Periytyykö asperger?
Olen ollut siinä käsityksessä, ettei periydy. Sukulaisperheessä kuitenkin on asperger-lapsi, ja sekä toinen vanhemmista että yksi isovanhempi tuntuvat kärsivän samoista ongelmista. Mitään diagnoosia heillä ei ole, mutta selkeästi samantyyppisiä oireita. Voikohan tämä olla sattumaa, vai olenko ymmärtänyt tämän periytymisen ihan väärin?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Kylmä kommentti Wikipediassa alkeellisille röökaajamutseille
Esimerkiksi äidin raskaudenaikainen tupakointi lisää 40 prosentilla riskiä, että lapsella diagnosoidaan myöhemmin Aspergerin oireyhtymä tai lievä autismi
En silti suosittele tupakoimaan siinä toivossa, että lapsi sais Aspergerin.
Vierailija kirjoitti:
Jos taipumus periytyy, niin mikä sitten laukaisee itse sairauden? Olen ollut siinä käsityksessä, että asperger on synnynnäinen ominaisuus.
ap
Ei se ole sairaus, eikä tosiaan puhkea, vaan on synnynnäistä. Mutta genetiikka ja eri geenien ilmenemismuodot on erittäin monimutkaisia, eikä niistä hirveesti vielä tiedetä.
Miesten puolelta asperger ei periydy kovin tehokkaasti koska asperger miehet jäävät yksin.
Vierailija kirjoitti:
Miesten puolelta asperger ei periydy kovin tehokkaasti koska asperger miehet jäävät yksin.
Itseasiassa monessa paikassa mainitaan periytyvän voimakkaammin isän puolelta. Itse tosin vähän arvelen tämän johtuvan vain siitä, ettei naisten aspergeria oo osattu tunnistaa ja diagnosoida ennen.
Muutenkin toki tuot tuossa esille vain omia, paikkaansa pitämättömiä ennakkoluulojasi. Monet asperger -miehet löytävät kumppanin ihan ongelmitta.
Tottakai se on vahvasti periytyvä ominaisuus. Kun perheessä on yleensä kaikki lapset kirjolla, niin vanhempien Asperger on helposti huomattavissa. Naiset pystyvät peittämään autisminsa paremmin, he vaikuttavat vain introverteiltä ja omituisilta. Miehien ei tarvitse lapsuudesta lähtien yrittää peitellä näitä ominaisuuksia, siksi vaikeasti autistit ovat miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai se on vahvasti periytyvä ominaisuus. Kun perheessä on yleensä kaikki lapset kirjolla, niin vanhempien Asperger on helposti huomattavissa. Naiset pystyvät peittämään autisminsa paremmin, he vaikuttavat vain introverteiltä ja omituisilta. Miehien ei tarvitse lapsuudesta lähtien yrittää peitellä näitä ominaisuuksia, siksi vaikeasti autistit ovat miehiä.
Paitsi siis että vaikeasti autistisissa on pienempi tuo sukupuoliero, ja nimenomaan tuossa lievemmin ulkopuolelle erottuvassa autismissa (kuten entinen asperger) on paljon enemmän miehiä kuin naisia, varmaan osittain juuri siksi, että naiset oppivat maskaamaan.
Alttius neuropsykiatrisiin kehityshäiriöihin kyllä periytyy ja kulkee suvussa. Mulla on itselläni virallinen Assidiagnoosi ja yhdellä serkulla todettu ADHD. Jos sitä on suvussa, joku uusista tulokkaista sen aina saa.
Vierailija kirjoitti:
Alttius neuropsykiatrisiin kehityshäiriöihin kyllä periytyy ja kulkee suvussa. Mulla on itselläni virallinen Assidiagnoosi ja yhdellä serkulla todettu ADHD. Jos sitä on suvussa, joku uusista tulokkaista sen aina saa.
Silleen hyväkin näin, että en mä esim. Aspergerina varmaan ois paras vanhempi neurotyypilliselle lapselle, eikä neurotyypillinen ihminen varmaan ois kovin hyvä vanhempi mun lapsille. Me taas nepsyinä ymmärretään toisiamme tosi hyvin.
Taipumus periytyy, ei itse syndrooma sinällään.
Meillä on yhdellä lapsella tämä, mutta ei ole kenelläkään muulla suvussa. Tai ainakaan niin pitkälle sukua taaksepäin että tietäisi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhdellä lapsella tämä, mutta ei ole kenelläkään muulla suvussa. Tai ainakaan niin pitkälle sukua taaksepäin että tietäisi.
Kyllähän siellä hyvin todennäköisesti joillain on, mutta eihän siitä kellään vanhemman sukupolven ihmisellä voi olla diagnoosia tai tietoa, kun ei koko asiasta ole ennen tiedetty.
Itse olen aika paljon pohtinut kauempia esivanhempia, niinkuin satojen ja tuhansien vuosien aikajanalla. Millaista hyötyä autismista on heille ollut, ja miten se on ilmennyt. Sen tiedän, että poikkeuslahjakkaita ihmisiä on edellisissä sukupolvissa ollut paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhdellä lapsella tämä, mutta ei ole kenelläkään muulla suvussa. Tai ainakaan niin pitkälle sukua taaksepäin että tietäisi.
Kyllähän siellä hyvin todennäköisesti joillain on, mutta eihän siitä kellään vanhemman sukupolven ihmisellä voi olla diagnoosia tai tietoa, kun ei koko asiasta ole ennen tiedetty.
Itse olen aika paljon pohtinut kauempia esivanhempia, niinkuin satojen ja tuhansien vuosien aikajanalla. Millaista hyötyä autismista on heille ollut, ja miten se on ilmennyt. Sen tiedän, että poikkeuslahjakkaita ihmisiä on edellisissä sukupolvissa ollut paljon.
Menee sitten tosiaan useamman sukupolven taakse, koska sen tiedän että lapsen vanhemmilla (eli minulla ja miehelläni), meidän vanhemmillamme eikä meidän isovanhemmillamme ole ollut mitään poikkeavuuksia. Eikä myöskään minun ja mieheni elossa olevien vanhempien mukaan heidän isovanhemmillakaan olisi ollut.
Mistä ihmeestä oot ap saanut käsityksen, että ei olisi perinnöllistä? Kun mielestäni se kyllä mainitaan kaikkialla.
Omassa tapauksessa on sekä minulla, lapsillani, sisaruksellani, vanhemmallani, ainakin yhdellä vanhemman sisaruksista ja uskoisin, että joillain serkuistani myös. Että kyllä tämä aika voimakkaasti suvussa kulkee. Toki aiemmilla sukupolvilla ei ole diagnooseja, kun koko asiaa ei ole tunnettu ennen.