Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten toimia seuraavissa tilanteissa raivoavan 4-vuotiaan kanssa?

Vierailija
23.11.2007 |

Meillä on todella herkästi tulistuva poika, joka saa raivareita useita kertoja päivässä. Eilen oli taas ihan hirveä päivä pojan kanssa. Pelkkää raivaria raivarin perään. Ja sama on jatkunut tänäänkin.



Eilen poika pääsi isänsä kanssa uimahalliin pitkästä aikaa (pari kuukautta sitten viimeksi kävivät). Kaikki sujui niin kauan hyvin, kun piti lähteä kotiin ja sitä ennen pojan piti käydä vessassa. Mies oli ostanut pojalle kahviosta pillimehun (harvinaista herkkua)ja antoi pojan sen jälkeen vielä ajella hetken jollain autolla (oletan, että se on sellainen, mihin voi laittaa rahaa, jolloin se liikkuu). Mies oli tapansa mukaan jo etukäteen sanonut pojalle, että kohta lähdetään kotiin (" Kun olet juonut mehun ja ajellut vähän aikaa autolla, mennään vessaan ja lähdetään kotiin" ). No, sitten kun vessaan menon aika tuli, poika ei tietenkään halunnut mennä pissalle, eikä lähteä kotiin. Kun mies yritti poikaa saada vessaan (kun oli just juonut sen pillimehun, ettei tule bussissa pissahätä), sai poika kamalan raivarin. Huusi ja kirkui ja riehui siellä aulassa (vai oisko ne olleet jo vessan sisäpuolella). En muista, kävikö poika sitten pissalla vai ei, mutta joka tapauksessa jonkin ajan kuluttua raivari laantui sen verran, että mies sai poikaa vähän puettua (takin päälle ja hatun päähän) ja pojan uimahallista ulos. Matka bussipysäkille (n. 100-200 metriä) oli tietenkin pelkkää kiukuttelua ja bussissa poika sai uuden raivarin, kun ei päässyt istumaan haluamalleen paikalle. Jossain vaiheessa poika oli lyönytkin isäänsä. No, pääsivät joten kuten kotiin ja mies oli tosi vihainen (lapsen kanssa on kuitenkin aina ihan rauhallinen).



Kotona sama kiukuttelu ja pahan tekeminen jatkui. Kaksi kertaa joutui jäähylle eteisen tuolille, kun kiusasi pikkusisartaan. Joka kerta hirveä raivari ja yrittää lyödä ja purra meitä vanhempia. Illan kruunasi vielä se, kun pojan piti ennen iltapalaa laittaa yhteen autoon yksi merkki, mutta olisi halunnut liimata sen, vaikka mies sanoi, että se laitetaan siihen tarroilla kiinni. Poika huusi ja kirkui, että haluaa liimata sen ja oli ihan hysteerinen. Otin pojan syliin ja pidin väkisin siinä, vaikka poika tappeli vastaan. Mieskin piti poikaa välillä sylissä ja ehkä vartin päästä poika rauhottui sen verran, että tajusi, ettei todellakaan saa liimata merkkiä, vaan laittaa teipillä kiinni ja teki sen sitten isänsä kanssa.



Noihin extra-raivareihin sitten voi lisätä vielä jokapäiväisen vastaan panemisen pukemisessa, ulos lähtemisessä, sisälle tulemisessa, lelujen keräämisessä yms. Aina sama huuto, ettei halua tulla/mennä/tehdä jne. Vaikka koskaan ei saa periksi, vaikka kuinka huutaisi (jos esim. ollaan johonkin lähdössä, niin sitten lähdetään).



Onko muilla tälläistä ja koska tämä loppuu??? Ja miten noissa tilanteissa pitäisi toimia (kun lapsi ei suostu lähtemään kotoa ulos, eikä ulkoa sisään, eikä istumaan bussissa kuin haluamillaan paikoilla jne.)???

Kommentit (16)

Vierailija
1/16 |
23.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muakin kiinnostaisi, mitä 13 tarkoitti.



Uimahalliin poika ei tosiaan pääse nyt vähään aikaan, mutta en nyt vielä tiedä tarkkaa aikaa.



