Lue keskustelun säännöt.
Miten mä estän itseäni tulemasta alkoholistiksi kuten isäni?
19.11.2007 |
Olen nuori nainen. Hieman yli 20v. Mulla on normaalit, kunnon töissä olevat vanhemmat. Erosivat tosin hiljattain, mutta se oli ehkä jopa helpotus. Minulla mies ja pieni lapsi. Opiskelen ja olen töissä. Elämä on siis ihan mallillaan.
Joulu on kaikkein pahinta aikaa. Mun isä on ihana ihminen, palvoo pientä tyttären poikaansa. Hän tietää, että en hyväksy häneltä minkäänlaista alkoholin käyttöä, jos olen läsnä. Kuitenkin joulut on enemmän tai vähemmän vietettävä isovanhempien kanssa. viime joulua lukuunottamatta, isäni on juonut. Mun poikani nähden isäni ei juo. Jos se sen tekee, soitan poliisit. Olen sille sanonu, kun mitkään muut uhkaukset ei ole tehonneet.
Kulisseja on pidetty pystyssä viimeiseen saakka. Isäni juo myös arkena useasti ja sen on pakko vaikuttaa hänen vastuulliseen työhönsä. Hän juo piilossa. Aina. Vähitellen hänen naamansa punottaa enemmän ja enemmän. Hän istuu ihan hiljaa ja luulee, ettei kukaan tajua. Isän isä oli myös alkkis. Isäni hukuttaa murheensa viinaan ja kukaan ei puutu siihen. Miksi hän ei hanki apua? Pelkään, että mulle käy kuten isälleni, joka nuorena vannotti, ettei koskaan tule isänsä kaltaiseksi. Itse juon harvoin, eikä tällä hetkellä ole syytä, miksi musta tulisi kuten isäni. niin paljon tuskaa aiheuttaa vanhemman juominen. Älkää hyvät vanhemmat luoko ahdistusta lapsillenne juomisellanne. siitä ei pääse yli ja aina syyllisyys kalvaa, vaikka jollain tasolla tietää olleensa syytön lapsi.
Kommentit (18)
En ole absolutisti. Nuoruudessa olin kovakin juomaan, mentiin ystävien kanssa baareissa monena iltana viikossa. Kun tapasin mieheni, joimme joka viikonloppu. Mutta kun aloitimme yrittämään lapsia, jätin alkoholin melkein kokonaan. Tietysti kun raskauduin, niin en tippaakaan maistanut. Ja olen vuosia pysynyt hyvällä radalla. Joskus otan saunasiideriä 1-2 tai pari lasia viiniä. En uskalla enempää, koska pelkään että juominen karkaa käsistä. Omalla kohdallani uskon, että tuo pelko auttaa pysymään kaidalla tiellä juomisen suhteen.
Et kai sinä tunne syyllisyyttä oman vanhemman juomisesta? Jos, niin miksi ihmeessä?
Meilläkin joulu on muuten sellaista " surullistakin" aikaa, koskaan kun ei tiedä näkevätkö lapset mummoaan vai eivät. Ja äitienpäivät. Säälittää, kun lapset väsäävät aina niitä korttejaan joka juhlaan mummollekin, mutta yleensä niitä ei päästä antamaan ajallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki sympatiat sulle!
Omat vanhempani juoppoja. Isä joi itselleen diabeteksen ja lopulta työkykynsä. Masentui kun äitinsä kuoli ja siihen meinasi koko perheen vointi kaatua, vanhemmat hakkas toisiaan ja erosivat. Itse olen itkun avulla kasvanut. Ja nyt 30- vuotiaana omaa perhettä katsellessa olen antanut anteeksi.
Vanhempien alkoholismi on surullinen asia, mutta koita elää eteenpäin! Kulisseja ei tartte pitää. Olen alkanut pikkuhiljaa puhumaan lapsuudestani. Isosiskoni ei ole päässyt yli paskasta lapsuudestaan eikä suostu päästämään tuskasta irti vaan syyllistää aina kun mahdollista, samaten väittää ettei voi elää kunnolla koska vanhempien virheet on johtanut hänet tähän tilanteeseen elämässä, hän on nyt aikuisena alkanut oireilemaan.
Pikkuveljeni sairastui vakavasti pienenä, mutta puhuminen hänen kanssaan polttaa -mutta en uskalla kohdata häntä vielä.
Kun lapsesi kasvaa niin kannattaa kertoa alkoholismista, liiasta viinan käytöstä, omista tunteista ja toiveista. Oletko ajatellut mitä tapahtuu jos/kun lapsesi käyttää alkoholia ja rynnii kännissä kotio?
Alkoholin käyttö on jokasen oma asia. Se, että sinun isällä on ongelma ei tarkoita ettet voisi näyttää lapsillesi iloista tapaa suhtautua silti alkoholiin! Maljan nostoa, pari saunakaljaa. OK? Ja kerro ylilyönneistä.
