saada levätä,että olo helpottaa.



huh huh huuu..mä sanon..toivottavasti vaikka huomenna helpottaa...

pitäisi tehdä niitä plussia jostain...

OLIN TÄNÄÄN PUOLITUNTIA KAMPAAJALLA =) (paitsi sekin meni juostessa,mielessä että äkkiä kotiin äkkiä kotiin,mies kun oli sen aikaa kotona töistänsä)

huomenna on 3kk neuvola ja eka rokotus,toivottavasti ei tuu mitään jälkijuttuja,täti sanoi kyllä että aika harvalle tulee mitään.no voidaanpa olla se harvakin sitten.

huomiseen..

neitiniiskunen ja pikkumies torstaina 3kk

Välillä täälläkin on päivät ihan suoraan helvetistä ja ihan kaikki asiat saa mut kilahtamaan, kyllä käy silloi miestäkin sääliksi. Mutta tänbään tosiaan on ollut ihan kiva päivä ja olen saanut vaikka mitä aikaiseksikin. Tein ison kasan jauhelihapihvejä ja lihapullia ja nyt uunissa muhii vielä kermaperunat. Siinä välissä tein vielä vispipuuronkin, niin eipä tarvitse huomenna keittössä hyöriä. Eihän noi nyt kummosia ruokia ole, mutta aika hyvä saavutus että kahden pienen kanssa saa edes tuollaiset tehtyä.



Esikoinen täyttää kohta 2-vuotta, alkaa olla jo iso tyttö. On vauvan tulon jälkeen muuttunut todelliseksi isin tytöksi, äiti ei aina kelpaa ollenkaan. Onneks mies on tosi mielellään tyttöjen kanssa ja on vaan mielissään kun esikoinen kokee hänet niin tärkeäksi. Muutenkin menee parisuhderintamalla hyvin, makuuhuone-elämä alkoi 3 viikkoa synnytyksen jälkeen ja ihan yhtä usein varmaan pöllytellään vällyjä kuin ennekin.



Ja jos nyt vielä lisää iloisia asioita kertois, niin keväällä alkaa oman talon rakentaminen mun kotinurkille. Ihanaa!! Pääsen lähemmäs omaa sukuani joka on mulle tosi tärkeää ja ennen kaikkea päästään kauemmas anopista, joka nyt asuu aika lähellä... =) =) Muutetaan jo keväällä sinne suunnalle ja se myötä olen päättänyt olla likkojen kanssa kotosalla koko ensi vuodenkin. Tulevassa kotikunnassa kun maksetaan alle 3-vuotiaista kuntalisää, eli saan sen ens syksynä molemmista mukuloista..



Esikoinen jätti tänään elämänsä ensimmäisen kerran päiväunet väliin ja sen alkaa nyt huomata. Kerran veti lipat liukkaalla parketilla ja muutenkin tuntuu kierrokset olevan aika kovat. Vinkuu nyt jo iltapuuroa, mutta eiköhän tuo nyt vielä muutaman tunnin joudu sitä odottamaan... =) =) Ja elovauvamme oppi viikonloppuna kääntymään selältä mahalleen, molempiin suuntiin. Vastahan tuolla on ikää 3 kk ja viikko päälle, mut kova kiire tuntuu olevan siskon perään. Ja on muuten aivan ihana pakkaus, miten sitä voikin joku olla noin ihana. Ei itkeskele oikeastaan koskaan, kiltti kuin mikä. Hymyilee kun Naantalin aurinko heti kun tuttuja näkee.



Ja nyt riittää tämä mun " positiivistelyni" , eipä meilläkään elo aina näin ihanaa ole, mutta tänään tuntuu tältä... =) =)



NiiskuPiisku ja tytöt (3kk ja pian 2 v)

joo miten se voikaan olla,että jotkut päivät ihan sieltä jostain,ja huomenna ehkä jo hehkutan koko elon ihanuutta,tai ehkä jo tänä iltana,mene ja tiedä...



meillä myös esikoinen oikein isin kulta tällä hetkellä,hän on siis poika ja 4,5v mutta isiä kaivataan,ikävöidään,rakastetaan jne...

isin kanssa halutaan tehdä kaikki asiat.tullut ihan nyt tämän vauvan myötä,ennen oli äitinpoika enemmän.nyt en minä kelpais mihinkään.



