Mies pettää...?!
Sain kauttarantain kuulla, että mieheni on hakenut seksiseuraa useilta nettisivustoilta... Omassa suhteessa seksielämä on kuollutta koska yksin kertaisesti tunnepuoli on ollut köyhää, mies aina töissä ja minä väsynyt lasten ja huushollin hoidosta yksin. Nyt kuitenkin sain tietää että on hakenut seuraa muualta ja en vielä tiedä onko " tärpännyt" . Mies on nyt matkoilla ja en halua lähteä tilannetta puhelimessa selvittämään vaan haluan odottaa että voi ottaa asian kasvotusten esille... Tunteet on tosi sekavat ja olo todella loukattu!!!
En tiedä miten tästä eteenpäin.. Toisaalta en halua olla epärehellisessä suhteessa, mutta lapsiakin pitäisi ajatella ja ollaan oltu 10 vuotta yhdessä.. Mutta jos tähän suhteeseen jää niin anteeksi en voi antaa sen tiedän, niin olisi se itsensä kiduttamista....
On todella epätodellinen olo vaikka jotain olen aavistellutkin ja epäillyt... Nyt vaan pitäisi yrittää miettiä miten tästä eteenpäin ja mistä saada voimia tulevaa!
Kommentit (3)
Todella hyvä kirjoitus yllä Lilolta!
Minua ei ole petetty, mutt sain eilen selville, että se oli TODELLA lähellä viime perjantaina - yllättäen työpaikan pikkujouluissa. Kävimme eilen läpi parisuhteemme (8v) syvimmän kriisin ja keskustelun, ja järkytyksekseni sain myös mieheni kiinni suorasta valehtelusta päin naamaani, kun hän yritti ensin suojella minua myös asioilta, jotka kulostivat pahemmilta kuin lopulta olivat.
Mutta, ihme ja kumma, minä pystyin käsittelemään asian ilman huutamista ja meuhkaamista, vaikka tuo suora vlehtelu päin naamaa satuttaa vieläkin, vaikka ymmärränkin syyn siihen nyt.
Ehkäpä 1v poikamme aiheutti sen, että piti osata käsitellä asiaa rauhallisesti. Sen ansiosta, ja lopulta täyden avoimuuden ansiosta saimme käsiteltyä koko tarinan. Tärkeintä minusta oli, että pieninkin minua häiritsevä asia saatiin kunnolla selvitettyä, jotta minun ei enää tarvitse miettiä niitä yksin omassa päässäni - ja kuvitella jotain mitä ei ole edes tapahtunut.
Loppujen lopuksi sovimme, että käännämme tuon " läheltä-piti -tilanteen" vain meitä vahvistavaksi. Kuten miehenikin sanoi, jos jotain positiivista pitää etsiä, niin hän on ylpeä itsestään, että vaikka hänelle tarjottiin tarjottimella kultalusikan kanssa mahdollisuutta pettämiseen, niin hän ei siihen pystynyt eikä halunnut tarttua. Moni ei olisi tuossa vaiheessa perääntynyt. Ja nyt hän tietää vielä paremmin, mitä se yksi hairahdus olisi meille aiheuttanut.
Minä en voi kuin luottaa, vaikka tiedän että jatkossa tulee olemaan entistä vaikeampaa laskea häntä yksin työpaikan illanviettoihin. Toisaalta nyt mieheni ymmärtää sen myös paremmin, miksi se on minulle vaikeaa.
Vaikeita tilanteita meille siis tulee eteen varmasti jatkossakin, mutta meidän keinomme selvitä kaikesta on jatkossa olla entistä avoimempia ja rehellisempiä toisillemme. Olemme kuitenkin toistemme parhaat ystävät.
Usko, toivo, rakkaus - ja luottamus & avoimuus. Näillä on pakko pelata.
Olivia *melkein petetty*
ehdottaisinkin seuraavaa:
järkkää lapset hoitoon/varaa hotelli seuraavaksi vapaaksi miehen viikonlopuksi.
hoidat kynttilät, hierontaöljyt ja musiikin tunnelman luomiseksi.
laitat itsesi kauniiksi, ykköskuteet ylle niiden parhaiden=seksikkäimpien alusvaatteiden kera.
käytät niitä viettelykeinoja joista tiedät miehesi pitävän, ja niistä jotka saa itsesi tuntemaan seksipommilta jota kaikki planeetan miehet haluavat!
Lyönpä vetoa että seuranhaku ilmoitukset katoavat netistä aika vilkkaan, eikä tarvitse tehdä asiasta perhehelvettiä joka nostaa jokaisen ongelman pöydälle ja paisuu käsistä kuin superpullataikina. Teidän elämä on samanlaista arkea kuin tuhansien muiden lapsiperheellisten, jommankumman on tehtävä aloite muuttaa ja katkaista tappava arjen tylsyys, jos kerran arki on tunne ja seksiköyhää. Lopuksi voisit vinkkaa että mitä itse haluaisit tehdä seuraavana vapaana viikonloppuna tai mitä haluaisit omalta oriiltasi jotta asiat eivät palaa ankeaan harmauteen, tai miehet ei kyllä usein tajua mitään vinkkejä, mutta sanoo diplomaattisesti suoraan.
jos ne ilmoitukset ei katoa, vastaapa sinä niihin ja järkkää treffit sokkona miehesi kanssa, jos siis haluat nostaa kissan pöydälle.
toivottavasti elämänliekki vielä siitä roihahtaa!