Hänen isänsä oli alkoholisti. En kuitenkaan yhtään pelkää että minusta tulee, olen nyt jo yli 40 v. Minä en ole isäni ja sillä selvä.
Muuten, ainakin yksi niistä alkoholismigeeneistä nimenomaan siirtyy isältä pojalle ja isäni suvussa näin näytttä olevan. Myös yksi setäni kuoli viinaan n. 50-vuotiaana.
Minun isäni perheessä käytettiin alkoholia ja löytyi alkoholismia (isäni myös). Hän kuitenkin onnistui katkaisemaan kierteen ja elää normaalia elämää.
Kummisetäni oli alkoholisti, kuoli siihen ja on surullista nähdä aikuisissa lapsissa jäljet + se mitä
he nyt käyvät läpi isän kuoltua ja kasvettuaan sellaisessa kodissa. Yksikään ei pelaa alkoholin kanssa, sinullekaan ap ei ole automaattisesti määrätty tulla alkoholistiksi vaikka isäsi onkin.
Pidät itse itsesi yksinkertaisesti aisoissa. Kuulemma alkoholismiin on tietyissä suvuissa perinnöllinen alttius, joka siis tarkoittaa että jos rupeaa juomaan tulee helpommin riippuvaiseksi, ei sitä että olisi automaattisesti alkholisti.
Et vain koskaan rupea juomaan paljon tai säännöllisesti. Koska nyt et ole riippuvainen, sen ei pitäisi olla sulle ongelma.
Kaikki myötätunto ja ymmärrys sulle. Varmasti ahdistaa, pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en iässäsi vielä juonut. Muutama sairaus ja muu ongelma niin vyyhti oli valmis. Juon ja tiedän ettei se ole hyvästä. En tiedä voiko asiaa ennakoida miten hyvin, mutta jos huomaat alkavan juomaan niin hae siihen heti apua. Vaikka sekään ei aina onnistu.
On myös niin, että monet eivät noteeraa työssäkäyvän alkoholistin ongelmaa miksikään, koska hän suoriutuu töistään.
Tuo poliisien soittaminen kuullostaa vähän jo yliampuvalta.
Onnesi on että vanhemapasi rakastaa sinua ja lastasi.
Ok, isälläsi ei ole terve suhtautuminen alkoholiin, mutta sinulla sentään on hän.
MOnella ei ole koska pullo on vienyt mielenkiinnon, mikään muu kun pullo ei kiinnosta.
Toki saat omassa kodissasi asettaa mitkä rajat tahansa, mutta ole kuitenkin järkevä äläkä sorru ylilyönteihin jos haluat ja siis HALUAT välttämättä pitää välit kunnossa.
Rauhallista joulun aikaa
sairastuu alkoholin takia, olisi voinut estyä, jos olisin " käräyttänyt" sen aiemmin. toki tiedän, että alkoholisti voi parantua vain omasta tahdostaan. niin kai sitä on turha jossitella. niin ja mun 15v sisko asuu isän luona, mikä on musta väärin. itse halusi jäädä. ymmärrän tosin sen, kun on kuitenkin oma koti, jossa aina asunut.
Olen sanonut mun vanhemmille, että me vietetään aatto oman perheen kesken tänä vuonna. ostettiin oma asunto, jonne en halua ikäviä muistoja. toki voi meille aattona käväseen tulla, mutta ei sen kummempaa ole tarjolla. äitiä tämä tietysti loukkasi ja kai isääkin. sisko voi meille kyllä tulla.
isä ei ole koskaan ollut väkivaltainen, mutta on tehnyt humalapäissääm asioita, joita ei normaali ihminen eli esim minä itse käsittämään. Asioita, jotka eivät kuulu ihmisen toimintaan. Sammunut millon minnekin, vessaan, eteiseen, kaatanut vettä nukkuvan äitin päälle ja ne riidat olivat kaikkein pahimmat. se alituinen palko, koska räjähtää. lapsuus mut varmaan kuitenkin pelasti. silloin isä ei juonut. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän lapsi joskus tulee kännissä kotiin. No, ei kai siitä kukaan vanhempi kovin mielissään ole. se kuuluu normaalissa määrin nuoruuten. olen tullut kännissä murkkuna kotiin itsekin. se oli kuitenkin ihan hallittua. oikeasti. kyllä mä tiedän, että lapsi tulee maistaan viinaa. tottakai puhun myöhemmin alkoholin vaaroista hänelle. uskon, että ihan hyvin meillä tulee meneen. ei mulla ole vihamielistä suhdetta alkoholiin. se on vaihe, joka suurimmalla osalla menee pian ohi.
" Mun poikani nähden isäni ei juo. Jos se sen tekee, soitan poliisit."
