Miten ilmoittaa tämä asia positiivisessa hengessä??

Ymmärrän ap:tä ihan täysin. Meillä on tytöt 7, 6 ja kohta 5 v. Kaikenlaisia leluja ne aina toivoo, mutta suurinpaan osaan mielenkiinto lopahtaa jo melkoisen lyhyessä ajassa ja kylläpä sitten keljuttaa, jos on jotkut kalliit My little ponyt (sellaiset isot) ostanut ja ne lojuu nurkissa. Ja vaikka olisivat välillä varastossakin, niin eipä ne enää kiinnosta. Barbit kiinnosti joskus pari vuotta sitten, varsinkin tuota nuorinta tyttöä, mutta enää ne ei kiinnosta ketään. Ja Baby Bornkin meillä on lojunut varastossa aivan käyttämättömänä (vain pari päivää jaksoi silloin uutena kiinnostaa), mutta silti nytkin toivoisivat uutta Baby Bornia. Niin tyhmä en ole, että menisin ostamaan ;-).



Kaikista eniten meidän tytöt leikkii hevosilla, siis oikean näköisillä hevosilla. Välillä ne ovat syrjässä, mutta sitten taas leikitään. Ihan kovimmassa käytössä ovat olleet. Lelukaupassa huomasin Schleich-hevosia ja ajattelin, että tuossapa meidän tytöille juuri sopiva lahja jouluksi. Ostin myös tallin, josta katon pystyy nostamaan pois eli talli on täysin leikkikelpoinen, ei mikään koriste. Jokaiselle tytölle ostin myös oman ratsastajan ja aitaus on myös siinä toivossa, etteivät enää videokasetteja käyttäisi hevosaitauksina. Ja lisää pystyvät osia keräämään, jos innostusta löytyy. Ostin myös näppäränkokoisen, kannellisen säilytyskorin, johon voivat sitten leikin jälkeen aina kerätä kaikki irto-osat.



Olen ajatellut nuo lahja-asiat sillä tavalla, että itse pyrin ostamaan sellaista, mistä on pitkään iloa ja käyttöikä pitkä, ostakoon sitten muut, mitä ostavat. Ja jos sattuvat kysymään vinkkiä, niin sitten sellaisen annan. Joku taisi kirjoittaa, että jouluna lapsien täytyy saada sitä mitä ne itse toivoo, mutta pöljää se sekin on, jos ihan vaan lapsen toiveiden mukaan ostaa kalliita tavaroita ja sitten niihin mielenkiinto lopahtaa heti pyhien mentyä ja alkavat joka kauppareissulla jankuttaa, että miksei me saada ikinä mitään lelua...



Meidän poika (nyt 9 v.) ei ole enää aikohin leikkinyt (paitsi joskus sulan maan aikaan innostuu leikkimään hiekkalaatikolla koneilla). Ei vaan ole sen tyyppinen lapsi (ainut poika 5-lapsisessa perheessämme). Kuitenkin pojalla on ollut tapana just ennen joulua keksiä joku lelu, jonka haluaa ja aina ne on olleet tosi kalliita. Parina jouluna ostettiin, mutta kyllä se vaan tuntuu tyhmältä, kun se kallis lelu on sitten aivan tyhjänpanttina. Tänä jouluna sijoitetaan rahat laadukkaaseen maastopyörään. Varmasti on mieleinen ja käytännöllinen. Jotain lelua meinasi lelulehdestä itelleen katella, mutta sanoin, että sinun on nyt ihan turha ruveta keksimällä keksimään, mitä sieltä haluaisit, kun et leiki sillä kuitenkaan.



Lapset vaan on niin yksilöitä. Toiset tykkää kauheesti leikkiä barbeilla, mutta meidän tytöt hävittää melkein heti niitten vaatteet ja kengät ja kampaukset menee sotkuun ja sitten jo hiuksiakin leikataan - joo ja vanhin tyttö puri niiltä lopulta jalat pilalle... Eikä kyse ole siitä, ettenkö olisi ollut vihainen siitä, etteivät huolehdi leluistaan. No, ehkäpä nämäkin vielä jossain vaiheessa barbeista innostuu, mutta niin kauan kun eivät sitä todellista innostustaan minulle osoita, niin en myöskään suostu ostamaan, koska rahalle keksii muutakin käyttöä kuin lelut, jotka lojuu käyttämättöminä ja/tai rikottuina.



