Gradu minä-muodossa vai passiivissa? APua, en osaa
päättää. Gradu melkein valmis ja olen kirjoittanut koko jutun passivissa tyyliin: aihe päätettiin, metodiksi valittiin, haastateltiin, tutkija valitsi kohteen.. ym. Nyt tuo tuntuu jotenkin ulkokohtaiselta ja oudolta. Kannattaako vaihtaa kirjoitus tyyliin: Valitisin aiheen, koska.. Päädyin tähän metodiin...
Pliis auttakaa...
Kommentit (19)
Minä olen maan alhainen matonen, vähäpätöinen AMK-opiskelija, mutta ei meillä saa mitään kirjoittaa " minä" -muodossa, opinnäytetyö pongahtaa todella helposti takaisin, jos kielessä jotain pielessä. Onkin kohtuullisen haastavaa kirjoittaa " akateemista" englantia näin ei-natiivina, passiivissa koko hela hoito. Abstrakti ja executive summary ovat pahimmat kohdat intron jälkeen koko projektissa.
että aineisto puhuu eikä tutkijalla ole siinä oleellista roolia.
Olen itse kvalitatiivista tutkimusta tekevä ja vältän yhdessä muiden kanssa passiivia. Passiivin käyttäminen tekee tekstistä kökön, se on huonoa suomea ja lisäksi se fuulaa - jokaisen tekstin takana on kuitenkin minä, tutkija, joka sen kirjoittaa.
Aineistoni olikin kyllä kauttaaltaan itse kerättyä ja perustui projektiin, jossa olin itse mukana jne, tosi henkilökohtaisesta aiheesta oli. Olisi ollut täysin naurettavaa vääntää ja kääntää sellaista matskua epäpersoonamuotoon.
Itse tein kirjallisuustieteen graduni minä-muotoisena ja se sopi omaan työhöni. Mutta tiedän, että joillakin muilla laitoksilla käytetään myös passiivia. Ja aineistosta puhuttaessa ja tutkimustuloksia summatessa voi häivyttää itsensä taka-alalle vaikka jossain kohdin aktiivimuotoa käyttäisikin (vrt. " tutkimustulokset voi tiivistää" tai " käsittelen sitä ja sitä luvussa 5.2" ).
gradusta. Englanti on eri juttu. En muistaakseni ole koskaan lukenut mitään englanninkielistä tieteellistä juttua, joka olisi kirjoittu minä-muodossa. Ei vaan sovi.
Se on ihan hyvä tapa kirjoittaa, enkä usko sen harmittavan jälkikäteen. Vuoden päästä kun otat gradun käteesi olet todennäköisesti erittäin tyytyväinen tekeleeseesi ja ihmettelet kuinka olet onnistunut kirjoittamaan noin hienoa tekstiä!
jos teet jotain kvantitatiivista tutkimusta selluloosasta materiaalina tms., tuntuu ehkä hassulta, että pohdit siinä omaa olemustasi, mutta joissain laadullisissa fenomenologisissa tutkimuksissa omakohtainen käsittely on ihan must, koska tutkija on instrumentti.
Eli mieti asiaa gradusi kokonaisuuden kannalta.
Itse olen äikän maikka, ja meillä on aina suomen kielen laitoksella ihmetelty näitä " allekirjoittanut, ym. touhuja" . Oppilailleni opetan aina kirjoittamaan omat mielipiteensä minä-muodossa, kuten hyvään asiatyyliin kuuluu.
Yleinen hyvän kirjoittajan ohje: Älä ikinä häivytä itseäsi itse kirjoittamastasi ja analysoimastasi tekstistä. Se ei todellakaan tee tekstistä yhtään hienompaa tai virallisempaa, päinvastoin. Itsensä häivyttäminen tekstistä on ikivanha, ja aikoja sitten jo kuopattu, huonon kirjoituksen merkki.
Tee mitä teet, mutta se passiivi on ihan karmeeta luettavaa!
Olen kirjoittanut paljon englanniksi ja siinä kielessähän on akateemisessa tekstissä pakko käyttää passiivia. siksi varmaan tuntui oudolta ja liian henkilökohtaiselta laittaa tuo minä.
joillakin laitoksilla edellytetään minän häivyttämistä tutkimustekstistä. Lämpimästi suosittelen noudattamaan oman laitoksen ja oppiaineen linjaa.
t. yliopisto-ope
Kyllä se kuule on ihan tutkimuksesta ja kirjoitustyylistä kiinni, käyttääkö minä-muotoa vai passiivia!
Minun mielestä passiivi on parempi. Se tuntuu tieteellisemmältä.
joiden mukaan vain johdannossa ja johtopäätöksissä saa revitellä minä-muodolla. Muualla pitäisi käyttää passiivia niin paljon kuin pystyy.
Kuitenkin unohdat muuttaa jonkun kohdan, ja sitten se ei ole enää yhtenäinen.
älä jaksa nähdä vaivaa, ei ole sen väärrtti??!
Eli kun passiivi ei ole koskaan väärin, mutta minä on usein kyseenalainen, en lähtisi todellakaan vaihtamaan.
`Jos ei, niin varmasti on ihan hyvä noin. Nyt jos alat muuttamaan, niin pian jää joku kuitenkin passiviin ja tekstistä tulee ihan outo.