Juuri tuollaisen suhtautumisen takia isäsi varmaankin dokaa piilossa ja tuntee itsensä huonommaksi ihmiseksi mitä onkaan ja joutuu häpeä kierteeseen jota taas parantelee alkoholilla. Jospa antaisit aikuisen miehen juoda vaikka muutaman oluen ihan vapaasti, jos hän niin haluaa tehdä ilman, että joutuu pelätä, että joku hysteerikko soittaa poliisit paikalle. Sinun suhtautuminen koko asiaan on ihan väärä ja teet asiasta pahemman mitä se oikeesti on. Niinkuin joku jo sanoikin kasva aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sille yhtään mitään. No joo, emmä nyt mitään poliiseja oikeesti soita, mutta haluan kuitenkin viettää isän kanssa aikaa, eikä siihen tehonnu muut " uhkaukse" . Vittu sitä voi tietää, jos ei ole itse kokenu. Annoin sen pari vuotta sitten rukan matkalle juoda pari saunakaljaa ja ajattelin, että ehkä se on muuttunu. sillä oli kuitenkin salmari ostettuna, josta naukkaili salaa. Raivostuin tietysti. Ei puhuttu koko loppu reissun aikana. Viina vie miestä. se tässä kauheinta onkin, kun se on niin koulussa, ettei yksinkertasesti mahda itselleen mitään. ap
tuntuu, että kasva aikuiseksi tai sitten ole isin pikku tyttö joka vahtaa isin kaljapullon kumoamista.
Mitä jos antaisit hänen tehdä omassa kodissaa mitä tahtoo, tee sinä omassasi mitä sinä tahdot.
Ja jos siskosi haluaa kotona olla, ei se voi kovin paha paikka olla, oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti hylkäsi ongelmansa takia minut, kun olin n. vuoden ikäinen. Sain elellä juoppoisän kanssa.
Olen ehdottomasti absolutisti. Sitä myrkkyä ei tarvitse. Ilman pärjää loistavasti.
Itselleni ainakin tarjosivat monta ahaa-elämystä aikoinaan. Oma isäni ei ole alkoholisti, mutta muuten pahasti " ongelmallinen" (luonnehäiriö). Tärkeää on myös, että tajuat että SINÄ ET OLE VASTUUSSA isästäsi, et menneisyydessä, nykyhetkessä etkä tulevaisuudessa.
Omasta kokemuksesta tiedän, että nämä asiat kannattaa käydä läpi, jo omien lastenkin takia. Ainakin minulla omat lapset ovat nostaneet monia tuskallisia tunteita lapsuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse alkoholistin tyttärenä voin sanoa, että ymmärrän ap:n pointin ihan täysin. Isän puoleinen sukuni on täynnä juoppoja ja pappaani pelkäsin suunnattomasti hänen ollessaan humalassa. Hän ei edes ollut väkivaltainen tai muutenkaan käyttäytynyt " pimeästi" mutta oli silti pienen lapsen silmissä pelottava näky kännissä heiluessaan. Ikinä en tule lapsiani altistamaan tuollaiselle pelolle. Alkoholistilla kun harvemmin ne juodut oluet tai viinilasit jää muutamaan. Oman isäni kohdalla peli on tehty hyvin selväksi. Selvinpäin hän on tervetullut milloin vain lapsenlapsiaan tapaamaan, mutta humalassa hänellä ei ole kotiimme mitään asiaa. Meidän huusholli, meidän säännöt! Ja tuohon kommenttiisi siitä, että ap ajaisi isänsä juomaan piilossa olemalla tiukka tässä asiassa sanoisin vain, että eiköhän se ongelma ole juuri toisin päin. Alkoholisti saa rauhassa kitata viinaa, kun perhe hiljaisuudessa sen hyväksyy. Mikään ei pakota katsomaan itseään peiliin kun ympärillä vaan hyssytellään...
Ja mulla oma perhe myös ilman viinan läträyksiä. 3 murkkua on, eikä kukaan heistä ole maistanut alkoholia. Olen avoimesti kertonut omista vanhemmistani. Liekö tehnyt vaikutuksen.
Sisko on murrosiässä ja on sanonut, että haluaa asua isän luona, koska saa mennä ja tulla lähes miten tahtoo. toisin olisi äidin kanssa asuessa. ap
Sain vain sellaisen kuvan, että normaali työssäkäyvä aikuinen mies juo muutaman oluen sosiaalisten tilanteiden (joulujuhla)helpottamiseksi. Ehkä hänen pitäisi sitten hakea hoitoa itsellensä, usein juomisen takana on joku syy. Kysy isältäsi miksi hän juo ja sano, että tarjoat apuasi jos hän tarvitsee sitä.
t.12
Olen miettinyt ihan samaa joskus, mutta en usko että koskaan sorrun. Alkoholinkäyttöni on hyvin hallittua: ei koskaan humalaan. Juon siis maksimi yhden siiderin/ yhden lasin viiniä.