meillä menee myös vällyjen alla hyvin.kerta viikossa luokkaa ollut jälkitarkastuksen jälkeen.paitsi joskus tällainen väsyolotila...niin sittenpähän jääpi väliin...eikä käy kummankaan mielessä..mutta asiat on siis paremmin kun esikoisen aikaan.silloin meni kyllä toi touhuilu pahasti pakkasen puolelle piiiiiitkäääksi aikaa!että kiva niin.



taidan tarttua imurin varteen ja pyyhkästä villakoirat pois...kiukkuisena saa kyllä paljon aikaa.toivottavasti nukun yöllä hyvin,niin huomenna on varmasti valoisampi päivä.



ainiin..onko teillä muilla makeanhimo?

mulla on nykyään aina valtava makeanhimo.VOISIN syödä kilon karkkia tosta vaan.terveysintoilijana ja liikunnan suurkuluttajana en salli tätä itselleni,mutta tosiaan voisin mätätä sitä ihan vaikka kuinka paljon.liittyyköhän jotenkin tähän väsymykseen,tai hormooneihin...?

toki syön,mutta paaaaljon enemmän voisin vetäistä,ja joka päivä.

Pikku miehemme on taas limainen, tällä kertaa yskää. N. kuukausi sitten oli jo antibioottikuurilla, kun tuli nuha ja korvatulehdus. Nyt isonsiskon pikku nuha tarttui minuun ja vauva sai kovan yskän. Onneksi nyt poikaparka osaa jo yskiä!

Meilläkin muuten vauva haluaisi nousta koko ajan istumaan. Lattialla ei osoita kääntymishaluja, mutta pystyyn pitäisi jo päästä!



Joku tai aika monetkin vissiin valittelivat väsymystä. Meillä se oli tänä aamuna ennätysluokkaa! Mieheni pystyi onneksi jäämään etäpäivälle ja nukkui monen tunnin päiväunet siinä lomassa. Minä sain nukkua aamulla vähän kauemmin ja päivällä minä ja lapset mentiin nukkumaan äitini luokse. Vauvamme herää normaalisti n. klo 4 aamuyöllä, siis oikeasti herää, ei vain syömään. Univelkaa on meillä vanhemmilla kiitettävästi ja juuri kun tuntuu, että alkaisi helpottaa (kun maaginen 3 kk:kin tuli jo täyteen!), niin iskee uusi vaihe. Vaiheita vaiheiden perään... Lauantaina ilmeisesti flunssa teki tuloaan, eikä vauva suostunut nukkumaan edes ulkona, huusi vain. Säikähdin pahanpäiväisesti, kun en aavistanut flunssaa ja niinpä mentiin taas lääkäriin. Lääkärin mielestä kaikki oli ok ja hän oli enemmän huolissaan meistä vanhemmista. Ehdotti menemään tylsään kaupunkiin hotelliin nukkumaan pariksi yöksi! Itse jo kaipasin allergiakokeita, kun vauvan vatsakin on löysällä toista viikkoa. Niitä ei näin pienille kuulemma tehdä. Sanoimme suoraan, että olemme aivan loppu ja etteikö näihin öihin saisi mitään apua. Eipä oikein... Äitiäni en haluaisi yöhoitoon pyytää, koska on apunani jo joka arkipäivä.



Mitä mieltä olette tai mitä teille on sanottu, kun tämä yksityislääkäri oli sitä mieltä, että pelkällä maidolla pitäisi mennä puoli vuotta? Me siis kokeilimme jo maissivelliä vastikkeen joukkoon, mutta koska ei vaikuttanut yöuniin tai uniin yleensäkään, niin pidetään taukoa. Ajattelimme kyllä kokeilla esim. marjasoseita joulukuun puolella, vaikkei 4 kk olisi ihan täynnä. Vatsavaivojen takia koitamme nyt Nanin sijaan apteekin Pepti-Junioria. Saa nähdä, auttaako tuohon kakkimistahtiin ja kakin löysyyteen. Vauva on siis muuten hyvinvoiva.



Jotenkin taas tuntuu, että menee ihan ulalle, kun kaikki ammatti-ihmisetkin neuvovat lähes kaiken eri tavalla. Ruokailu on meille tuo suuri kysymys. Tässä väsymystilassa jatkuva pähkäily tuntuu ylivoimaiselta.



