Tiedän perheen, jossa äidillä jonkinasteinen mielisairaus, mutta ei diagnoosia.
Isä ei halua myöntää ongelman olemassaoloa, äiti on välillä ylimukava ja saa välillä kauheita raivareita, huutaa lastensa kuullen ettei olisi koskaan niitä halunnutkaan. Kauheaa katseltavaa.
Kommentit (14)
Nimenomaan äitien ongelmia katsotaan usein läpi sormien ja lapset saavat kärsiä. tästä on juttukin tänään Hesarissa.
jos huutaa lapsilleen sä et taida olla ihan kunnossa.
lopettakaa työntämästä sitä masennusta joka helv,,asiaan............
Mun tuttavan tapauksessa on vaikutusta sillä,ettei perheen äiti tiennyt mihin päänsä pistää naidessaan kohtuu nahjuksen miehen ja saadessaan useamman lapsen pikaisesti...
Sellaista se elämä on. Naapuri siellä seinän takana
vaan ihmettelee ja kauhistelee. Ja tekee ilmoituksia
LASTENSUOJELUUN.
Ennemmin tarvitsisi apua jaksamiseen. Tukiverkosto
jos puuttuu, yhteiskunta ei tarjoa apua. Evätpä nämäkään
mammat tiennyt että tälläistä se arki on kun väsymys
painaa ja on PAKKO jaksaa, mutta ei jaksa kuitenkaan.
Tuhat kertaa tekee hyviä päätöksiä jotka kaatuvat
sitten jaksamattomuuten yms....
Mutta siellä se naapuri vaan kyylää ja ottaa muutkin
naapurit mukaan leikkiin. Yhdessä sitten tehdään jos jonkinlaista
" tukitointa" että lapsi perhee jo ennestää hankala tilanne
siitä viellä hankaloituu ja " jaksaminen" lisääntyy kun
selvittelet sinne ja tänne , tekemättämyyksiä ja tekmisiä :D
Mutta onneksi on HYVIÄ NAAPUREITA jotka huolehtivat
myös toisesten asioista pistämättä rikkaa ristiin auttaakseen =(
Muuten mielisairaus on ihan asiallinen termi, kunhan sillä tarkoitetaan skitsofreniaa tai muuta psykoottista mielen sairautta.
Ap, ei kaikkia sairauksia koskaan diagnosoida. Suomessakin asuu monta kymmentä tai sataa tuhatta diabeetikkoa, jotka eivät tiedä sairastavansa diabetestä. Diagnosoimattomia masentuneita ja persoonallisuushäiriöisiä, ahdistuneita, panikoivia, foobikkoja ja hypomaanikkoja lienee myös tuhansia ja tuhansia.
Olemme myös lasu asiakkaita ja työntekijämme tietää, että olin todella sekasin ja loppu tossa n.3 viikkoa sitten, siltikään meidän oven taakse ei sossu tullut ja varmistanut voiko lapset hyvin, minä olen hoidon piirissä ja lääkityksellä ja muutenkin hyvä tukiverkosto, silloin lasukaan ei ole huolissaan.
Mistä tiedät että tuttavaperheesi äidillä ei ole diagnoosia? Mistä tiedät vaikka ois lääkityksellä ja kävis terapiassa? Kaikki ei kuuluta näistä asioista jokaiselle tuttavalle. Musta kuulostaa vaan siltä että äidillä on voimat vähissä, taikka sillä voi olla esim. adhd tai joku muu persoonallisuushäiriö joka aiheuttaa äkkipikaisuutta. Masennusta sairasteena musta tuo ei kyllä kuulosta masennukselta. Masentunut äiti on mielestäni enemmänkin välinpitämätön kuin raivoaja. Masentunut harvoin myöskään jaksaa olla " ylimukava" .
Tarjoa apua, lopeta juoruilu.
Ihan kuuluu perusluonteeseeni. Ei mitään ongelmia.
Vierailija:
Masennusta sairasteena musta tuo ei kyllä kuulosta masennukselta. Masentunut äiti on mielestäni enemmänkin välinpitämätön kuin raivoaja. Masentunut harvoin myöskään jaksaa olla " ylimukava" .
Tarjoa apua, lopeta juoruilu.
Ja taas välillä kun on huonompi kausi, ei jaksa pientäkään vastoinkäymistä.
olin itse tuollainen raivoaja ja kas kummaa, mitäpä selviskään?
Vierailija:
Masennusta sairasteena musta tuo ei kyllä kuulosta masennukselta. Masentunut äiti on mielestäni enemmänkin välinpitämätön kuin raivoaja. Masentunut harvoin myöskään jaksaa olla " ylimukava" ..
Minäkin olen sairastanut/sairastan, ja olen ollut juuri tuollainen raivoaja.
kun oot tyhmä!
Komppaan edellisiä, kyylä. Tee jotain avuksi äidille, äläkä täällä poraa. Oot just tyypillinen naapurikyylä.