Tarrataulu on käytössä niin, että kun tietyt jutut (esim. pukeminen) sujuvat hyvin, poika saa niistä tarroja ja kun tarroja on 10 kpl, saa poika jotain kivaa tekemistä äidin tai isän kanssa palkinnoksi (esim. sen uimahallireissun).



Kertokaa vielä, please, miten toimitte bussissa, kun lapsi saa raivarin, jos ei pääse ikkunapaikalle istumaan. Me miehen kanssa yleensä vaan sitten sanotaan, että nyt on kaikki ikkunapaikat varattu ja me istutaan tässä. Siinä vaiheessa usein joku kiltti mummo antaa oman istumapaikkansa ja mä yritän siinä sitten sanoa, ettei hänen tarvitse antaa paikkaa, vaan poika voi ihan hyvin istua myös käytävän puolella. Mummo ei tietenkään usko ja niin poika menee ikkunapaikalle istumaan ja saa tavallaan tahtonsa huutamalla läpi. Paras ois kun kukaan ei antais huutavalle lapselle paikkaansa. Eri asia silloin, kun poika kauniisti kysyy, että saisiko tulla ikkunapaikalle.

Vierailija
2/16 |
23.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli kun kiukku alkaa, sanon pojalle, että huomaan, että häntä harmittaa ja kysyn mikä harmittaa. Jos ei kiukultaan saa vastatuksi, kysyn, että harmittaako sinua se, kun.... Yleensä sen harmituksen aiheen kuitenkin tietää aika hyvin. Lapsen kiukku laantuu, kun tunne puetaan sanoiksi ja saadaan sillä tavalla ulos. Mutta jos el Grande Raivari on tullakseen, niin sitten se tulee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/16 |
23.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on kohta 4-vuotias itsepäinen ja vänkyrä poika joka koittelee hermoja joka ikinen päivä. En tiedä miksi on sellainen. Vaikka olisi kuinka rauhallinen ja johdonmukainen ja selittäisi mitä seuraavaksi tapahtuu, niin kyllä keksii jonkin asian missä pistää vastaan. Mutta on myös kehuille perso, ja nauttii positiivisesta palautteesta. Haluaa suorittaa asioita, " osaatko tehdä" on haaste johon yleensä tarttuu hanakasti. Monessa tilanteessa joka on mennyt riehumiseksi on jälkeenpäin paljastunut, että poika ei ole kuullut ohjeita ollenkaan. Eli jos vaikka sanon, että kohta on ruoka-aika, kerätään lelut pois niin ei muka ole kuullut ohjetta kerätä lelut. Eli aina pitää toistaa ja jankata niin että viesti varmasti menee perille.

Vierailija
4/16 |
24.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä ei oikeastaan ole mikään tasoittanut tuollaisia raivareita.



Mutta vähemmän niitä tulee kun pitää rutiinit hyvin kasassa.

pitkät unet ja päiväunet. tasaisesti ruokaa ja aina reissussa hiukan välipalaa.

Mulla on aina kuivattuja hedelmiä tai banaani mukana jos olllaan jossain retkellä tai kaupungilla. Ja myös hiukan vettä tai muuta juomaa.

Meillä ainakin raivo vielä yltyy jos verensokerit pääsee laskemaan.



Ja tuon varoittelun ja ennakoinnin olen huomannut hyväksi.

Aina aamuisin jutellaan mitä tehdään päivän aikana ja jos ollaan jonnekin retkelle menossa niin selitän että aamupalan ja pukemisen jälkeen ehdit leikkiä puoli tuntia ja sitten lähdemme kotoa retkelle.

ja noin vartti ennen lähtöa taas huomautan että vartin päästä lähtö jne.



ja nopeilla " palkinnoilla " koitan estää raivarit . Jos esimerkiksi poika lähtötilanteessa alkaa huutamaan ja ei pue tai edes anna pukea niin kyselen että haluatko että ajetaan kylään mennessä hyppyrimäkien ohi ja katsotaan onko joku harjoittelemassa hyppyjä. No tottakai poika haluaa koska on hulluna hyppyrimäkiin!

Sitten sanon että nyt kannattaa lopettaa tuo kiukkuaminen ja pukea nopeasti niin ehdimme ajaa mäkien ohi.



Aika monesti joku tuollainen houkutus saa PIENEN raivokohtauksen jäämään pieneksi eikä se ylly jättimäisiin mittasuhteisiin.



Mutta välillä olen kyllä ihan voimaton kun mikään ei lopeta raivoamista.

Se ei lopu hyvällä eikä pahalla.

Vierailija
5/16 |
23.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

otan osaa, meillä myös 4-vuotias ja melkoisia kohtauksia saa myös kun jokin ei mene oman mielen mukaan, mutta olen jostain kuullut että kyllä sen pitäisi iän myötä tasaantua, että 5-vuotis synttäreitä odotellessa :)

Vierailija
6/16 |
23.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oli sellaista kiusantekoa ja jatkuvaa vastaanvänkäämistä, mikään ei ollut koskaan hyvin. Meillä vanhempi pyrkii olemaan rauhallinen ja hoitamaan asian loppuun (esim. pukeminen) jos herra itse ei suostu. Koska vaatteet on puettava jne. Mutta onneksi se onkin uhmaVAIHE joka menee ohi, mutta varmaan taas jossain vaiheessa nostaa päätään...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/16 |
23.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Todennäköisesti poika oli väsynyt uikkahallireissusta ja siksi kiukutteli. MInusta toimitte aivan oikein, tehden kylmän rauhallisesti sen mikä tehtävissä on ja kestäen lapsen kiukut. Kyllä se aina ohi menee.



Meillä on 3v ja 4v raivottaret aina jos on väsymystä ilmassa. Esikoisesta ei oikeastaan muuten erotakaan onko väsynyt kuin siitä, riehuuko tai kiukkuaako...

Vierailija
8/16 |
23.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja usein alkavat jo aamulla, vaikka poika olisi nukkunut 12 tunnin yöunet. Tuntuu vaan jotenkin tyhmältä edes tehdä pojan kanssa mitään kivaa (esim. uimahallissa käynti), kun sieltä lähteminen saa aina aikaan kamalan raivarin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/16 |
23.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuntuu että pojan turvallisuudentunne on ehkä hakusessa, auttaisikohan jos edellisenä iltana nukkumaanmennessä selittäisitte pojalle että mitä seuraavana päivänä tehdään, mitä tapahtuu aamulla ja mitä sen jälkeen, selittäisitte yksityiskohtaisesti mitä aamupalaa syödään, ja uloslähtiessä puetaan vaatteet, ja päivän aikanakin muistuttaisitte että mitä seuraavaksi tehdään. Meillä ainakin toimii tällainen ennakkoon ilmoittaminen, paljon vähemmän tulee riitaa ja vääntöä siitä mitä ja miten asiat tehdään, seuraavalla uimareissulla voitte puhua ja sopia että ollaan tietty aika siellä ja sitten lähdetään kiltisti pois, ja kun lapsi lupaa lähteä sitten kiltisti, niin lupauksesta voi muistuttaa jos siltikin alkaa kiukuttamaan.

Vierailija
10/16 |
23.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tietty sitä rakkautta on helpompi osoittaa silloin, kun lapsi ei raivoa, joten kannattaa panostaa niihin hetkiin. Meillä meno rauhoittui kovasti, kun aloin kiinnittämään huomiota siihen, että muistan joka päivä sanoa pojalle, että rakastan häntä, ja että hän on ihana.



Tarrataulukko toimii meillä hyvin. Mietittiin ne ongelmallisimmat kohdat, joissa laittoi poikkeuksetta vastaan. Niistä samoista asioista sai sitten joka päivä tarran, kun hoiti ne kiltisti. Illalla hampaiden pesun jälkeen esimerkiksi sai tarran. Toimi ihan tosi hyvin niin, että jopa muutkin toimet alkoivat sujumaan paremmin, vaikkei niistä tarraa saanutkaan.



Ja sit tuon uimahallijutun olisin hoitanut niin päin, että ensin olisi käyty vessassa ja sitten (siitä palkinnoksi) olisi ostettu pillimehu ja menty ajamaan. Ja koko ajan sanottu, että tämän jälkeen lähdetään kotiin, aivan kuten miehesi tekikin. Siinäkin tosin ei toimi niin hyvin tuo, että ajetaan vielä vähän aikaa, sillä vähän aikaa on hyvin epämääräinen aika. Meillä on tapana sanoa, että tämä on viimeinen ajo, ja sitten sen vielä saa, ja ajon alkaessa on jo selvää, että lisää ei tipu. Kyllä meidän poika siinä vaiheessakin vielä huutaa vastaan, mutta kun siinä vain sanoo, että se oli viimeinen ajo, aivan kuten on sanottu, ja sitten lähtee menemään ja ovelle odottamaan, niin kyllä lapsi sieltä perään tulee.



