* Jouluntähtien viikko 47 *

Ei minulla oikeastaan mitään asiaa ollut, halusin vain kiittää kaikkia tuesta ja ymmärryksestä. Iitulin kauniit sanat jäivät ainakin mieleen ja monen muunkin. Päivät kuluu välillä hyvin välillä tuntuu että kaikki kaatuu. Oman vajavaisuuden hyväksyminen ja pelko siitä että Adam kärsii äidin huonosta olosta kulkee mukana päivittäin. Omia tuntemuksia on vaikea purkaa ja tuntuu kuin olisi jokin lukko sisällä. Tinuri mietti myös väsymyksen ja masennuksen väliä, se häilyvä. Itse päästin sen liian pitkälle ja jos teistä ihan oikeeti kokee/epäilee masennusta, hakekaa apua.. puhukaa jollekin. Älkää missään nimessä jääkö yksin miettimään ja murehtimaan.

Olipas omanapainen höpinä.

Lämpimin ajatuksin

nefili

Nefili, minun on jo pitkään pitänyt kysyä sinulta että miten oireilit masennuksen suhteen? Arkailin kysyä kun en ollut oikein varma haluatko kertoa tai " puhua" asiasta.



Epäilen itsellänikin masennusoireita tai sitten tämä kaikki johtuu pelkästään huonoista öistä. Olen sen luontoinen että lääkäriin en lähde ja hammasta purren mennään eteenpäin ja hoidetaan asiat ja kaiken on näytettävä hyvältä ulospäin. Tuntuu että ei tee mieli tehdä mitään, mennä minnekään, tavata ketään saatikka puhua kenenkään kanssa. Syön huonosti ja paino on pudonnut vuoden aikana monta kiloa. Päivän paras hetki on se kun saa mennä illalla nukkumaan. Tuntuu että omalla elämällä ei ole mitään arvoa ja aivan sama on miltä minusta tuntuu, mitä syö, mitä puen päälle - en jaksa välittää ja tuntuu siltä että kukaan muukaan ei välitä eikä ketään kiinnosta. En toisaalta juuri puhu muille koska tuntuu siltä että on helpompi pitää kaikki sisällään kuin luottaa toiseen ihmiseen ja kertoa pahasta olosta.



Välillä on ihan hyviä päiviä ja tuntuu että kaikki on ihan hyvin. Voihan se olla että töiden aloittaminen piristää mieltä ja saan " omaa aikaa" ja on pakko skarpata ulkoisen olemuksen suhteen koska teen asiakaspalvelutyötä. Aika näyttää miten käy....



Anteeksi tämä vuodatus, ehkä kuitenkin lähetän tämän - mietin että poistan koko kirjoituksen.....



MrsCruiser

En tiedä kuika paljon näitä viitsii täädä puida, melkoisen arka aihe.

Laitoin sinulle postia luukkuun. Älä jää yksin noiden asioiden kanssa.

nefili

Yks jugurtti vinkki vielä.

Meillä käytetää tuo A jugurttia siinä on kans niit vatsaystävällisiä juttuja ja tässä ohje siihen:

jugurttia

karpalomehua

jäisiä mansikoita

sit mixserii tai sauvasekottimella juomaksi.

Lisää vastustus kykyä

Ehkäsee virtsatie tulehdusia ja hiivaa

ja suolisto suojaa tulee myös

Meillä juo koko pesue aamuisin.

nefili taas

Meidän viikko on puolestaan mennyt ihan hujauksessa! On kaverit pitäneet meidät kiireisinä ja pirteinä=)



Päällimmäisenä jäi mileen nefilin ja Mrs.Cruiserin kirjoitukset.. Olen yrittänyt kuvitella, miltä sellainen oikeasti tuntuisi, jos olisi masentunut. Sanotaan, että se on jotain aivan toisenlaista kuin tavallinen alakuloisuus ja väsymys ja toivottomuus. Kaikki äidit varmaan hetkittäin tietää, miltä nuo edellämainitut tuntuvat. Sellaisesta pitäisi sitten selviytyä kuukausia, tai vuosiakin yhtäjaksoisesti, ja monta kertaa voimakkampana. Eihän sellaista pysty kuvittelemaankaan, eikä millään toista pysty kai oikeasti piristämään. Voimia teille! Ja ihanaa että nefii on saanut lääkkeistä apua!



Pimmiltäpä varastankin lahjaideoita;) Tuo taaperokärry on ollut ostoslistalla, mutta nythän sen voisi vihdoin synttärilahjaksi hankkia! Ja niitä dubloja sit jouluksi ehkä, jos en muuta keksi:)



Ihanaa kun moni on päässy jo oikeaa maitoa testailemaan ja juomaan:) Me ei varmaan vielä uskalleta, pelottaa kanssa ne yöt sitten... Nyt kun on nukuttu taas ihan hyvin.



Pimmille muuten vielä onnittelut kämpästä! Kyllähän sitä pienempiäkin hankintoja tulee itselleen seliteltyä, ihan normaali defenssimekanismi;) Tulee sit itselleen hyvä mieli, kun on pitänyt oikein kunnon myyntipuheen mielessään, että tuntuu, että tämähän oli ainoa oikea ratkaisu;) No, mutta tosissaan, joskus on pakko tehdä nopeita ratkaisuja, ja jos jossain vaiheessa haluaa muuttaa, mikäpä teitä estää? Ja kyllä kuulostaa minustakin tosi halvalta tuo kämppä!



Meillä ei oikein kummempia taas oo tapahtunut. Uusi kaveri lapsineen saatiin taas, se on aina mukavaa:) Tomas on poikkeuksellisesti tokilla päikyillä, nykyään vaan yhdet yleensä nukkuu.



Viikonloppuja!



t.jkv

Lassi sammui ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin aivan itse(!) päikkäreille! Laitoin pojun sänkyyn kun tein itelle ruokaa ja siinä syödessä huutelin keittiöstä että juu, äiti tulee aivan kohta, mutta sitten kun menin makkariin niin toinen olikin jo simahtanu =) Voi, ihan luksusta... ;)



Minuakin jäi tuo MrsCruiserin viesti vaivaamaan kun tuli ihan huoli, että noinko huonosti on asiat =/ Hyvä ettet poistanu vaan kerroit edes meille! Mä en kyllä tiiä miten voin olla avuksi, mutta jospa nefilistä olis jotain apua kun hän on saman kokenut ihan vasta...? Toivottavasti pystyt kertomaan myös läheisille, edes miehelle, tuosta huonosta olosta niin jospa siltäkin suunnalta tulisi apuja. Onkos se sun mies ihan joka viikko reissussa kun muistelin että ainakin jossain vaiheessa puhuit että oli sen 3-4 päivää viikosta reissussa? Sulla taitaa olla nyt kaikki tuki tarpeen... Kova rutistus ja jaksamista arkeen sinullekin.



Tänään kävin sitten siellä neurolla ja eipä siellä nyt mitään ihmeempää selvinny. Teki ne rutiinitarkistukset (tasapainot ym) ja kyseli voinnin ja onko ollu enää oireita... Sitten juteltiin tulevasta lääkityksestä vähän tarkemmin kun nyt oli eri lääkäri ja mulle selvis (kauhukseni) että ei ne lääkkeet mitään tabletteja ole vaan ne pitää laittaa PIIKILLÄ joka toinen päivä! :o Vähän aikaa piti nieleksiä kun lääkäri vaan siinä totesi että saan hoitajalta sitten opastusta sen lääkkeen pistämisessä, mutta eipä sille mitään voi... Jospa se ois samanlainen kuin diabeetikoilla kun sehän on aika helppo pistää itsekin...?

Lääkkeiden hinta on tosiaan noin 1000 euroa kuukaudessa, mutta itselle ei jää onneksi maksettavaa kuin 600 euroa vuodessa. Toimivuudesta ei ole takeita, mutta senpä näkee sitten ens vuonna...

Magneettikuvaukseen varattiin jo nyt aika, että pääsen siihen sitten heti synnytyksen jälkeen ja se olisi sitten toukokuun alussa. Kesäkuun alussa on sitten seuraava lääkärikäynti missä katotaan sen kuvauksen tulokset ja sovitaan että mikä lääke aloitetaan ja milloin.

