Kun äiti haluaa olla vauvan kanssa rauhassa ja laittaa isomman lapsen hoitoon,

hyvin todennäköisesti myös ilmenevältä mustasukkaisuudelta isommalla vauvaa kohtaan.



Eihan näitä voi loputtomasti karttaa, jotan parempi kohdata haasteet ajallaan kotihoidossa.

ja olen seurannut joka keskustelun tästä aiheesta.

ja kyllä edelleen väitän että 4+v:n on kivempi olla siellä kavereiden kanssa PPH:lla kun äidin kanssa täällä "korvessa" Jos asuttaisiin kerrostalolähiössä niin kavereita löytyisikin helpommin jo samasta pihasta. Jos esikoinen olisi 2 v niin kotona varmaan olisikin.

tarhassa 10 päivää viikossa. JA mä en todellakaan saa olla rauhassa kun on se vauva. Helpommalla pääsisin jos se olisi toi vanhempi olisi aina kotona (vauvalle seuraa joskus, kyydit yms).

Ja maksan siitä ihan samalla tavalla kun muutkin.

Heitä ei myöskään voi laittaa sitteriin tai pinnasänkyyn tai lelumatolle että äiti saa surffata netissä.



Siinä ne oikeat syyt on.

4 1/2 vuotias esikoispoikamme tarvitsi ikäistään seuraa, sitä kun ei lähistöllä ollut. Kerho taas oli monen kilometrin päässä. Logistisesti ei vauvan kanssa järkevää. Poika joka päivä 6 tuntia hoidossa ja sekään ei hänelle tunnu riittävän.

Tänään suostuttelin häntä pitämään kotipäivän, kovan työn takana oli. Ikävä kavereita tuntuu olevan.

Tuo 5-vuotias osaa leikkiä itsekseenkin.



Syyt lapsen virikehoitoon ovat ihan muut.

Sitä kun ei ison lapsen ja vauvan kanssa ole. Iso ei välttämättä edes nuku päiväunia, ja isommalle pitää kehittää jotain tekemistä. Vauva tyytyy vähempään ja nukkuu pitkiä unia.

Ei toiminut. Nyt poika on tyytyväinen. Minulla taas on päivällä poikaa ikävä..Mutta koen tämän järjestelyn poikamme parhaaksi. Kukaan ei ole ainakaan facetoface kommentoinut negatiivisesti. Päinvastoin.

pitää sitä vain positiivisena, että meidän reilu 4 v jatkaa hoidossa nyt kun on vauva. Kaikki sanovat samaa, että kyllä 4 v jo tarvitsee ikäistään seuraa ja kun pph:lla niin hyvin viihtyy niin mikä jottei.

Valitettavasti lapseni (3- ja 4- vuotiaat) nukkuu päiväunia, mutta kykenee leikkimään myös itse ja keskenään. Eli ei kannattaisi heristellä sormeaan jokasuuntaan jos itse ei saa pentuja nukkumaan?



Aina olen voinut selata nettiä, käydä pesulla, laittaa ruokaa vaikka talossa lapsia (ikä ei ole ratkaissut tässä).



Se että pystyn istumaan koneella ei ole "syy" miksi jatkan lapsien hoitoa parina päivänä kuussa: vaan yksinkertaisesti se että haluan antaa jokaselle lapselle kahdenkeskeistä aikaa!

Nykysin asia hoituu kun muksut jaetaan vanhempien kesken töitten jälkeen, mutta jatkossa voidaan antaa enempi aikaa vauvalle isompien ollessa parina päivänä tutussa ryhmässä -kuin se että odotan miestä töistä, ja jaan aikaa kolmelle lapselle.

Tämän lisäksi aikaa vaatii parisuhde ja oma minä. Jep: ahneus ja kiittämättömyys maailman palkka?



Mutta uskon että meidän perhe toimii paremmin jos aikaa saadaan nipistää toisillemme.

kun 3. lapsi syntyi ihan siitä syystä, että halusin edes päivisin 8 h leikkiä, että on vain yksi lapsi ja päästä edes vähän helpommalla. esikoiset kun olivat kaksoset, joita urhoollisesti kotona hoidin 2v5kk.



aivan sama, mitä siitä kukaan muu ajattelee

että lapsen on aina paras olla kotona. Hoitopaikka on aina vasta kakkossijalla. Eli et sinä kovin hyvä voi hommassasi olla, kun pph ajaa ohitsesi.

mistä teitä idiootteja sikiää?

Sovitaan sitten vaikka niin ;) Ihan päin persettä menee tämä kotikasvatus.



16 ja 18

jossa lastentarhanopettaja itse sanoi, että jos esikoinen on ennen vauvan tuloa ollut hoidossa ja viihtynyt siellä, ei ole mitään syytä ottaa pois ko. paikasta. Tämä artikkeli on ollut joko Vauva-lehdessä tai KaksPlus-lehdessä, en muista kumpaa kirjastossa silloin lueskelin.



Itse tosin otin pois hoidosta, mutta toisaalta olisin voinut pitääkin esikoisemme siellä (4v.). On ikävöinyt kavereitaan, mutta sopeutuvaisena lapsena onneksi viihtyy myös päiväkerhossa (3krt./vko). Ja olen kyllä sitä mieltä, että tuo 3krt./vko kerhoa riittää, muina päivinä käydään sitten yhdessä perhekerhossa tai puistossa. Onhan se yhdessä tekeminenkin tärkeää, se vain niin usein unohdetaan. Vaikka osittain ymmärränkin vanhempia, jotka pitävät lapsensa hoidossa, vaikka itse vauvan kanssa kotona. Mutta rohkaisisin kokeilemaan toisinkin, itse ainakin olen tyytyväinen ratkaisuumme. Ei se vauvakaan ikuisuuksia vauva ole. Nytkin meidän 1v ja4v. leikkivät yhdessä tuolla lastenhuoneessa, ja kohta mennään yhdessä koiraa ulkoiluttamaan.



Siis pointtini on, että ratkaisut ovat aina perhekohtaisia. Vaikka itse en voisi koko päivää lastani hoidossa pitää ja olla itse kotona, ikävähän siinä tulisi.

Tulisi myös ottaa huomioon, että toiset asuvat paikkakunnilla joissa kerhoja ei ole ja puistoihin matkaa. Kuten meillä, asumme melko syrjässä ja pph:lla sitten esikoinen näkee muita lapsia ja saa kavereita. Täällä maalla kun ei ole sitä talonyhtiön pihapiiriä lapsineen...



Se ppH:ta työllistävä surkimusäiti ;D

Fiksut vanhemmat ei muuta korpeen kökkimään.

Ja ihanaa, että lapset saavat maalla kasvaa :) Puolensa kaikella. Kaupunkiin en muuttaisi koskaan enää. Ja o-ou, meillä on maasturi!

Ja tänäpäivänäkin olen tyytyväinen etten tehnyt niin, vaikka siitä on jo aikaa. Nuoremmalla huomattiin parikuisena vakava sairaus, jonka hoidossa meni melkein koko eka vuosi. Eli oli todella mukavaa viedä vanhempi aamulla hoitoon, eikä kärvistelemään mun kanssa tutkimuksiin ja osastolle.

Sitten molemmat pääsikin samalle hoitajalle kun kuopus tervehtyi.

Mutta lakatkaa haukkumasta äitejä. Eiköhän päätökset tehdä aina perheen sisällä, joten muiden vinkúmiset loppujen lopuksi niin turhaa.