Jos puolisoista toinen on järkkymätön ateisti ja toinen
harras kristitty niin kumman vakaumuksen mukaan kasvatetaan lapsia ja vietetään juhlia?
Kommentit (5)
normaali keskiverto haahuilija. Rakkaus käännyttää.
Lapset saavat käydä isän kanssa uskonnollisissa tilaisuuksissa. Saatan minäkin joskus kohteliaisuudesta piipahtaa. Lapset koulussa et:ssa, muuten saavat itse valita. Harras uskonnollisuus ei kaikissa tapauksissa tarkoita pakkomielteistä toisten käännyttämistä. Eikä ateistisuus, että toisen uskoa ei voisi kunnioittaa.
Meillä lapsille on kerrottu molemmista näkökulmista ja ihan avoimesti. Tällainen parisuhde vaatii molemmilta kompromisseja ja kunnioitusta toista kohtaan.
Meillä tosiaan on kerrotuu mun uskomisesta Jumalaan ja Jeesuksen sovitustyöstä ja Taas ollaan myös kerrotuu Isänsä näkemyksestä ettei selaista ole, että se on satua. Eli olemma olleet 100% rehellisiä. Ja lapset saavat sitten ihan itse valita oman näkemyksensä, kun ovat siihen valmiita :)
Ja miten tälainen pari on löytänyt toisensa no töistä ;) Ja mä kun olen " hihhuli" niin uskon että Jumalalla on ollut joku syy tähänkin, miksi on mulle ateistin nenäni eteen laittanut. Ja voin sanoa 18 vuotta on jo mennyt hyvin toista kunnioittaen.
Me juhlimme joulua, vaan emme kristinuskon juhlana, meille se on perheen ja suvun juhla. Lapsemme eivät syö sianlihaa, eivätkä osallistu minkään uskonnon opetukseen koulussa tai päiväkodissa. Islaminuskon juhlia vietämme myös, samaan tapaan kuin joulua: hyvän ruuan, läheisten ihmisten ja ehkäpä lahjojenkin kera. Lapset aina leuhkiikin kavereilleen, että heillä on joulu kolme kertaa vuodessa :)
Vaikka elämänkatsomuksemme ovatkin erilaiset, meitä yhdistää moni asia. Samanlainen huumori, samat kiinnostuksen kohteet ja harrastukset, samanlainen arvomaailma, sekä tietysti rakkaus toisiamme ja yhteisiä lapsiamme kohtaan.
Vietämme tammikuussa 13-vuotishääpäiväämme.
Tuskin montaa. Jos molemmat ovat ehdottomia " uskossaan" , toisen vakaumusta on vaikea hyväksyä.