Näin meillä :-).

mutta silti hirvittää kuinka paljon tavaraa taas Jouluna tulee. Molemmille isovanhemmille olen esittänyt yhden toiveen, tai vinkannut että joku tietty lelu vois olla kiva lahja, jos haluaa jotain ostaa, mutta pakko ei ole ostaa mitään. Kummeillekin kerron vähän vinkkiä, jos kysyvät, ja onneksi yleensä kysyvät.

laitat siihen esim. legoja, palapelejä, askartelutarvikkeita, värityskirjoja, lautapelejä... Eiköhön fiksu kummi tuosta ymmärrä.

Ja ennenkaikkea mitä kummit haluavat heille ostaa. Sinun ei tule sanoa mitään. Ärsyttää nämä, jotka sanelee mitä lahjoja pitää viedä.

" Ei sitten meidän nicopetterille leluja, kun niitä on jo" .

No ihan VARMASTI vien leluja, jos äiti kieltää, ihan sen takia, että äiti / isä tajuaisi, että on todella, todella epäkohteliasta ja moukkamaista sanella mitää haluaa lahjaksi!

Joten pidä suusi kiinni ja ota vastaan vaikka 100 barbia jos niitä tulee.

ongelma vaan on siinä että lapset ei niillä leiki!!

Meillä on yksi barbi ja yksi my little pony ja yksi puhuva possu.. ovat meinaa juurikin ne lelut millä on leikitty kaikista vähiten!

En usko että kummit haluavat ostaa sellaista, millä ei leikitä (en siis usko, minä en ainakaan haluaisi..)

Ja juuri tuota listan tekemistä vierastaisin..

Lisäksi en halua meille taloa täyteen tavaraa, koska jos on liikaa leluja, niin mielestäni lapset leikkivät vähemmän - mielikuvitus ei kehity!!!! Siinä perusteluni. Vähemmän on enemmän. Materialistiksi en halua lapsiani opettaa, sillä se ei tuo onnea.

ap

Siinä voisi sitten sanoa, että mikä olisi tervetullutta.



Yksi hyvä keino olisi aasinsillan kautta puhua leluista ylipäätään.

" minun lapseni leikivät todella mielellään esim. legoilla" , " lapseni rakastavat tehdä palapelejä" , " roolivaatteet on minun lapsieni leikeissä tärkeitä" ... Kerro ihan normaalisti, miten lapsesi teillä kotona leikkivät ja mistä pitävät. Kyllä kummit niistä osaavat napata vinkkejä.

KM

parin kolmen kummin tuomat pari kolme krääsätavaraa eivät täytä taloa niin paljon että lapsien kyky leikkiä tyrehtyisi siihen



voihan ne laittaa syrjään jos siltä tuntuu.



Mikäli kummit kysyvät lahjatoiveita, voit kertoa niitä. Jos ei niin kiität kauniisti kaikista lahjoista.

niitä pitäisi laittaa pannaan. Briot on. Tulee hienot leikit. Legoja on, niillä on taas leikitty monta päivää. Kun legot kyllästyttää, ne pannaan sivuun, ja lattian täyttää barbit. Lapset on 8- ja 5-vuotiaita.



Itse kasvoin maalla, ja osasin leikkiä kaikella, mitä talon ympäristöstä löytyi. Saman luovuuden voimalla leikkivät nuo nykyajan lapsetkin muovikrääsällä.

omasta päästä leikkejä kun totutan että juoni tulee valmiina.



Lapset tarvitsee luovuuteen vain aikaa, sitten ne lelut on mukana leikeissä ihan eri rooleissa kuin mitä lelukauppias oli ajatellut.



Ethän sinä ole sellainen, joka katsoo lasten kanssa yhdessä salkkareita? Se vasta haitallista on.

Komppaan ysiä! Kyllä poneilla ja barbeilla voi leikkiä vaikka kuinka luovasti ja nukkeleikit on tosi ihania tytöille! Miten siis babyborn tappaa luovuutta? Eikös ole parempikin ostaa laadukas nukke, mikä kestää vuosia (vauvaleikit meillä kestäneet vuosia ja hyvät nuket tulleet tosi tärkeiksi!)