Ai niin, meillä molemmat lapset ovat inhonneet vaatteiden pään yli vetämistä! (Joku taannoin kysyi tästä.) Liekö synnytyksestä muistuttava flash back??



Hannele9

Onkohan enemmän tapa vaan? En ennen olisi voinut kuvitellakaan syöväni näin paljon suklaata, vaikka siitä aina olenkin tykännyt...



Hannele9 ja 10 kg liikakiloa edelleen

Meillä on ollut taas ihan mukava päivä, vaikka vauva onkin tänään protestoinut monia asioita.



Makeanhimo on täälläkin valtava. Minulla se kohdistuu suklaaseen eri muodoissa ja jäätelöön. Suklaakeksit, suklaalevyt ja jäätelöt ovat intohimoni kohteita ja jotain niistä on pakko olla saatavilla, muuten seuraavalla kauppareissulla repeää pahasti. Tämä on ihan tuttua esikoisen alkuajoilta, joten osaan varoa herkuttomia päiviä. Esikoisen alkuajoilta koetin olla pari päivää herkkulakossa. Oli yhteensä pari vuorokautta ilman herkkuja ja oli niin pahat vieroitusoireet, että seuraavan kerran kaupasta ostinkin sitten varuiksi niin paljon kaikkea, että eivät loppuneet viikkoon, vaikka kävi vieraitakin niitä syömässä. Minun yksi iso paheeni on tällä hetkellä Ingmanin piparminttusuklaa jäätelö. Hillitsen itseäni en verran, että en syö koko litraa päivässä (tai siis illassa, lasten mentyä nukkumaan), vaikka se menisi ihan kevyesti. ;) Tämä on ihmeellistä minulle, koska joitakin vuosia sitten 3 desiä maitotuotteita putkeen oli ehdoton maksimi.



Hannele: Noista allergiaepäilyistä. Muistaakseni kaverini vauva oli noin puoli vuotta, kun hänelle tehtiin jotain allergiakokeita. En enää muista, mitä kautta saivat ne. Sukulaispoika oli pahasti allerginen vauvana, silloin oli täysimetyksellä puoli vuotiaaksi. Sen jälkeen alkoikin aika kova urakka löytää sopivaa ruokaa. Kiinteistä tuli niin monesta allergiaa, että menikin 2-vuotiaaksi asti 6 ruoka-aineen valikoimalla. Meidän vauvalla maitokakka on pari kertaa viikossa erittäin löysää (siis imeytyy vaippaan aika hyvin), muuten on sen verran tuhdimpaa/liisterisempää, että on kova homma raaputella pois pyllystä. Toivottavasti saatte jonkun tolkun noihin aamuihinne, kuulostavat kyllä tosi raastavilta. Miten vauva nukkuu muuten päivän mittaan?



Meillä yöt menevät suht hienosta. Poika nukahti nyt, mutta varmaan herää 2-4 kertaa tankkaamaan ja röyhtäisemään. Lopullisesti simahtaa joskus yhdentoista kieppeillä (ei enää tankkaa maitoa) ja sitten vaihtelevasti syö öisin. Herää sitten " oikeasti" 8-9- maissa, mutta päivällä pojan saa nukkumaan yhteensä maksimissaan 3-4 tuntia nykyisin ja noi pätkät sitten eri otteissa. Yhteensä vuorokaudessa tulee unta keskimäärin 15 tuntia. Toki ensi viikolla tämäkin " rytmi" voi olla jo historiaa.



Västis

Jooelin sain ihme kyllä jo nukkumaan..katotaan nyt kauanko tuota unta nyt kestää..



Makeanhimo täälläki ihan karsee...kaikki kaapit olen tänä iltana jo kolunnu mutta mitään en löydä..jäätelöherkkuani (joka nyt on valion nougat) menee se joka ilta melkein 1/3 litraa ja nyt vaan pitkitän että saan noi isommat poitsut nukkumaan että pääsen sänkyyn jätskille :) Suklaata ei siis ole vaikka oikeasti on..nimittäin poikien joululahja suklaat ois tuolla kaapissa...kauheata tiedän...toistaiseksi olen saanut näppini pidettyä poissa sieltä kaapilta..vähän kyllä noloa...Mutta tää on ihan oikeasti järkyttävää, normaalistikin tykkää hirveästi suklaasta mutta kuitenkin olen pystynyt pitämään ihteni kurissa...mutta nyt en!! Ja kilojahan mulla on todella paljon liikaa!!



