Lue keskustelun säännöt.
Avioliitosta kadonnut seksuaalinen intohimo ihan totaalisesti.
21.11.2007 |
Kun ollaan sängyssä, puoliväkisin ollaan, niin minulla suorastaan kiusallinen olo. Kuinka se on nyt noin lähellä ja näyttää tyhmältä ilmeeltään, kuinka naurettavilta mahdamme näyttää pannessamme, kuinka se on suorastaan nolo tilanne.
Mikä eteen, voiko intohimoa palauttaa enää mikään?
Kommentit (13)
Viisi ekaa vuotta oli vielä himoa. Nyt mua suorastaan ällöttää. Eikö samaa saa takaisin enää koskaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ikinä mitään himoa ole ollutkaan. Ei alun alkaenkaan.
En tiedä onko normaalia tälläinen?
Siis miehen puolelta himoa muhun on, mutta multa ei mitään.
Onko se suhde sillä pilalla jos seksi ei sytytä mutta muuten kaikki on ok ja hyvin. Nykyään ollaan eroamassa jos seksi ei ole enää sitä 5x päivässä huippu himoa. Elämässä ja suhteessa on muutakin ku naiminen.
ei ole naitu 2 vuoteen ja silti menee hyvin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä monta kertaa hyvä yritys päättyy heti alkuunsa syystä tahi toisesta ja eihän siinä voi muuta kuin nauraa ja sopia että yritetään uudestaan ensi vuonna paremmalla menestyksellä... T. suurperheen äiti
Tervetuloa kerhoon ja 2v ilman mutta silti menee hyvin. Hah hah anna mun nauraa. Kukaan ei siis kukaan mies voi olla tyytyväinen suhteessa jossa ei ole seksiä. Ehkäpä ensivuonna paremmalla onnella taisi sanoa suurperheellinen. Meilläkin 4 lasta, mutta ei me tosiaan rakastella vain silloin kun tehdään lapsia, niinkuin monet tuntuu tekevän.
Ja sit ei enää jakseta, haluta kun on nämä lapsetkin ja on päänsärky ja väsyttää. Itsellä sama mies jo 15v ja avioliitossakin yli 11v ja menee edelleen loistavasti sängyssä. Maksimi mitä on oltu ilman on ehkä ollut 2vkoa. Keksikää virikkeitä, katsokaa pornoa, käyttäkää asua, mielikuvitusta naiset. Seksi voi olla paljon muutakin kuin salaa peiton alla kerran kuussa lähetyssaarnaaja- asennossa
Ei ihme että nykyään erotaan niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmaisulla " Tervetuloa kerhoon" ei muuten varmaan tässä yhteydessä tarkoiteta, että tilanne olisi erityisen kiva. Kunhan halutaan sanoa, että tilanne on aika tavallinen.
Ja ei, ei kaikki miehet juokse vieraissa elleivät saa kotona.
Se on se vastamäki jonka koittaessakin luvattiin rakastaa.
Vinkkinä.. sekstailkaa vaikka ei niin huvittaiskaan. Jos jää odottamaan hekumoa, saa sitä odotella eropapereihin asti.
Mutta kun vaan antaa mennä, löytyy kipinä taas jossain vaiheessa.
Believe me!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä normaaliin parisuhteeseen kuuluu seksi, ja jotta se olisi mukavaa, olisi se intohimo paikallaan.
Kaikille lelut ja porno ei sovikaan. Turha tunkea omaan seksielämäänsä väkisin elementtejä, jotka inhottavat. Ennakkoluuloisuus on asia erikseen. Kannattaa kokeilla ja miettiä, mutta ei yrittää väkisin.
Mikä sitten neuvoksi kun intohimo on hukassa? Se onkin se haastava seikka. Ainakin asiasta pitäisi puhua. Helpommin varmaan sanottu kuin tehty. Mutta nostamalla kissa pöydälle, puhdistuu ainakin osa paineista. Avoimuus on tie onneen - seksissäkin.
ja aikoja jolloin haluttaa. Mua on kanssa ruvennut pelottamaan, että onko meidän avioliitto tuhoon tuomittu. En tunne enää mitään himoa mieheen. En tykkää enää edes suudella häntä. Onko tämä enää rakkautta, jos ei tunne mitään? Voiko intohimo kuolla näin?
En kyllä ole koskaan tuntenut mieheen mitään valtavaa intohimoa, ehkä joskus ihan alkuaikoina, kun tuskin tunnettiin. Mutta mitä enemmän ollaan opittu tuntemaan toisemme ja arjen kuvioissa, niin se on lopahtanut tyystin. Suhde on sellaista kuin oltais vaan kämppikset tai hyvät kaverit.
En tiedä muuttuuko se vielä jotenkin parempaan vai huonompaan suuntaan. Huomaan kattelevani muita miehiä ja etsin jotakin,mitä meidän liitosta on aina puuttunut.
Nyt tuntuu, että olen sen löytänyt. Olen ihastunut toiseen mieheen. Se on ollut ihan ensisilmäyksellä sellasta järjetöntä kemiaa. Ja ollaan niin samalla aallonpituudella ja viehätetään toisiamme. Se on sellaista " sielunkumppanuutta" . Miksi mun piti tavata tämä henkilö vasta kun olen naimisissa? juttu on niin monimutkainen, enkä vois pettää miestäni ja lähteä tästä liitosta.
Mun on vaan kiduttava ihastuneena toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oltu yhdessä kohta 8 vuotta. Intohimot hiipuneet, kuitenkin seksiä ainakin kerran kahteen viikkoon, ja joskus se kyllä tuntuu kovin mekaaniselta suoritukselta. Todella inhottavaa että tässä iässä jo (30) seksielämä ahdistaa.. ei voi olla normaalia. Tai ei oikeastaan seksielämä vaan kumppani. Suuteleminen varsinkin, siitä en enää pidä hänen kanssaan..
Keskustella pitäisi siis enemmn asiasta, on vaan jotenkin kiusallista.
Keskinäistä aikaa on saatu ja se auttaa vain hetkellisesti, pian arjen ympäröidessä taas muutumme " kämppiksiksi" .
Olisi ihanaa tuntea vatsanpohjassa tuntuvaa perhosten lentelyä vielä tässä elämässä.
Niin tuttua ja keskustelujen perusteella tavallistakin. Mitäpä tuohon muuta voi sanoa, kuin että ainakin asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä...