Kun äiti haluaa olla vauvan kanssa rauhassa ja laittaa isomman lapsen hoitoon,

eikö kukaan ajattele niin, että lapsi on pk:ssa ihan lapsen itsensä takia eikä säilössä sillä aikaa kun vanhemmilla on muuta tekemistä. Eli pointtini on: ei lapsia pois PK:stä vauvan syntymän takia heidän ITSENSÄ TAKIA. Suomessa aloitetaan tosi myöhään koulut, varhaiskasvatus on sitäkin tärkeämpää, eli pk:n ryhmäkasvatus on lapsen etu.



Katsokaa nyt hyvät ihmiset vähän Suomen rajojen ulkopuolellekin: maissa, joissa useat äidit ovat kotona, on silti normaali käytäntö, että 3-5 v. lapsi on ainakin aamupäivät tarhassa. Se kun tarjoaa jotakin, mitä kotona olo ei tarjoa vaikka äitinä olisi mitä mielenkiintoisin askartelukärpäsen puraisema hoivaemo!!



terveisin lto

tiuhasti vaihtuvia hoitajia + pari erityislasta, joita ei resurssien takia olla saatu tarvitsemaansa hoitoon... eli just kaikkea sitä mitä lapsi tarvitsee...

eikö kukaan ajattele niin, että lapsi on pk:ssa ihan lapsen itsensä takia eikä säilössä sillä aikaa kun vanhemmilla on muuta tekemistä. Eli pointtini on: ei lapsia pois PK:stä vauvan syntymän takia heidän ITSENSÄ TAKIA. Suomessa aloitetaan tosi myöhään koulut, varhaiskasvatus on sitäkin tärkeämpää, eli pk:n ryhmäkasvatus on lapsen etu.

Katsokaa nyt hyvät ihmiset vähän Suomen rajojen ulkopuolellekin: maissa, joissa useat äidit ovat kotona, on silti normaali käytäntö, että 3-5 v. lapsi on ainakin aamupäivät tarhassa. Se kun tarjoaa jotakin, mitä kotona olo ei tarjoa vaikka äitinä olisi mitä mielenkiintoisin askartelukärpäsen puraisema hoivaemo!!

terveisin lto

Ei aina kannattaisi arvostella toisten tekemisiä, kun ei ole aina tietoa siitä, mitä kenenkin ratkaisujen takana on.



Meillä 2,5-vuotias on päiväkodissa 3 päivää viikossa, oli siellä kokopäiväisesti ennen vauvan syntymää, joka on nyt puolivuotias.



Mulla esikoinen on päikkäristä kahdesta eri syystä. Ensiksikin jaksan itse paremmin, kun saan ottaa edes muutaman päivän viikossa rauhallisemmin ollessani vauvan kanssa kahdestaan kotona. Mies reissaa työn puolesta paljon, sukulaiset asuu kaukana, joten olen lähes aina hoitovastuussa lapsistani. Ihan oman jaksamiseni ja mielenterveyteni kannalta esikoiseni käy päiväkodissa. Toinen syy on se, että siellä on ikäistään seuraa ja kaikkea järjestettyä touhua, mitä äiti ei välttämättä osaa/keksi tai yksinkertaisesti jaksa järjestää.



Ulospäin näytän ihan hyvin voivalta ja onnelliselta äidiltä, joten moni voi ihmetellä ratkaisuani, mutta harvapa heistäkään tietää, että kärsin synnytksen jälkeisestä masennuksesta ja syön tälläkin hetkellä mielialalääkkeitä.



Mielestäni kaikkea ei kannata tehdä vaikeimman kautta, ei täällä mitään mitaleita jaeta sen perusteella, kuka kärsii eniten. Jos on mahdollisuus helpottaa omaa elämää, niin miksi tehdä kaikki raskaimman kautta.

Hmm, mitäs siitä voisi päätellä? Että on hyvä mitä myöhemmin koulun aloittaa, eikös vain?



Ja mitä varhaiskasvatukseen tulee, kyllä kotikin voi kasvattaa. Eikähän kotilapset myöskään ilman kavereita ole.

Ihanko PISA tutkimuksen ansiosta. Keskiarvoltaan vahvoja kyllä mutta fiksuimpia tuskin kannattaa verrata moneenkaan muuhun maahan (Suomalaiset lukiolaiset tuskin pärjäisivät). Esim. matematiikka on useassa Euroopan maassa vaikeampaa kuin Suomessa. Ihan vain asian vierestä.



Minusta tämä suuntaus "lapset kotona koulun alkuun asti" on huolestuttava suuntaus.



terv. se lto

eikö kukaan ajattele niin, että lapsi on pk:ssa ihan lapsen itsensä takia eikä säilössä sillä aikaa kun vanhemmilla on muuta tekemistä. Eli pointtini on: ei lapsia pois PK:stä vauvan syntymän takia heidän ITSENSÄ TAKIA. Suomessa aloitetaan tosi myöhään koulut, varhaiskasvatus on sitäkin tärkeämpää, eli pk:n ryhmäkasvatus on lapsen etu.

