Muita tahattomasti lapsettomia?
Kuinka vastaatte vauvauteluihin? Mä kammoon sukupippaloita, ku vaa aattelen et taas kysellään. Se pelko ei ainakaan viimeks toteutunu, mut tuntuu pahalta et kaikki pitkään yhdessä olleet parit ovat saaneet lapsia. Meille ei vaan kuulu. Enkä halua jutella siitä yleisenä puheenaiheena. Ihmiset kun kyselevät tahattomasti ja uteliaisuuttaankin kaikenlaista.
Miten teidät miehet suhtautuu lapsettomuuteenne? Miehiltä kun ei kysellä niin usein kuin naiselta. Mun mies ainakaan oo joutunu vauvakysymyksiin juurikaan vastaamaan. Mä taas viimesen parin vuoden aikana ihan liian monta kertaa. Alkaa jo ahistaa pelkkä ajatuskin vauvakeskustelusta.
Miten suhtaudutte jos/kun ystävänne saa lapsen? Mä en harmikseni pysty olemaan aidosti onnellinen hänen puolestaan. Näytän kyllä, että olisin onnellinen, mutta sydän itkee.
Asiallisista vastauksista ja kommenteista kiitän jo etukäteen. Provoille toivotan parempaa huomispäivää. :-)
Kommentit (9)
jos et pysty aidosti iloitsemaan ystäviesi vauvoista. Kaikki tunteet ovat normaaleja, ei ole oikeita tai vääriä tunteita. Teot ovatkin sitten jo eri asia.
Olin juuri saanut karmaisevan keskenmenon ja ryvin pohjamudissa, kun kaverini sai vauvan. En pystynyt lainkaan iloitsemaan tästä. Vauvan ristiäisissä (samalla häät) muut itkivät ilosta, minä kyynelehdin omaa menetettyä vauvaani ja kateus korvensi sisintäni. Pikku hiljaa sain taas elämästä kiinni. Voimia sulle!
Minun hyvä ystäväni kärsii lapsettomuudesta. Tiedän että hän kärsii,hän on itse kertonut. Hän tulee miehensä kanssa lasteni synttäreille koska lapseni pitävät heistä mutta sen huomaa että heille tilanne on epämukava :(
Usein käymme ystäväni kanssa ulkona kahdestaan,ihan ilman lapsia niin että saamme jutella rauhassa.
Me ei olla testeissä käyty, kun vasta alan totutella ajatukseen ja rahaakin se vaatii. Eli en tiedä mistä klikkaa, ja ainahan ei selkeetä syytä löydy. Sitä vastausta pelkään eniten, koska silloin ei voi tietää.... Oon kaivanu netistä lapsettomien foorumeita ja tarttis varmaan niissä ruveta pyöriin. Välillä meinaan tulee käytösylilyöntejä jo pelkästä ajatuksesta et kohta multa taas kysellään... kun tää on niiiin kipeetä... :(
ap
Kuinka vastaatte vauvauteluihin?
Tätä ongelmaa ei meillä oikeastaan kauheasti ole ollut. Ehkä mun opiskelujen sun muun vuoksi monet ovat olettaneet, että meillä ei vielä lapsia toivota? Kummankin vanhemmat ja sisarukset tietävätkin tilanteemme, ja harvoihin kyselyihin olen vastannut jotain, että " No kyllähän ne lapset olisivat kivoja, jos niitä vaan olisi tullakseen," tms. eli antanut ymmärtää totuuden, yksityiskohtiin menemättä. Kyselyt yleensä loppuu siihen paikkaan.
Miten teidät miehet suhtautuu lapsettomuuteenne?
Jaa' a, kova paikka se on miehellekin, vaikka harvoin se tulee esille. En usko, että hän puhuu asiasta kenenkään ulkopuolisen kanssa, enkä ainakaan tiedä, että häneltä olisi udeltu lapsiasioita. Yhdessä jaetaan surua, kun se esiin pomppaa, ja yleensä se on ihan sitä, että kumpikin vaan huokaillen ja kyyneleet silmissä halataan toisiamme oikein kovasti, eikä oo sanoja...
Miten suhtaudutte jos/kun ystävänne saa lapsen?