Noilla lääkärikäynneillä alkaa kyllä tulevaisuus pelottaa kun tutkimuksiin kuuluu mm näön tarkkailu ja siinä kynää seuraillessa kyselee että näkyykö missään vaiheessa kahtena... Ja muutenkin kun tekee niitä yhdellä jalalla seisomisia ja nenänpään koskettamista niin alkaa pakostakin miettimään että jossain vaiheessa nämä ei ehkä onnistukaan =/ Mutta no, välillä täytyy synkemmissä mietteissä ja sitten keskittyä taas siihen että nyt ei ainakaan ole mitään ongelmaa joten antaa asian olla =)



Lassilla meni se yskä aika pahaksi viime yönä. Mä meinasi jo huolestua kun yski, yski ja yski ja kuulin kuinka kurkussa oli oikein sitkeää limaa mikä ihan vaikeutti hengittämistäkin, mutta onneksi saatiin kuitenkin nukuttua suht hyvin. Onneksi siinä uudessa kämpässä on se sauna niin voidaan käyttää sitä päällä kun pienillä on flunssaa. (Joo joo, on se hyvä kämppä ;) )



Mutta nyt täytyy kävästä sohvalla vähän aikaa että jaksaa taas kun Lassi herää.



Pimmi ja Lassi



PS. JKV:lle vielä yksi lahjavinkki! Lassi saa toiselta mummulta semmosen lootan mihin voi laittaa erimallisia palikoita niihin sopivista rei' istä =) Veikkaan että ainakin täällä tykätään =)

että nuo mun viestit on nykyään aivan mahdottoman pituisia :o

Vois ukko tulla jo kotiin että pääsee puhumaan muilleki kuin pojalle ja kissoille =))

Soitti just mun äiti ja sanoi hankkivansa jouluksi sellasen laatikon mihin laitetaan palikoita sopivan muotoisista reijistä... Kuulostaa " aika" samalta kun tuo sun vinkkisi;) Kiitti kuitenkin! Samoja mielenkiinnon kohteita näköjään...



Hyvä ettei mitään kummempia tarkastuksessa löytynyt! Pistäminen on tietty oma juttunsa, mutta siihenkin tottuu kyllä nopeasti:) Olikos se lihakseen vai ihan vaan rasvakudokseen laitettava se lääke? Sanoiko ne? Jospa se olis joo sellanen simppeli kynä ettei sitä pistoa melkein huomaakaan=) Sulla on muuten ihailtava asenne tilannettasi kohtaan! Tottahan se on että murehtiminen ei auta mitään. Kaikkienhan meidän pitäisi osata nauttia hetkistä, jolloin kaikki on kunnossa, koska ei tässä kellään sen kummemmin ole takeita ongelmattomasta tulevaisuudesta.



Meidän poika meni vasta 21.30 nukkumaan, nyt on toiveita sitten myöhäisestä aamuherätyksestä huomenna:) Mieskin pitää vapaapäivän!



t.jkv

Pakko tulla hehkuttaa,että meillä herätään aamulla säädylliseen aikaan:) nyt siis viikon on nukkunu tuonne 7.30-8.30 aamuisin, illallla menee nukkumaan 20-20.30. eli 11-12tuntia nukkuu,tosin herää 2-3kertaa yössä ja maitoa menee huimat määrät..kai sillä on vaan nälkä tai tapa,pitäs jossain vaiheessa pitää unikoulua kun vaan jaksais. Päivällä Johanna kyllä syö hyvät määrät evästä,että luulis ettei enää yöllä oo nälkä..



mutta lähdemme tässä kohta kylille,kunhan saadaa auto sulatettua;) lasit on monen sentin jäässä! kiitos sään:(



tintti ja päikkäreillä oleva Johanna

Oli oikein mukava ilta. Istuimme veljeni perheen kanssa iltaa ja söimme raclettea piitkästä aikaa. Oikein hyvin onnistui neljän aikuisen ja viiden lapsen (0-5 v) kanssa. :-)



Sitten ikäviin asioihin: Tänään kuulin uutisen kahdestakin (avio)erosta. Toinen ei ollut yllätys, mutta toinen tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. En halua enkä voi puhua tarkemmin loukkaamatta ystäväni yksityisyyttä. Kova huoli kuitenkin on ystäväni selviämisestä lastensa kanssa. :-(



Sitten masennukseen, josta ainakin nefili ja Raupotar ovat puhuneet. Ensinnäkin ihana kuulla, että RauPottarella tuntuu helpottavan. MrsCruiser taisi miettiä vakavasti, onko hänellä samasta asiasta kyse. Jkv puhui niin viisaita, että en voi sanoa kuin aamen. Yhdyn myös pimmin mukaviin sanoihin. Hienoa, että MrsCruiser sait kerrottua asiasta täällä. Ehkä asian " ääneen sanominen" on ensimmäinen askel tiellä kohti parantumista. Toivon, että voit hakea ja saat apua! Kovasti voimia teille kaikille.