Pikkumies sitte lauantaina hokas tuon tavaroihin tarttumisen, nyt ei ole enää turvassa mikään, ruokalautasesta tietokoneeseen :)....tänään sitte kans käännyttiin ekaa kertaa mahalleen..kamalan ähellyksen ja itkun sekaisen tuskastumisen saattelemana...mutta käänty ku ihmeen kaupalla ei antanu periksi ;) Nyyh...mihin tää aika on ihan oikeasti kadonnu...



Västis: kyytiin kyllä mahtuu! 7-paikkanen tuo pirssi on...aattelin laittaa viestiä josko keskiviikkona vois siellä poiketa, huomenna en raaski ku ukko-kulta lähtee iltapäivällä venäjälle työmatkalle ja pitää sitä olla suukkottelemassa ennen ku lähtee (en kyllä millään uskaltas päästää sitä sinne...suklaata täytyy käydä ostamassa lohdutukseksi :) olen sellanen huolehtija että oksat pois)...mutta laittelen viestiä sullepäin..



Meillä ollaan kans pöllyytelty peittoja heti ku jälkivuoto loppu, tosin ei niin usein ku ennen raskautta, vielä tuon pikkumiehen yösyötöt vaativat veronsa..viikonlopulta saldona on vain univelkaa ku ukkokullan kans vähän intouduttiin..kerkes Jooelki syödä pariin kertaan ennen omia unia :)) (vähän niin ku ennen vanhaan) no niin...



Hannele9: toivon totisesti että saatte hiukan aamuun lisää tunteja unen muodossa, itellä tuo klo7 on työn ja tuskan takana..ja mua väsyttää, aamulla eka ajatus vain on että voi ku sais vielä jäädä nukkumaan..



Meillä elämä muuten on aika tasaista vauvan ihastelua, onnellinen oon sen myönnän ihan reilusti vaikka välillä väsymys haalistaaki tunteita.. mutta jospa sitä kohta taas virkkuis..



Nyt iltapalalle! Hyvät yöt! Ja pysykäähän pöpöt poissa!



Nani76 ja Jooel 3,5kk

Maanantaina on meillä vauvakerho- ja tanssipäivä. Toki meillä tanssitaan kotonakin, mutta ollaan käyty pikkuäijän kanssa babylatinossa. Hymyistä ja kikatuksesta päätellen tuntuu kovasti tykkäävän. Porukassa on alle vuoden ikäisiä vauvoja äiteineen. Sanoisin että oikein hyvä kuntoilumuoto. Hiki tulee taatusti.

Nyt pikkuäijä uinahti iltasella hyvin - kun kävimme autoajelulla.

Katotaan riittääkö unet koko yöksi.

Jaksamista, suklaatinkin voimalla!

etba ja pikkumies 3kk 6pv

Saana meni jo ulos tuuleen ja tuiskeeseen nukkuun ja esikoinen on kerhossa, joten josko ehtis vähän näpytellä tännekin!



Hannelelle tsemppiä!! Minusta kannattais niiden kiinteiden yms suhteen mennä omien tuntemusten mukaan! Niin minä ainakin teen. Just ton takia, kun toinen sanoo toista ja toinen toista. Ja itsehän sinä oman vauvasi parhaiten tunnet!

Minusta kiinteiden alotus rupeaa " vaikuttamaan" uniin ja muuhunkin vasta viikon parin päästä aloituksesta. Joten kannattaa vaan sitkeästi jatkaa niiden antamisesta, vaikkei vaikutuksia heti olisikaan!



Meillä Saana oikein syö! Suu ammollaan odottaa, että maissi-perunasose saavuttaa suun. Ihanaa!!! porkkana oli pahaa! Vaan maissi-peruna käy.

En tiedä johtuuko soseista vai mistä, mutta Saana syö nykyään tosi harvoin, mutta eilen just laskeskelin, että maito määrä kyllä täyttyy.

Yöt on omituisia nykyään. Saana vinkuu aamuyöstä niinkuin aina tähänkin asti, mutta maito ei auta vaan haluaa viereen!!! Ei auta vaikka tassuttelin ja silittelin ja laitoin tuttia... Viereen piti päästä! Kaippa tuostakin saadaan sitten joskus pois opetettua?!?



Minullakin on ollut kauhea suklaan himo koko synytyksen jälkeisen ajan!! Luulin, että on joku oma " vikani" , mutta näyttäis olevan aika yleistä!

Olen nyt yrittänyt systemaattisesti siitä eroon. En osta kotiin enää mitään herkkuja! Jos saisi tätä vellovaa mahaa hieman vähemmän vellovaksi ;)!



Meillä petitouhut ovat aika vähäisiä! Toisinaan johtuen mieheni töistä ja toisinaan siitä, että minua ei jotenkin huvita!

En tiedä mistä se johtuu??

Seksi itsessään on ihan ok sitten kun siihen päästään, mutta alotus on aina jotenkin hankalaa... Olen miettinyt jos tämä johtuisi siitä, kun meillä kaikki nukkuu samassa huoneessa. Ei oikein pääse tunnelmaan kun riskinä on koko ajan muksujen heräys. Onhan se riski siis aina, mutta se ongelma korostuu, kun ovat samassa huoneessa.

No josko voitettais vaika lotossa ja saatas toi yläkerta remontoitua asumisluntoon?!



Olikohan muuta... Oli kai mutten nyt muista!

Rupean nyt etsimään netistä itselleni housuja!! Tahdon EHDOTTOMASTI jotkin maastokuviohousut!! Garcot jo ostin... Mikä lie villitys tämäkin?!



Hauskaa päivän jatkoa!!!

T:Mona ja hiljainen talo...



PS. Saana täyttää 3 päivän päästä NELJÄ kuukautta:)!!!!

Noista petipuuhista. Meillä on sen suhteen hiljaisempaa, kun silloin kun lapsia on laitettu alulle, mutta silti ihan tyypillinen tahti meille. Osittain kyllä kuvassa on tätä olosuhdekovennustakin. Eli joskus nukkumatti vaan noutaa. Mutta silloin kun nukuttiin perhepedissä esikoisen kanssa, ei kyllä ikinä siellä hoidettu petipuuhia. Muitakin huoneita on keksitty.. ;) Nyt vauva on vielä niin pieni, että voi samassa huoneessa ollakin, mutta kunhan vähän kasvaa, niin me varmaan taas siirrytään sitten muihin huoneisiin tuon isännän kanssa.. On sitä useammankin kerran menty kesken petipuuhien paitaa päälle vetäen esikoista rauhoittamaan kesken painaisunen. Mutta kaikkeen sopeutuu. Minukin keskittymistä häiritsisi, jos molemmat lapset olisivat samassa huoneessa.



Täälläkin tuiskuaa, taivaalta tippuu lunta. Neiti pääsi ekan kerran tänä vuonna laskemaan liukurilla. Olipa hauskaa. Nyt vain toivoisi lumien pysyvän, vaikka eihän ne vielä taida pysyä.



Västis

Vauva ei nuku ja sitten ei nuku esikoinenkaan ja tänään olisi hänen pakko nukkua päiväunia kun illalla on tanssikoulun esitysilta ja myöhäiseksi menee. Ja vauvaa en voi lähteä ulos nukuttamaan ennenkuin esikoinen nukkuu koska touhuaa sitten kaikkea muuta kun äidin valvova silmä on ulkona. Että tällainen päivä.



Petihommista aiemmin kerroinkin että lähes samaan tahtiin touhutaan kuin ennen raskautumista eli 1-3 kertaa viikossa mutta itselläkin tuo touhuilun aloitus tekee joskus vähän tiukkaa. Kun vaihtoehtona olisi sentään nukkuminen tai telkkarin tuijotus ihan omassa rauhassa ;) Ja samassa huoneessa meilläkin vielä kaikki nukutaan mutta ei sentään samassa sängyssä...se voisi jo aiheuttaakin pientä ongelmaa.



Meillä höpöttää pikkumies nyt niin kovasti ettei tosiaan malttaisi nukkuakaan välillä. Mutta ihanan kuuloista on ja välillä sorrunkin rupastelemaan vauvan kanssa niin pitkäksi aikaa että uniaika menee yli ja sitten seuraa huutoa.

Mutta nyt alkaa olemaan yhdellä kädellä kirjoitus työlästä joten palaillaan kun saan toisenkin käden vapaaksi.