Mutta taitaapa ap:n lapset olla niin luovia, että nauttivat vain käpylehmistä... muu on liian muovista ja valmiiksi pureskeltua!! AIvan niin aivan niin... lapsiltahan on turha kysyä, millä he haluavat leikkiä kunhan on kehittävää ja luovaa, niin mamma on tyytyväinen.

huh huh.. siis kyse on siitä että meillä on jo baby born nukke, barbie ja my little pony.. ja eivät lapset niillä leiki. No, siis nukkeja on useampia ja hoitavat niitä kyllä.. Ja ei, en katso salkkareita lasten kanssa - itse asiassa meillä ei ole tällä hetkellä telkkaria!!

Lähinnä kritisoin tällä kulutusta ja TARPEETONTA krääsän ostamista. En usko että lapset ylimääräisestä krääsästä tulevat yhtään onnellisemmiksi. Se oli pointtini. Ja ymmärrän että kummi haluaa ostaa lahjoja/lahjan, itsekin sellainen olen. Kysymys vaan on nyt siitä, että nuorempi tyttäreni ei osaa vielä puhua ja vanhempi ei vielä toivo tai kinua mitään.. (mikä minua hieman ihmetyttää..) Lahjakirjoja tai mitä ihme lelukirjoja kyllä katselee, muttei ole kertaakaan sanonut, että tuon ja tuon minä haluan.. En kyllä ole kysynytkään sen kummemmin.

Voi olla että barbeillekin tulee myöhemmin käyttöä.



Voithan toivoa kummeilta vaikka vaatelahjoja ja ostat itse sellaisia leluja jotka täyttävät omat kriteerisi.

Tai anna kummien kysyä.

Minä ainakin hyvin tiedän millaisia leluja kummilapseni vanhemmat arvostavat - ei tarvitse kuin aukaista silmänsä, niin näkee että kestävä kehitys lienee jokin yleispätevä linja ja hyvä toki niin. Klassikkoleluja pyrin ostamaan tai sitten jotain uutta, mutta laadukasta, kuten vaikka puuleluja....

jos joku heistä ostaisi kummilapselleen joskus lahjan, olisin kiitollinen, enkä kyllä osaisi alkaa siitä valittamaan.

Lelukuvastoja selailee, mutta ei sen kummempia toivomuksia esitä.

Jos lahjatoiveita kysyy, niin vastaus on palapeli. Mikä sinäänsä on ihan hyvä toive. Tosin synttärilahjaksi sai monta palapeliä, niin ei niitäkään tarvita.

Itse olen ajatellut lapselle lahjaksi kirjaa ja jonkun pelin.

olen ajatellut että sanoo sitten kun OIKEASTI haluaa jotain eikä vaan silloin kun äiti vieressä tenttaa että " mitäs sinä nyt haluaisit joululahjaksi.." ?

Musta vaan kuulosti tosi pahalta kun viime jouluna tuttavani kertoi että hänen 2,5v. tyttönsä halusi leikkikeittiön, leikkiauton, legoeläintarhan jne.. Siis täh??? Ja tietty sai ne kaikki..

Eikö vanhemmalla ole jotain vastuuta tuossa kulutusjuhlassa?

ap

Meillä on muutama baby born, barbeja ja my little ponyja ja kaikkea muuta paljon, mutta noi edellä mainitut on todella suosiossa. Kolme lasta (yksi poika) on niillä leikkineet vuosia ja keksivät kyllä mitä miellikuvituksellisimpia leikkejä :) Että sinänsä noi lelut ei minusta ole mitään mielikuvituksen tappajia.



Jos taas omat lapsesi ei niistä tykkää niin ota asia ihan muuten vaan puheeksi, siis kerro joskus mitä lapsesi mielellään leikkivät, sano vaikka että voi, ovat aina toivoneet tällasta ja tällasta juttua, mutta et nyt ole tullut sellasta hankkineeksi.



Ja ihan niin kun joku sano, niin säästä nyt kuitenkin ne barbit, ehkä niiden aika tulee joskus :)