Sen pitää vain saada purkaa harminsa sinne auton vierelle ensin, ennen kuin pystyy hyväksymään sen, että huvit on loppu. Jos alkaisin siitä viimeisen ajon jälkeen lasta väkisin ottamaan mukaani, niin koko matka olisikin pelkkää raivoamista. Mutta kun annan lapselle hetken aikaa raivota ja " itse päättää" , että nyt lähdetäänkin kotiin, niin sitten kaikki sujuu hyvin. Eikä tähän mene kuin puoli minuuttia, joten sen olen valmis uhraamaan sopuisan kotimatkan eteen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/16 |
23.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pojan luonteesta johtuen meillä on " aina" toimittu niin, että päivässä on selvät rutiinit ja niistä myös kerrotaan etukäteen. Se on ihan elintärkeää pojan kanssa toimiessa. Poikaa myös kehutaan todella paljon ja useita kertoja päivässä halataan, pussaillaan, paijaillaan ja sanotaan, että rakastetaan poikaa. Sanon usein myös, että rakastan poikaa, vaikka hän käyttäytyisi huonosti ja että rakastan häntä myös silloin, jos joskus hänelle huudan. Ja ennen kuin joku ehtii alkaa saarnata siitä, ettei huutaminen mitään auta, niin tiedän sen kyllä. Joskus vaan palaa pinna ja tulee huudettua. Onneksi mies pystyy useimmiten toimimaan täysin rauhallisesti, vaikka sisällä kiehuisikin.



Usein teenkin niin, kun poika saa raivarin, jos esim. pitää lähteä puistosta kotiin (vaikka siitä kotiin lähdöstä on etukäteen ilmoitettu), että annan raivota ihan rauhassa ja lähdetään sitten kun raivari on ohi. Yleensä se kestää ehkä 5-10 min, mutta sitten on niitä raivareita, jotka kestää 15-30 min ja tilanteita, joissa ei voi odottaa, että poika raivoaa raivarinsa loppuun.



Välillä on vaan niin raskaita päiviä, kun tulee pelkkää raivaria raivarin perään. Eli kun on yhdestä selvitty, menee 15 min ja tulee uusi jostain toisesta aiheesta. Tarrataulu auttaa aina vähän aikaa, mutta sitten senkin viehätys katoaa.



T:ap

Vierailija
12/16 |
23.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin aivan varmasti tulee " itku pitkästä ilosta" . Esim uimahallireissun päättyminen voisi meilläkin laukaista uhman.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/16 |
23.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

5-vuotiaat lapset ovat jo paljon rauhallisempia, myös nämä " äkäisemmät" . Koittakaa jaksaa, rakastakaa ja asettakaa selkeät rajat, niin kyllä se siitä!

Vierailija
14/16 |
23.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä ei olis kyllä liimattu tai teipattu yhtään mitään raivarin jälkeen vaan koko auto olisi laitettu jäähylle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/16 |
23.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiukempi kuri. Ei uimahalliin jos ei osata käyttäytyä. Ei " autojuttuja" , ei pillimehuja jne.

Ei tulisi kuuloonkaan meillä.

Vierailija
16/16 |
23.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Tiukempi kuri. Ei uimahalliin jos ei osata käyttäytyä. Ei " autojuttuja" , ei pillimehuja jne.

Ei tulisi kuuloonkaan meillä.

Okei, jos uimahallireissu on mennyt perseelleen, niin ensi viikolla sanotaan, että uimahalliin ei mennä, kun et viimeksi osannut käyttäytyä. Kuinka kauan tuo sitten pätee? Jos tapana on käydä kerran kuussa uimassa, niin kuinka monta kuukautta lasta on pidettävä ilman uimista, jotta hän muistaa koko uimareissun ajan säilyttää malttinsa?

Entä kun lapsi raivoaa, kun pitäisi lähteä hoitoon? Sitä ei ainakaan voi jättää väliin?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän seitsemän yksi