Samaten voimia teille, jotka joutuvat taistelemaan loputtoman väsymyksen kanssa. En tiedä, olinko itse jollen masentunut, niin ainakin tolkuttoman väsynyt ja allapäin esikoisen kanssa. Vaikea raskaus, esikoisen syntyminen keskosena ja huolet hänen terveydestään yhdistettynä todella surkeisiin öisiin ja pitkiin valvomisjaksoihin öisin kyllä söivät minua. Tällä kertaa on ollut helpompaa tuon tytön kanssa, vaikka onnistun edelleen narisemaan öistä. Mutta kun halu saada nukkua yönsä jatkuvasti yhtä kyytiä on niin kova!



Mitäs muuta? Tintti taisi hehkuttaa hyvästä heräämisajasta. Todella kivaa! On aina hienoa lukea, kun joku jouluntähti alkaa nukkua aiempaa paremmin tai herätä myöhemmin.



Meillä on ongelma ennemminkin liian myöhäisen nukahtamisen kanssa. Ennen klo 23 ei Sara nukahda oikeastaan koskaan. Eikä siinä ole toistaiseksi auttanut edes huonolla lauluäänellä hoilattu Maamme-laulukaan. ONNEKSI tyttö ottaa sitten aamusta takaisin. Aamu käynnistyy melkein aina klo 9 jälkeen. Onneksi tyttö nukkuu tätä nykyä myös pitkät vaunupäikkärit ulkona. Mieheni, entinen alikersantti, aikoo ottaa ohjakset käsiinsä hoitovapaalla. Saa nähdä, millainen militantti meininki täällä alkaa silloin. No, hyvä jos silloin, koska itse olen niin saamaton joissakin asioissa.



Jep. Lopetellaan tähän! Mukavaa sunnuntaipäivää!



Iituli

[b] Iitulin [/b] lauantai kuulosti oikein mukavalta:) Ihanaa kun sisarukset viihtyvät keskenään! Mä haluaisin myös viettää aikaa enemmän omien ja miehen sisarusten+perheiden kanssa, mutta harvassa ovat nuo illanistujaiset kun kaukana asutaan.



Oon monesti miettinyt, kun oikein ollaan kinasteltu miehen kanssa, että on kyllä onni, että oon hänet tavannut jo sen takia, että sillä on niin ihanat siskot perheineen! Ja on se mies itekkin ihan ok;) Mutta ei kannata missään nimessä erota, kun sitten vähenis yhteydenpito siskoihinkin varmasti. Mutta ei me siis oikeesti olla koskaan eroa mietittykään, että sikäli ihan teoreettisia mietteitä....



[b] Erot [/b] kyllä surettaa minuakin ihan kunnolla, vaikka naimisiin asti ihmiset eivät olis ehtineetkään:( Se on vaan niin haikeaa, kun suhde päättyy ja puoliskot joutuu alottaa ihan erilaisen elämän yksin ja yrittää rakentaa onnellisuutensa jonkun muun asian varaan. Ainakin toiselle se on yleensä vaikeaa. Vaikka oikeesti eroja sattuu paljon kun ihmiset ei vaan sovi toisilleen, mut mä ajattelen kaiken niin syvällisesti ja hankalasti... Mulle olis ainakin kova paikka päästä uudelleen jaloilleni. Tai jos puolisonsa menettäisi... Meneeköhän jo turhan synkäksi nyt.. Jotain käsittämättömiä voimia Iituli ystävillesi!



Nyt unohtuikin kaikki muu. [b] Tintti [/b], kuten mekin ollaan päästy aamukukkumisista, jee! Mä olen tässä huomannut, etten ole nykyisin enää ollenkaan väsynyt! Ennenhän se oli päällimmäisenä milessä, että väsyttää:/ Mä harkitsen tarkkaan ennenkuin alotetaan uudelleen pojan omaan sänkyyn totuttelu, koska on aika luksusta nukkua öisin=) Ja herätä ihmisten aikoihin.



Poika nukkuu partsilla. Se nukkui yön tosi hyvin, mä valvoin itseni kanssa, kun oksetti yöllä :o Ja eilen oli huono olo. Luin e-pilleripaketista, että joillakin niistä tulee pahoinvointia, oliskohan siitä sit?



