Miten lausut konsonanttiin päättyvän nimen?

Eli Patrick, Daniel, Joel, Samuel.. (jos äiti kirjoitusasusta huolimatta haluaa poikansa nimen lausuttavan DANIELI, niin silloin lausun Danieli)



Ongelmaa minulle tuottaa joskus ennemminkin Ninat (Nina vai Niina?) Rosat (Rosa vai Roosa?) Adat, Lisat, Neat.. jne..



Aina siis kysyn, jos on sellainen nimi, jonka voi lausua monella eri tapaa tapauksissa kysyn lausumatavan, ennen kuin alan itse kokeilemaan onneani. (tai kuuntelen ensin miten äiti itse lapsensa nimen lausuu)



Itselläni nimi, joka kirjoitetaan yhdellä iillä, mutta haluan sen lausuttavan kahdella. Ärsyttää välillä suunnattomasti ne, jotka lausuvat väärin, niin kuin kirjoitetaan. Siis ärsyttää nämä jotka toistuvista korjauksista huolimata lausuvat juuri niin kuin itse haluavat.

Junttimaisuuden huippu.

Minusta ei ole mitään hävettävää oikaista jos nimi lausutaan väärin. Ymmärrän kyllä jo Maarit ärsyyntyy jos nimi sanotaan aina maaritti, sehän on aivan eri nimi.



Mikael on toisiaan " ruotsiksi" miikkael ja Petra peetra, samoin paino voi olla eri tavulla kuin suomenkielisessä nimessä vaikka kirjoitusasu on sama.



Mutta on niitä muitakin " ongelmia" nimien kanssa..

Itselläni on lyhyt kolmikirjaiminen nimi ja siitäkin olen kuullut vaikka kuinka monta väännöstä. Milloin venytetään jompaa kumpaa vokaalia tai pahimmassa tapauksessa äännetään konsonantti nimen eteen, kaipa ajattelevat ettei ihmisellä voi olla noin lyhyttä nimeä. Miehellä on myös kolmikirjaiminen nimi ja yksi tuttu vielä 10 vuoden tuttavuuden jälkeen sanoo miehen nimen väärin, vaihtaa viimeisen kirjaimen. Ja koska mies on ruotsinkielinen, etunimen ensimmäinen kirjain O äännetään U, tämäkin tuo joskus ongelmia, lähes aina kun poistumme täältä ruotsinkieliselta rannikolta..

Mieheni on espanjalainen, joten nimen pitäisi toimia sekä hänen kotimaassaan että täällä. Varsinkin pojalle on tosi vaikea löytää sopivaa nimeä! Sikäläiset pojannimet päättyvät usein konsonanttiin - Oscar, Daniel, Samuel ym.



Jos nimestä löytyykin suomalainen versio (esim. Oskari), emme halua käyttää sitä kahdesta syystä - ensinnäkin sopisi huonommin yhteen espanjalaisen sukunimen kanssa ja toiseksi i-kirjaimeen päättyvä pojannimi kuulostaa espanjaksi huonolta, diminutiivilta tai vähättelyltä. Oskari ei oikein ole vakavissaan otettava nimi siellä, vaan pitää olla Oscar/Oskar.



Esikoisen kohdalla onnistuimme löytämään nimen, jossa sekä sanapaino oli ekalla tavulla (kuten suomeksi aina) ja nimi päättyi o-kirjaimeen, ei vierasperäisiä kirjaimia ja nimi lausutaan täsmälleen kuten kirjoitetaan. No eikös suomalaiset väännä siitäkin sitkeästi muka " espanjalaisemman" kuuloista versiota, venyttävät tokaa tavua ja joskus saa korjata puoli vuotta ennen kuin menee perille.... pieni murhe tosiaan, mutta ärsyttää kuitenkin.



Jos vielä syntyy poikavauva, niin vähänkö ollaan pulassa nimivalinnan kanssa!

Norjassakin o on u ja u on y. Tuo sulkee jo aika monta nimeä pois. Olisin myös voinut Suomen nimilain mukaisesti antaa pojalleni nimeksi Kari tai Janne. Moniko teistä tietää, että ne ovat norjassa perinaisellisia nimiä?



Kiva kuitenkin, että keskustelua syntyi. Tuntuu vain, että saa olla aina puolustelemassa lasten nimiä juuri em. syillä. Luulinkin päätyneeni " helppoon" nimeen. Mutta onkohan niitä sitten ollenkaan...



-ap

minä en lisää sinne mitään loppuu. Tiedän tosin YHDEN henkilön, joka lisää sinne i-kirjaimen. Hän on 71-vuotias anoppini, joka muuttaa d:n t:ksi ja muuta vastaavaa.

(Oli pakko briljeerata vähän ;))

Vierailija:

Olisin myös voinut Suomen nimilain mukaisesti antaa pojalleni nimeksi Kari tai Janne. Moniko teistä tietää, että ne ovat norjassa perinaisellisia nimiä?

-ap

[Kauniiden ja rohkeiden tähti]

Rirke