Jav@ ja tyttö 4v. ja poika 3kk

mitat pikkumiehellä 5720g ja 59,5cm

aika samoissa menee esikoisen kanssa,esikoinen ollut 200g vielä kevyempi.

voi kura sentään...ei se vauveli nukahtanutkaan parvekkeelle ...huuh..ihme vinkuja ollut viime päivinä...ei kun heiluttelemaan taas kerran...

no niin,takaisin taas.



mä en tiedä mikä siinä on mutta mä en siedä niinkuin yhtään vauvan sellaista yli menevää itkua, sellasta kun se kiljuu kun sika.no se on ehkä siinä,kun itku menee yli,ei siihen oikein auta mikään.syli lopulta.mutta kertakaikkiaan mulle tulee sellainen vihanen olo ja tekee mieli sanoa " et ole nyt hiljaa jo" .kun joku vois aatella että " mitäs se pikkuinen nyt itkee,ei oo mitään hätää" ...

äskenkin ihan kypsänä parvekkeella heilutin vaunuja,ei auttanut,tarjosin maitoa,ei huolinut,tungin tuttia,ei huolinut,otin syliin,rauhottu,laitoin vaunuihin,ja taas kamala parku,lopulta otti tutin (ei yleensä ota ikinä tuttia,enkä oo kk kokeillutkaan) saa kattoa kiljuuko kohta taas...



millaisia tunteita teillä muilla on? =)

joku tossa yläpuolella kirjoittikin " kivasti" että tänään on taas niitä päiviä kun nukutaan ja ei nukuta ja esikoinen sitä ja tätä =) ihan kun meillä hirveen usein.

jompikumpi pitää showta päällä,joko vauva tai esikko,ja tuo poikahan on jo kuitenkin 4,5v

ja joka ikinen päivä mulla on kurja olo esikon puolesta kun olen rääkynyt hänelle ihan ilman syytä =(tosi kelju mieli.



joka päivä mä lupaan olla kiltti äiti (Siis lupaan itselleni) ja malttaa hermoni,jos ei ole aihetta suuttumukseen,ja joka päivä mä rääyn jostain lopulta tyhjänpäiväisestä asiasta jollekin.hitto sentään!!!!!!



tämä elämä on ihan mukavaa.töihin en oo kaivannut yhtään,vaan nimenomaan tykkään olla kotona.itse olen kyllä sitä ihmislajia joka tarvitsee ja on PAKKO saada tunti päivässä omaa aikaa,ja mieskin sen tietää.mä olen muuten kyllä ihan kamala.

piirit on pienet.vaikka asutaan lähiössä isossa kaupungissa niin ystävät ovat toiselle puolen kaupunkia,ja bussilla en lähde mihinkään,joten hirmu usein ne päivät menevät ihan kolmin lasten kanssa,kotona höperöityessä.mies tarvii autoa työnsä puolesta,joten ne ovat tosi luksuspäiviä kun autolla mennään jonnekin.

mulla on kyllä ihana mies! mä pääsen ainakin melkein joka päivä tuon tunnin ajaksi jonnekin muualle,joko jumppaan tai sauvakäveleen...jos ei muuta niin joskus kauppaan.ja olen taas kuin uudesti syntynyt.



on tosi mukavaa kun joskus saa aikaiseksi nähdä ystäviä lasten kera,purkaa kaikki naistenjutut jne =) usein jää soittelun asteelle (onneksi sekin) mutta puhelun se tahtoo keskeyttää lapsi jommassa kummassa päässä.

mutta kaikenpuolin saa kyllä olla tyytyväinen.

odotan että aika kuluu,niin ne kaikki taitaa odottaa.sitten taas ajattelen että miksi ihmeessä.sitten loppuu tämä kotona oleminen,ja työt tai opiskelu kutsuu,ja taas ollaan tilanteessa kun soudetaan päiväkotien ja työpaikan väliä,harrastuksia kauheassa kiireessä...

jotenpa lopetan tämän valitusvirren tähän =)

kohta rakas mies ja ihana esikoinen tulevat kotiin,ja rääkyvä vauvakin taisi sinne parvekkeelle rauhoittua...pjuuuh...illalla onneksi jumppa =)!



neitiniiskunen ja pikkumies 29.11 3kk

että minä aloitin esikoisella aikoinaan maissinaksulla kiinteät =)

ja niin meinaan tehdä nyttenkin.