Leppoisaa sunnuntaita kaikille!



t.jkv



p.s. [b] Masennuksesta [/b] piti vielä sanomani, kun sitä olen pohdiskellut.. Että sitä voi olla ihan käsittämätöntä ymmärtää, miten synkkä olo voi olla. Ystäväni sanoi, että ihmiset tulee sanomaan, että " onhan sulla edes tuo ihana lapsi" , mutta kun sitäkään ei sillä tavalla koe elämänilona.. Kun mikään ei kertakaikkiaan kirkasta oloa, mikä yleensä saa ihmiset jaksamaan:( Tuntuukin hassulta toivottaa täällä voimia, kun ne voivat tosissaan kiven alla olla. Mutta se lienee ainoa, mihin täällä pystyy:)

Ompas tullut tekstiä, tässä koitan lukemaani juuri parhaani mukaan sisäistää:)



Meillä siis tänään oli tupa täynnä väkeä,kun juhlittiin keskimmäisen synttäreitä. Nyt sitten vaan ootellaan joulua ja Johannan vuodenvaihteessa olevia 1vuotisjuhlia:) sitten taas tulee talo täyteen porukkaa;) kiva juttu!



Eroista. Minulle tulee aina paha mieli kun kuulen jonkun suhteen päättyvän eroon. Sen voin sanoa,että ei se helppoa oo aina, ja meilläkin on isännän kanssa aikamoista tää yhteiselämä ollu tämän vuoden ajan,oikeestaan rupes meneen huonommin Johannan synnyttyä.. mutta en silti kadu että tämä kolmaski tuli hommattua;) Isännällä on kauheesti ollu töitä, ja mä oon koittanu kodista pitää huolta. ja ihan hyvin oon onnistunukkin,ja nyt mua ärsyttää jo se että mies on kotona vaan olemassa. Viime talvenahan meillä rempattiin taloa ja nyt syksyllä vaihdettiin taloon lämmitysjärjestelmä, mies ollu niiden kimpussa... ja mä oon tottunu tuleen tavallisesta arjesta yksin, ja meen ihan sekasi kun isännällä onki aikaa meille ja tulee sitten riideltyä ihan pienistä asioista:(



Mun miehellä on tosi ihana suku. ja varsinki anoppi on aivan mahtava. Omaan äitiini on aina ollu melko huonot välit,ja ne vaan on huonontunu viimeisien vuosien aikanä isän ja äidin eron,ja äidin alkoholiriippuvuuden takia. Sitä oonki saanu kestää koko ikäni,alkoholistiäitiä nimittäin... Mutta se siitä. Onneks on nyt oma ihana perhe:) ja mies ja kolme lasta.



Johanna on ruennu harjoittelee ilman tukea seisomista, ei mulla oo enää vauvaa, nyyh!



Mutta väistyn nyt...



tintti kera kolmen prinsessan:)

että minkä merkkiset e-pillerit aloitit??

Mä on nyt ekan liuskan noita yasmineja ottanu, eikä toistaiseksi oo pahaa sanottavaa,tosin enpä sitä oottanutkaan,kun söin niitä samoja ennen Johannan odotusta:)



Sunnuntaipyykkääjä lähtee vaatteita ripustamaan kuivumaan;)

Diane Novia popsin, kuten ennen pojan yritystäkin. En muista sillon tällasta olleen, mutta siitä nyt on aikaa. Katotaan jos jatkuu niin pitää selvittää mistä johtuu.



Voi, kurjaa kuulla, että olette saaneet sellaista kestää kotonanne:( Mutta onneksi oot saanut muita ihania toimivia suhteita elämääsi<3 Ja oma perhe antaa tosiaan uuden alun omallekin elämälle! Jokaisella varmaan jossain vaiheessa on vähän alamäkeä puolisonkin kanssa, mutta nekin menee ohi yleensä! Mä aina mietin kaikkia hyviä puolia, kun oikein suututtaa.. Kuten sitä että kyllä sillä on sitten kivat siskot;)



Pojalla oli vähän lämpöä ja yskää ja nukkumaanmeno oli ihan kauheeta! Ihan oli yliväsynyt, mutta oli varmaan kurja olo niin ei saanut unta. Supon sain laitettua (lämmönmittaus olikin oma juttunsa, pepusta), mutta rupsautti jonkin ajan kuluttua ainakin osan pois. Pitää varmaan ostaa joku muu kuin peppu/kainalomittari, kokemuksesta viisastuneena..



Toivottavasti viikon alku on parempi kuin tämän loppu:/



t.jkv