Onko se niin kamalaa jakaa sisaruksen kanssa huone?

sitten kannattaa varautua natinaan asiasta jossain vaiheessa. Itselläni oli yhteinen huone veljen kanssa ja vasta murrosiässä siitä alkoi olla jonkin verran vaivaa.

meillä oli 3 lasta kotona ja 3 makkaria. Asuin veljeni kanssa samassa huoneessa teiniksi asti ja hyvin tultiin toimeen. Sitten sille rempattiin varastosta huone. Oli kivaakin koska tykkäsimme molemmat esim. lukea paljon ja lueskeltiin iltaisin ja öisin. Siskokin minulla on, mutta asuinjärjestely sujui mukavemmin näin.

Toisaalta kumpikaan ei ole osoittanut mitään intressejä vielä omaa huonetta kohtaan.

Täytyy testata ja jos ei toimi niin muutetaan takaisin.

Tämä siis siksi, että vanhemmat saa omat makkarit koska toinen kuorsaa niin kovin. Lapset saisi ison makuuhuoneen yhdessä.



ap

Asunnossamme oli kuitenkin vain yksi makuuhuone, jossa nukuimme koko perhe. Nyt koen todella tärkeäksi, että kaikilla lapsillani on omat huoneet. Haluan, että heillä on aivan ikioma rauha ja reviiri johon voi tuoda kavereita ja olla itsekseen.

Olisin halunnut sen yhteisen huoneen mielummin.

Ja ei meillä tehdä mitään lasten halua vastaan, isommalta on kysytty jo ja hän sanoi, että mikäs siinä! Pienempi ei vielä osaa antaa mielipidettään.



ap

Pienemmät lapset voivat hyvin olla samassa huoneessakin, teini-ikää lähestyvät taas mielestäni kaipaavat ja ansaitsevat omaa rauhaansa. Toisaalta meillä kahdella pojalla on ikäeroa kaksi vuotta ja toistaiseksi ovat samassa huoneessa, onneksi kohta muutetaan isompaan asuntoon ja molemmat saavat omat huoneet. Ei noiden yhdessä olosta vaan tule mitään kun isompi on rauhallinen pohtija, joka haluaa pitää tavarat järjestyksessä ja pienempi taas kaikkea muuta!

Sille ei voi mitään, jos tilaa vain on vähän eikä varaa ole isompaan asuntoon. Silloin on vain sopeuduttava epämukaviinkin järjestelyihin, ja kyllä ne lapset hyvin yleensä sopeutuvatkin. Mutta ei se huoneen jakaminen nyt sentään niin mutkatonta ole, ettäkö siihen kannattaisi ehdointahdoin lapset sopeuttaa! Etenkin, jos ovat jo isompia (esim. koululaisia, joilla on omat kaverit).



Ja juujuu, kyllä minäkin jaoin veljeni kanssa huoneen " ongelmitta" melkein varhaisteiniksi asti. Ei se silti mukavaa ollut, jos nyt ei ihan kohtuuttoman kamalaakaan. Monelta turhalta riidalta oltaisiin mekin vältytty, jos olis saatu omat huoneet. Lopulta vanhempamme tekivät superepäitsekkään teon: muuttivat itse olkkariin, jotta saimme omat huoneet. Vieläkin muistan sen riemufiiliksen :) Esim. kavereita oli ihan eri kutsua omaan huoneeseen, jossa ei ollut veli kavereineen juttuja kuuntelemassa. Sai tehdä läksyt rauhassa, kuunnella sitä musiikkia mitä halusi, nukahtaa omaan tahtiin jne. Ihanaa!



Eikö siis se sun kuorsaava mies voi nukkua olkkarissa, ettei sentään sen takia tarvitse lapsia lykätä samaan huoneeseen? :O

kyllä kuorsaava mies voi nukkua (minun) mielestäni olkkarissa.

Mietin vaan, että kaverini nukkuu oman lapsensa kanssa samassa makkarissa eikä ole ongelmaa ja lapsi on jo 8v.

Että ei kaikille se välttämättä osottaudu ongelmaksi.

Samalla mies ja minä saataisiin myös omat työhuoneet ja voisimme tehdä kotoa töitä joka jättäisi paljon enemmän aikaa perheelle...



ap

Ihan vakavissasiko olet sitä mieltä, että on helpompaa tehdä teidän makkarista lapsille yhteinen huone ja valloittaa kaksi huonetta omiksi makkareiksenne kuin että jompi kumpi teistä nukkuisi olohuoneen puolella yöt?



Samaa mieltä siitä, että kaikkeen varmaan lapset sopeutuvat, mutta etenkin iän karttuessa oman reviirin kaipuu korostuu. Jos teillä kerran on mahdollisuus antaa lapsille omat huoneet, pitäkää nyt hyvät ihmiset siitä kiinni! Tai testatkaa edes ensin sitä, että " ulkoistatte" ennemmin toisen aikuisten makuuhuoneista olohuoneen puolelle...

En mäkään lähtisi yhdistämään lasten omia huoneita sentään tollasen syyn takia. Saattaa toki toimiakin, mutta ei ne lapset kovin helposta valita, vaikka ei toimisikaan...

Noh, kyselin lähinnä kokemuksia, en aio tämän perusteella tehdä päätöstä.

Asia on avoin.

ap

" Kui sul näi pieni huone on?" kaverit kysyy. :)

Jos se oli tässä se suurin omgelma? Minä ainakin ennemmin pistäisin miehen lääkäriin kuin luopuisin vieressä nukkumisesta!

Ja tuo tosiaan, että jos meillä omat huoneet myös työnteko onnistuisi kotoa kun molemmilla ovellinen huone (8-9neliötä).

Ja tuosta " miks sulla on näin pieni huone" , sitä ei täällä päin kuulu, koska suurinosa lapsen kavereista jakaa huoneen sisaruksen kanssa, me olemme vähän massasta erottuvia nyt..



Tällä alueella ei ole kuin kourallinen 4h asuntoja.



ap

esim jakamalla huonetta kirjahyllyllä tai kerrossängyllä siten että poistumistiet on eri puolilla jne. Myös parvet toimii monilla tässä hyvin.

Eli lapsilla nyt pienet " kopit" sen 8-9 neliötä ja meidän huone on n. 15-16 neliötä sen keskelle jos laittaa kerrossängyn eri suuntiin ja siitä omat huoneet niin uskon, että onnistuu. Ja tuon 4 v ei edes omassa huoneessa ole varmaan seuraavaan 3 vuoteen, eikä kyllä 12veekään.

Kavereidenkin kanssa on joko olkkarissa tai pihalla.

Ehkä teininä sitten eri juttu, mutta nyt olisi 4 vuotta aikaa siihen...

Ehkä me kokeillaan ja meidän lapset kyllä ilmaisee mielipiteensä varsinkin kun me sanomme, että se on kerrottava! : )



ap

Jotain on nyt tehtävä, on aivan selvää, että miehen kuorsaus on syy huonoihin yöuniin, hänen, minun ja pienemmän pojan joka vielä tulee samaan huoneeseen usein nukkumaan.



Olisikohan ihan hassua tehdä isosta huoneesta pienemmä lapsen huone, jossa olisi minulle sänky yöksi ?(näin on kaverillani, paitsi hänen pienempi on jo koulussa)

Näin mies saisi sen oman huoneen ja murkku myös?



Ps. sohva on hätävarana ok, mutta ei sovellu kyllä säännölliseen nukkumiseen, tekee kropalle pahaa. Ei edes parhaat vuodesohvat ole säännölliseen nukkumiseen tarkoitettuja.