peruna aiheuttaa hirmu usein vatsanväänteitä,joten aloitan sen suosiolla vasta JOSKUS.esikoinen taisi olla ainakin 7kk ikäinen.

ja riisijauhosta keittelin " puuroa" sellaisen liman näköisä =) mutta siihen oli helppoa laittaa uutta makua joukkoon,oli se sitten päärynää tms.

sorminapostelut on ihania kun siihen vauva pystyy,just noi maissinaksut, tuore kurkku, keitetty riisi jne..ja lihaakin voi syödä sormin (jauheliha).on kivaa pupeltaa itse ja sotkea kaikki paikat =)

niin se vaan ukkokultani pomppas pietarin junaan vaikken olis sitä millään päästäny :( en tiedä mistä johtuu mutta tää pikku-ukkeli on ollu itse kärsimättömyys sen jälkeen...



tuo suklaa juttu on kyllä jännä juttu :) miten ihmeessä se noin maistuu nyt monelle...viime jouluna jäi joulusuklaat täysin (yllättäen) syömättä, mutta eiköhän sitä tänä jouluna tule syötyä senki eestä valitettavasti pakko myöntää jo nyt...ja arvatkaapa mitä sitä tässäki mussutetaan suffeli puffia!



tuosta omasta ajasta...ite en ole sellainen joka kaipaa ns. omaa aikaa mutta kyllä sitä nauttii pienistäkin hetkistä esim. ku on saanu nuo lapsukaiset nukkumaan ja saa hetken hengähtää...tänään jopa kävin yksin kaupassa (lähikaupassa) ekaa kertaa sitte synnytyksen...mahdollista oli ku mies oli vielä kotona ja Jooel unten mailla...viivyin ruhtinaalliset 20min ja ku tulin kotiin oli poika hereillä..ilmeisesti tunnistaa omat autot ku roska-autoon yms ei herää mutta omiin autoihin herää varsinki ku ne lähtee pihasta..eli ei taida olla puhettakaan että voisin jossain käydä ku tuo nukkuu ulkona...mutta tykkään kyllä sen kans käydä paikoissa, kuhan vaan muistaa syöttää sen ennen kuin lähtee, muuten saa kuunnella aikamoista oopperaa..



kiinteistä: ei meilläkään olla potulla alotettu..siis ihan oikeasti miettikääpä mikä makuelämys joku peruna voi olla ku eka kertaa saat maistaa jotain muutako maitoa..hyh (ei varmaa tartte mun sanoa että tää likka ei saa perunaa alas ja äitini sanoi ettei se menny mulla vauvanakaan...mikä siinäki sitten on? en tiedä) eli varmaan meillä alotellaan jollaki miellyttävällä ja miedolla hedelmäsoseella



Neitiniiskunen: mulla muutama tyttöystävä joista enintään kahta näen noin kerran kuussa (toivoisin todella paljon että nähtäis useammin) vaikka suurinpiirtein samalla paikkakunnalla asutaan ja autot on meillä käytössä, ja Västiksen kans ollaan muutaman kerran kulutettu vaunujen renkaita, kiitos siitä!!...mies ku on paljo työn takia pois niin kyllä nuo seinät alkaa lähenee aika lailla...vaikka isommat lapseni ovatki aika isoja ja niitten kans jutellaan ja pelataan...niin eipä niiden seura aikuisen seuraa korvaa varsinkaan juttuseuraa...niitten kanshan pystyy juttelemaan esim peittojen pöllytelystä taikka vauvakuumeesta :)) no joo...varmaan..eli tällä tarkoitan että kyllä sitä tarttee sitä aikuisen ihmisen jutustelua..jaahas ukkeli kyllästy olemaan lattialla...



ilmeisesti tarttee lopettaa, nyt ei auta mikään..josko ois nukkumaan menon aika...öitä siis!