Mulla tää on vaihdellut. Esim. jokin aika sitten siskoni sai vauvan. Kun ensin kuulin vauvauutisista (heille kolmas vauva samana aikana, kun itse ollaan yritetty ensimmäistämme), olin kateellinen ja kiukkuinen itekseni ja taisin kiukutella miehelle vähän aiheesta. Pelkäsin, että nytkö mä muutun siksi " katkeraksi lapsettomaksi" . Totuin kuitenkin ajatukseen hyvin pian, ja poikavauvan tultua maailmaan olin aidon onnellinen, enkä olisi malttanut sitä söpöläistä sylistäni laskea. Toisaalta sitten yllättävän kova paikka oli, kun vanha kaverini sai vähän aikaa sitten vauvan. Me aina lapsina ja teineinä juteltiin, kuinka olisi kiva, jos saataisiin samaan aikaan tyttäret, jotka voisi sitten olla kavereita keskenään. Hän sai tyttären ja minä tietenkään en. Olen kyllä hänen puolestaan onnellinen, mutta homma on kovin vaikea. Suoraan sanoen, en ole " kestänyt" mennä edes katsomaan tätä vauvaa, ja välit kaveriin ovat loittoutuneet...
ja tuo pieni ihmeemme on nyt puolitoista vuotias. olemme niin suunnattoman onnellisia tuosta taaperosta että sanoin ei osaa kuvailla. välillä noissa hoidoissa oli tosi rankkaa,itkua ja hammastenkiristelyä ja kysymyksiä miksei meille,miksi miksi. ei saa antaa vaan hetkeksikään periksi-mutta ei saa koko aikaa ajatella että pitäis yrittää sitä. vauva tulee jos on tullakseen
Ei elämäänsä voi elää jatkuvassa turhassa toivossa, jotain sellaista tavoitellen, jota ei tule saamaan... Joskus tulee eteen hetki, että on pakko katsoa totuutta silmiin, annettava periksi, katsottava muualle. Toivottavasti tämä hetki ei ole edessä muille yrittäville... :(
Hoidot on rankkoja, mutta suurimmalla osalla niihin menevillä ne ovat tosiaankin sen kaiken arvoisia, sillä tuloksena ON se oma toivottu lapsi. Suurin osa lapsettomista saa avun lapsettomuushoidoista.
10
PS. kaikki - jos tuntuu rankalta, älkää epäröikö käyttää hyväksenne lapsettomuusklinikoitten tarjoamaa terapiaa.
Vierailija:
Henkilökohtaisesti olen kyllästynyt vastailemaan vauvauteluihin epämääräisesti ja vältellen. Pamautan totuuden yleensä päin naamaa ja seuraan reaktioita. Moni hämmentyy, jotkut jopa suutahtavat. No, oma mokansa, sillä asiahan ei heille kuulu pätkän vertaa. Välillä hieman ihmettelen ihmisten hoksottimien terävyyttä, kun eivät tajua tilannetta itse. Olemme sentään olleet 6 v. yhdessä, joista yli 2 v. naimisissa, emmekä ole koskaan sanoneet, ettemme halua lapsia.
Mies suhtautuu lapsettomuuteen niin, että yrittää elää normaalia elämää. Meillä lapsettomuus johtuu miehestä ja tiedän, että hän tuntee syyllisyyttä siitä, että minä joudun käymään nämä raskaat hoidot läpi. Sen huomaa esim. siitä, että mies vie minut ensi vuoden puolella viikonloppulomalle johonkin Euroopan kaupunkiin. Mieheltä on myös kyselty vauva-aikeista. Etenkin yksi tuttavamies kyseli asiasta jatkuvasti, kunnes mies sanoi, että ei halua puhua asiasta. Tämä tuttavamies ei itse ole kovinkaan innostunut perhe-elämästä ja luulen, että hän salaa kadehtii miestäni ja ehkä toivoo, että mekin saisimme lapsen ja joutuisimme samaan " perhehelvettiin" . Todella lapsellinen tapaus.
Valitettavasti en pysty olemaan onnellinen muiden puolesta. Tietysti on kiva ja ihana asia, että kaverit saavat lapsia, mutta en tunne onnea siitä. Enkä viitsi tuntea asiasta mitään syyllisyyttä. Minä tunnen näin eikä siinä sen kummempaa.