Katsokaa nyt hyvät ihmiset vähän Suomen rajojen ulkopuolellekin: maissa, joissa useat äidit ovat kotona, on silti normaali käytäntö, että 3-5 v. lapsi on ainakin aamupäivät tarhassa. Se kun tarjoaa jotakin, mitä kotona olo ei tarjoa vaikka äitinä olisi mitä mielenkiintoisin askartelukärpäsen puraisema hoivaemo!!

terveisin lto

Kaikki tuntemani lto:t ovat kyllä sitä mieltä, että ns. virikelasten perheissä on yleensä jotain vialla, lapsia laiminlyödään henkisesti tai fyysisesti.

Ja miten se päivähoitoon pano edistää matemaattisia taitoja?



Mikähän meidän esikoisella on, kun on nyt eskariryhmänsä matikkanero ja tekee pokkana 2. ja 3. luokan laskutehtäviä, vaikka oli kotona eskariin asti? Ja nyt solahti suoraan vieraskieliseen eskariinkin noin vain.



Mitähän hänestä olisi tullutkaan, jos olisi päässyt varhaiskasvatuksen piiriin?!

ja erityislapselleni (vaikka erityisyys ei niin ulos näykään) päiväkodin tarjoama tuki on äärimmäisen tärkeää.



Olen vauvan kanssa kotona ja vien esikoisen hoitoon. Ja nimenomaan päiväkotiin, jossa sitä varhaiskasvatusta annetaan. Perhepäivähoito on kodinomaista hoitoa, jota täälläpäin ei anneta kotona olevan lapsille, enkä minä lapselleni mitään säilytyspaikkaa tarvitsekaan vaan tukea kasvatustyöhön.



Lisäbonuksena on sekin, ettei lapsen tarvinnut vaihtaa uuteen ryhmään vanhempainvapaiden alkaessa ja hoitopaikka tutussa päiväkodissa pysyy.



Etu on toki sekin, että saan itse levättyä (pari perussairautta vie voimia) ja saan aikaa vauvan kanssa, mutta pelkästään nämä syyt eivät riittäisi perusteluksi hoitopaikan pitämiseen.



Näissä keskusteluissa olisi hyvä erottaa se, onko lapsilla ikäeroa vuosi/kolme vai viisi.

Mutta siis, mulla ollut kaikki kotona kun vauva on syntynyt. Meillä ainakin toiminut, eikä olisi tullut mieleenkään viedä/jättää hoitoon kun itse kotona. Jäänhän kotiin hoitamaan lapsiani, mikä kattaa kaikki lapset, ei vain vauvaa.



Onhan se pirun raskasta keksiä sitä tekemistä välillä, mutta oppivat samalla sitä elämän karua puolta, aina ei olla heti valmiina, aina ei kaikki toimi niinkuin haluavat ja joutuvat toden totta odottamaan. Käydään sitten kerhoissa, ulkona ja kotona voidaan viettää ihan lorvipäivää.



Sitä en ole oikeasti koskaan ymmärtänyt, tosin en myöskään tuominnut , että vie hoitoon uuden tullessa taloon..Muutenkin lapsi kokee sen aika uhkaavana, niin saati sitten että äiti vie pois että saa uuden kanssa olla. Miten sen kokee lapsi?? Tiedän perheen missä kamalan mustasukkainen isosisko, ja äitikin miettii että olisko siksi kun hoidossa- silti pitää siellä- koska lapsi niin mustasukkainen, ja on helpompi kun lapsi on hoidossa?! niinpä...helpompaa se olisi varmasti itsellekkin. Tietenkin. Mutta kun tämä lapsuus ja mahdollisuus kotihoitoon on aika lyhyt, niin aion vielä nauttia siitä- jokaisen lapseni kanssa. Eskariin mennään tietenkin, mutta sitten ikääkin on jo enemmän. Ei tuollainen alta ja vähänkään yli kolmevee kaipaa oikeasti kaveria. Niillä riitttää kun on siskot/veljet ja joskus joku käy kylässä ja itse kyläillään. Kyllä meillä on tärkeintä ollut se äiti, ei niinkään että olisi kavereita jatkuvasti...........



Eli uskon että oikeasti ja todella jos jokainen joka vie isomman lapsen hoitoon väittää että lapsen takia, niin on väärässä. käsi sydämelle, olisko syy se että oikeasti pääsee paljon helpommalla. Tottahan se näin on. Mutta onko se sen arvoista?? Ja kumpi sitten henkisesti tarttee enemmän sitä äitiä tässä tilanteessa. Varmasti se joka jo osaa ajatella ja yhdistellä asioita. Vauva tuli, minä lähdin....



Astukaapa tilanteeseen jossa vauvan tilalla olisi se uusi äiti. Ja sinut vietäisiin hoitoon että iskä voi rauhassa hoitaa uutta äitiä....ei ainakaan ajatuksena tuntuisi kovin hyvältä?P?

kun keväällä syntyy toinen ja silloin ei muutos olisi niin suuri, jos hoidossa oltais oltu jo jonkin aikaa ja siitä olisi tullut rutiini. Nyt jos laitan vasta, kun toinen on syntynyt, voisi se tuntua esikoisesta pahalta, jos se silloin vasta aloittaisi päivähoidossa.