Olisiko tästä ensiapua? Omasta taustastani sen verran että oma mieheni kärähti uskottomuudesta puolisen vuotta sitten ja kovan uhkailun ja kiristyksen jälkeen myönsi sen kun muutakin faktaa oli... Miehen käytös loukkasi kovasti, eteenkin kun olimme juuri saaneet lapsen ja koko juttu alkoi minun olessa raskaana. Eli siis kirjoittamani neuvot perustuu täysin ja ainoastaan omaan kokemukseeni
REHELLISYYS
Parasta itselleni oli että mies lopulta myönsi että työtoveruus oli liusunut yli rajojen, yli meidän yhteisten sääntöjen. Seuraava askel oli avoimuus omista menoista ja todellinen katumus. Ja kissa pöydälle ja puheeksi ja luurangot pois kaapista. Myönsin tässä kohdin oman uskottomuuteni 7 vuoden takaa. Eipä tuntunut olevan enää mitään menetettävää.Yhtesiä vuosia meillä on takana 10 ja lapsia 2.
AIKA JA TUNTEIDEN KÄSITTELY
En luvannut yhteisen elämän jatkoa, vaan pyysin että mies TODELLAKIN miettii mitä haluaa. Näin teki.Ensimmäiset kuukaudet olivat kamalia! Voin fyysisesti todella pahoin ja tunteet olivat vuoristorataa, hellyyden puuskasta silmittömään raivoon. Jossain vaiheessa tajusin, että ajatukset ja keskustelut pyörivät samaa kehää.Kävin juttelemassa parisuhdeterapiassa.Sieltä sain muutamia hyviä vinkkejä kuten esim. kirjoita ajatukset paperille ja revi ne sen jälkeen ( ensin tämä ei toiminut mutta lopulta tajusin käyttä tätä keinoa vihan purkamiseen. Kirjoitin saatanat ja perkeleet ja haukuin huorat ja kuinka minua minua on loukattu!!! Näin sain katkaistua vihan kärkeä) Anna kaikkien tunteiden tulla ulos, älä panttaa. Kerro puolisolle että on paha olla.Lopeta yksityiskohtien lypsäminen, aina tulee lisäkysymyksiä. Tunteet ovat pitkään sekaisin ja vuoristorataa.
Annoin itselle aikaa tehdä päätöksiä ja selvittää ajatuksia vaikka teki mieli heittää hanskat tiskiin. Laadin aikataulun (en tiedä onko järkevää?) Päätin, että kestän vuodenvaihteeseen tunnemyrskyn silmässä. Kesällä pitäisi olla jo jotain pohjaa suhteella jos on ollakseen. Silloin varmaankin tunteet ovat jo tasaantuneet ja nään tilanteen eri näkökulmista.
KESKUSTELU
Nyt olemme alkaneet ensimmäistä kertaa keskustelemaan meistä. Kyllä se miesin keskustellee kun on tosipaikan edessä...Mieheni on auttanut minua kuunrtelemalla ja niinhän hänen täytyykin. Ensin keskustelut kiersivät uskottomuutta samoin kuin ajatukseni ja tunteenikin. Menneissä tapahtumissa vaeltaa niin pitkään kun jotain on kesken. Uskottomuudesta keskusteletaessa tärkeää oli että päädyimme samanlaiseen tarinaan eli meillä oli samanlainen käsitys mitä oikesti tapahtui, miksi.
Vähitellen olemme päässeet asian ytimeen eli mitä meille on oikeasti tapahtunut että jokin pääsi väliimme. Keskusteluista on tullut kuukausien myötä rauhallisimmiksi, eivätkä päädy syyttelyyn ja haukkumiseen.
ANTEEKSIANTO JA LUOTTAMUS
Niin tämähän tulee viimeisenä. Sitä en tiedä voiko koskaan antaa anteeksi. Itse en ole, mutta olen kallistunut siihen suuntaan että voi mahdollisesti, joskus tulevaisuudessa. Luottamuksen kasvattamista minua on auttanut, että mies jätti omasta vilpittömästä tahdostaan kaiken ylimääräisen ja keskittyi minuun ja perheeseen ja sanoo myös sen ääneen että haluan olla teidän kanssa. Epäilen kyllä että en koskaan voi luottaa mieheeni 100%sti. Ja ensin minun tulee antaa itselleni anteeksi ennenkuin voi antaa miehelleni.
Kaikki tämä paska ja kärsimys on kuitenkin antanut jotain hyvääkin. En ole vuosiin viettänyt näin hyviä hetkiä mieheni kanssa kuin viimeisen puolen vuoden sisällä. Ehkä tästä tulee vielä jotain.
Tarinani pointti on varmaankin se ettei kannata tehdä hätiköityjä ratkaisuja. Teilläkin on takana 10 yhteistä vuotta. Kai se kertoo jotain, että olette olleet niinkin pitkään yhdessä. Itsesi ja tulevaisuutesi kannalta tunteet kannattaa käsitellä ja antaa toipumisaikaa vaikka päätyisittekin eroamaan. Parasta mielestäni ne olisi käsitellä oman kumppaninsa kanssa. Vihan on tärkeää päästä ulos ja löytää oikea osoite.
Itse en todellakaan tiedä kuinka meidän käy, mutta olen sen seikan vakaasti päättänyt, että jos yhdessä pysytään niin MINÄ lopetan omalta puoleltani sen että olen toinen jalka oven välissä lähtemässä.