Nani76 ja hyökkäysketju ilman valmentajaa (miten sitä voiki ikävöidä jo nyt..?)

en ole ehinyt kertaakaan kirjoittamaan poitsun(23.8.) syntymän jälkeen tänne. Nyt jos rupeaisi sitten raapustamaan kun on vain ehtinytlukea teidän kirjoituksia. Poikamme 3kk mitat oli 63cm ja painoa 6800g(syntyessä 4120g 53cm) eli iso potsu ja rintamaidola pelkästään menty. " helppo" vauva on ollut mutta niin on aikasemmatkin sisarukset olleet(pojat 00,04 ja tyttö 02). Miten onko kukaan rokottanut rotaviirusta vastaan? resepti on valmiina mutta jäin vielä empimään=) 3 ja 5v sisaret 2x viikos päiväkodissa ja ajattelin jos taudin sieltä tuovat tullessaan? Mutta eipä nyt muuta kuin öitä

-meikku- ja poitsu

Kiva kun tulee uusia kirjoittelijoita mukaan! Tervetuloa vaan!!!



Ihanaa kun neitiniiskunen kirjottaa noin avoimesti tunteistaan! Itsekkin kirjottaisin jos ehtisin. En tiedä mihin aikani hukkuu? En ehdi enää MITÄÄN!! Joka tapauksessa,mulla on samoja tunteita! Välillä raivostuttaa Saanan " turha" huutaminen ihan ylettömästi!!! Tai kai sillä aina jotain huolta/asiaa on kun huutaa, mutta en kestäis sitä juuri yhtään! Kamalaa, tiedän, mutta en voi sille mitään.

Nykyään huutaa kuitenkin tosi harvoin, mutta koliikki huudot jätti arvet ihan selkeesti...

Olen jo kääntymässä sille kantille, etten todellakaan haluaa tänne enää yhtään huutavaa lasta!!! Haluan " omaakin elämää" !



Olo on ehkä senkin takia kurja, että kävin eilen kaverin kanssa kaupassa, olin pois noin tunnin ja Saana oli iskän hoidossa. Oli sitten huutanut KOKO AJAN!!! Mies lupasi, ettei hoida Saanaa enää minuuttia pidempää jaksoa, ikinä!! Tosi kiva :(!

Haluisin, että isäkin voisi hoitaa Saanaa, jotta pääsisin yksin just esim kauppaan tai parturiin. Ens viikolla mulla on parturi, joten kai otan Saanan mukaan.

Enkä ole tästä sillai miehelle vihanen, koska tiedän todellakin, että Saana huutaa hänen hoidossaan jos minä en ole paikalla. Rauhottu eilenkin heti kun minä tulin.

En tiedä mistä ätmä johtuu?!

Ehkä siitä kun olen itsekseni Saanaa niin paljon hoitanut, just kolikki aikoinakin.

Se vaan sitten aina kiristää jotenkin meidän aikuistenkin välejä, kun Saana kiukkuaa.

Välillä joudun omasta mielestäni jotenkin todistelemaan muille, ettei se ole mun vika, että Saana huutaa... Se vaan on sellanen...

Kai tämäkin sitten helpottaa, kun Saana kasvaa?! Ei kai se ian kaiken huuda?!



Tässä huomaa kyllä kuinka aika kultaa muistot. Esikoinen oli muka niin helppo ja ihana aina!! Ei se nyt niinkään mennyt sitten kun oikein miettii..



No nyt Saana haluaa mennä ekoille unille, joten täytyy poistua...



T:Mona Ja muut

että olen huomannut itsessän i sellaisen kauhen piirteen, että kun Saana ärjyy ja esikoine tekee jotain vähänkin mielestäni tyhmää, niin huudan hänelle!

Tää on siis sellanen juttu, kun en jostain syystä huuda niin kun Saanalle, et ole jo hiljaa niin ärjyn sitten esikoiselle jostain, tyyliin älä nyt kassa niitä legoja niin kova äänisesti tai vastaavaa!!

Siis aivan turhaa ja kaduttaa myöhemmin kovasti, mutta siinä tilanteessa se vaan tulee!

Puran siis kiukkuni Saanaan esikoiseen! Kauheeta!!!

Olen nyt pyrkinyt siitä eroon, kun esikoinen joutuu muutenkin aina sijais kärsijäksi!

Kamalaa on esim se ettei esikoinen saa kai oikein koskaan puhua ääneen, kun Saana on vähän väliä nukkumassa. Automaattisesti hyssytän, vaikka uskon kyllä, että Saana nukkuis vaikka täällä vähän äänekkääminkin touhuttais!

Täsätkin yritän opetella pois!

Ehkä joskus olen edes hiukan parempi äiti näille ihanille pallukoilleni?!?!?!!?



Nyt pois...