Itse ainakin haluan vauvan kanssa omaa aikaa kahdestaan ja saadaan olla rauhassa hetki ja sitten taas voidaan olla yhdessä, kun esikoinen kotiutuu ja vauvalle kuitenkin on saatu annettua riittävästi myös omaa aikaa. Kun esikoisellekin on annettava paljon huomiota.



Osapäivähoitoa ajattelin.

ole sitä mieltä että lapsen olisi aina paras jäädä päiväkotiin, kun vauva syntyy perheesee. Älkää te muut hyvät kollegat yleistäkö muidenkin puolesta...

Nykyryhmät ovat todellakin pahimmillaan ylisuuria, meluisia, stressiä aiheuttavia eli eivät todellakaan aina parhaaksi kaikille lapsille. Nauttisitte ihmiset lapsistanne, kun ovat pieniä ja viettäkää aikaa heidän kanssaan. Sen EI TARVITSE olla mitään ihmeellisempää kuin läsnäoloa ja rauhaa. Sitten kun kasvavat, sitä aikaa ei ikinä saa takaisin. Itse en ole koskaan kuullut kenenkään äidin katuneen viettäneensä liikaa aikaa lapsensa kanssa...toisin päin kylläkin!



Pari päivää kerhossa/vko riittää kyllä tavalliselle lapselle ennen eskaria, että tottuu ryhmässä olemiseen ym sosiaalisia taitoja oppii.

opena jo 15 vuotta

Lue 9.n viesti johon vastasin! :D



Olikin puhetta isoista lapsista jokka ei nuku päikkäreitä tai niitä ei saa sujautettua johonkin vauvan tavoin piiloon.. ;)



Se, että minulla ei ole ongelmaa lapsieni (isojen) kanssa olikin homman pointti.

Ne isot lapset menisi "siinä sivussa".



19

Ymmärrän hyvin, että viet lapsesi hoitoon, jos kerran ei ole mahdollista kerhoiluun. Meillä onkin niin onnekasta, että kerhot löytyvät ihan kävelymatkan päästä. Ystäväni vielä isomman lapsensa hoitoon, koska asuu myös maalla (jossa varmasti on myös hyvä asua:) ja haluaa tarjota lapselleen ikäistänsä seuraa. Itsekin tekisin varmasti saman, jos asuisimme maalla.



Et siis ole surkimusäiti:)



Nro 25

mutta seiskan lapsi vähän huolettaa, kun joutuu reppana olemaan hoidossa 10 päivää viikossa. Se on varmaan rankkaa! =)

ja myös ohjattua toimintaa toisten lasten kanssa, josta nauttii. Lapsi 5 v ja jatkaa tutussa päiväkodissa äitiyslomani ajan. Ei täällä vanhalla omakotialueella ole muita samanikäisiä (paitsi ne pari jotka on siellä päiväkodissa).

Eli tämä itse pärjäämisen kulttuuri. Apua ei saa pyytää, vaikka olisi mikä. Itse ne on lapset hoidettava joka heti, kun on kerran ne tehnyt. Kukaan ei saa auttaa.

Minutkin oma masennus herätti siihen, että apua saa ja kannattaa hakea. Toisen lapseni kanssa pyrin tekemään kaiken mahdollisimman helposti, jotta voimia riittäisi paremmin kuin esikoisen ollessa vauva. Tällä kertaa en uuvuttanut itseäni liian pitkään imetyksen kanssa taistellessa, en yritä olla hyvä äiti ja tehdä soseita itse, kun kaupastakin saa niitä valmiina, kestovaipat -huh, en edes ajattele niitä, yritän selvitä nykyisistä pyykkivuorista, siivoustyö on kodissamme ulkoistettu ja 5 v esikoinen saa laadukasta varhaiskasvatusta ja kaveriseuraa päiväkodissa. Minulla riittää voimia touhuta hänenkin kanssaan iltapäivästä alkaen.

Mielestäni kaikkea ei kannata tehdä vaikeimman kautta, ei täällä mitään mitaleita jaeta sen perusteella, kuka kärsii eniten. Jos on mahdollisuus helpottaa omaa elämää, niin miksi tehdä kaikki raskaimman kautta.

Oikeasti, kertokaa minulle! Mikä tässä aiheessa on se joka saa pitkät ketjut joka kerta kun aihe otetaan esille eli monta kertaa päivässä??? Eikö teillä todellakaan ole muuta tekemistä kun kerta toisensa jälkeen kommentoida???

Kukaan tuntemani lto ei kirjoittaisi moista tekstiä. Valitettavasti, aiakinpääkaupungissa ryhmät ovat suuria, ja pahimmillaan ollaan ilman sijaisia. Ryhmät voivat olla myös levottomia. Varsinaista virikehoitoa siis:)