Miten ilmoittaa tämä asia positiivisessa hengessä??
siis joululahjat lapsille kyseessä..
En haluaisi mitään babyborn, barbi, Brats, My little pony ym.. muovikrääsää joka on kausiluontoista.. Lapset ovat kaksi tyttöä.. 1,5v. ja 3,5v..
Siis legot, muutamat eläinhahmot (schleich) ja kirjat ja jotkut " samaan sarjaan" kuin muutkin lelut kuuluvat mielelläni ottaisin taas vastaan..
Perusteluna vaan se, että krääsä on sellaista " valmiiksi pureskeltua" mikä mielestäni tappaa lapsen mielikuvituksen.. Mutta miten sanoa se kummeille.. ???
Kommentit (26)
Et sä vielä voi tietää millä sun 1,5- tai 3-vuotiaskaan tulee tulevaisuudessa leikkimään. Mun 4- ja 6-vuotiaat lapseni pistää pystyyn mitä mielikuvituksellisempia leikkejä jossa ovat sulassa sovussa barbit ja dinot ja ponyt ja pehmot ja autot ja legot ja eläimet (schleissit ja halpismuovielukat) jne.
minä leikin pienenä luovasti haravanpiikillä, barbeilla, poneilla ja saviklönteillä. Luovuuteni on edelleen tallessa.
Puolitoistavuotias nyt ei tietenkään ymmärrä barbeista vielä mitään ja ei niitä sen ikäisille ole tarkoitettukaan. Myöhemmin voivat olla kova sana.
Itse en kehtaa mennä kovinkaan huomauttelemaan siitä, mitä lapselle ostetaan lahjaksi. Toivon itsekseni että ihmiset osaisivat miettiä mikä voisi olla sopivaa meille ja arvomaailmallemme. Yleensä se menee ihan hyvin, aina ei, mutta ei se ole niin vakavaa.
Sitä paitsi meillä on ainakin paljon leluja, jotka aluksi vaikuttavat siltä, etteivät ne kiinnosta, mutta yhtäkkiä, vaikka vuoden päästä, ne ovatkin kovassa käytössä.
miksi sulle kelpaa vain juuri scleich-eläimet tms? Kuuden lapsen äitinä voisin kertoa että lapset leikki kyllä yhtälailla niillä scleicheilla kuin tarjouskorin halpismuovieläimilläkin, ihan yhtä luovasti.
vaikket niin haluaisikaan käyvän.
Luovat lapset keksii kaikenlaisia leikkejä ja noita yllämainittuja leluja apuna käyttäen sekä kaikenlaisia muita juttuja.
Minulla on kaksi luovaa tyttöä jotka ovat leikkineet aina monipuolisesti, mitään pyssyjä ei toki ole heillä ollut mutta kukaan ei niitä onneksi ole tuonutkaan.
Yhdessä tehdyt majat, temppuradat, piirtäminen, kotileikit, barbie ja ponileikit olivat kovia juttuja.
Tytöt ovat jo koululaisia ja edelleen luovia ja taiteellisia. Älä rajoita kummien ja sukulaisten lahjaostoksia, minä olen antanut vapaat kädet ja kun lapset kasvoivat isommiksi kummit luonnollisesti kysyivät lapsilta lahjatoiveita ei minulta. En halua pahoittaa leluasialla lapsen enkä kummin mieltä.
Kummien lahjat ovat tarkoitettu lapsille ei äidille. Jos sinun lapsesi ovat luovia niin keksivät leikin ihan mistä tahansa jutusta ei siihen niitä legojakaan tarvita.
Oma lähipiirini tuntee meidät niin hyvin että kysyvät hyvissä ajoin mitä voisi tuoda ja itse varaudun näihin kyselyihin miettimällä jo etukäteen mitä sanon hetken tullen -sillä usein se hetki tulee niin yllättäen että tuleekin vain kakistua että en osaa sanoa...
Kummit tuovat legoja ja brion junaradan osia (meillä poikia) koska niitä ei oikeastaan voi olla liikaa ja ovat ajattomia. Usein lisänä on jotain kivaa pientä -tarroja, kiiltokuvia, pikkuauto, tmv
Mummut antavat rahaa ja minä ostan niillä mitä tarvitaan.
Kaverisynttäreillä tulee sitten sitä tilpehööriä...
Hyvä neuvo oli tuo että muistaa livauttaa puheeseen että miten tuo meiän Kalle nyt onkaan innostunut rakentelusta!
anna kummien tuoda mitä tuo, ja ole tyytyväinen jos ne muistavat... minun kummitäti ei ole muistanut minua mitenkään, eikä edes onnittelukorttia tullut kun lapsen sain, ei myöskään ole käynyt katsomassa 2-v tyttöäni.. vaikka asuu samassa kaupungissa.
olisin ollut todella iloinen pienenpänä jos olisin jonkin pienenkin paketin saanut kummitätiltäni..
lapselle joulu on jännittävää aikaa, joulupukkia odotetaan ja leikitään uusilla leluilla..
toisaalta oishan se tylsää saada vain värityskirja ja kirja ja legoja...
niitähän on jo, ja jokapaikassa, hoidossa, tarhassa...
omat lelut ne on parhaita!!!!!
mun kaksi vuotias osaa haluta jo itse, esim kaupassa kysyy äiti ostetaanko, jos on kiva lelu...
ihme jos 3,5vuotias ei tahdo mitään...
missä on sen lapsen mielikuvitus????