miehen perässä muuttaneita?

Miehellä on sellainen firma siellä kotipaikkakunnallaan parin muun ihmisen kanssa, joten ei oikein pystyisi sieltä lähtemään.

Tuota juuri pelkään, että jään yksin ja en koskaan saa sitä perhettä tai tuota ihanaa miestä.



Mutta pelkään myös, että elämä olisi sitä kotona yksin kökkimistä ja odottelua, että koska se mies tulisi kotiin.

Mulle on todella vaikeaa täältäkin löytää uusia tuttuja, saati sitten aivan vieraalta paikkakunnalta, jolta en tunne ketään.

Ja miten hän tukee sinua?? Miten paljon hän rakastaa sinua? Jos molemmat olette varmoja, että tässä se suuri rakkaus on, kuulostaa muuton arvoiselta.

Muutin miehen perässä, rakkaus on yhä sama molemmin puolin, mutta karikkojakin kyllä on ollut. Jätin työn, omat ystävät, vanhemmat, harrastukset ja muutin tosi syrjäiselle paikkakunnalle satojen kilometrien päähän.. Pätkätöitä on ollut ja ystäviä olen saanut yhden harrastuksen kautta. Oloni on ok, mutta tosi paljon helpompaa olisi kotiseudullani monen asian kanssa.. MUTTA en voi kuvitella, että olisin jättänyt muuttamattakaan - rakkaus.. Nyt on ihanat lapset ja mies, jollaisesta aina haaveilin. Hänellä on yritys, jonka vuoksi ei voi asua muualla. Se vain, että hän ei kyllä työkysymystäni ymmärrä juuri lainkaan - kun tulemme toimeen hyvin, miksi minulla pitäisikään olla töitä...

Voisitko tutustua paikkakuntaan etukäteen, voiko siellä harrastaa mitään, mistä voisit löytää samanhenkisiä tuttuja?

Tsemppiä!

Itse muutin miehen perässä, mutta tilanne oli sikäli eri, että tunsin kaupungista paljon ihmisiä (itse asiassa parhaat kaverini asuvat täällä) ja menimme heti naimisiin ja perustimme perheen kun muutin. Jäin töistäni virkavapaalle, äitiyslomalle ja nyt olen vielä hoitovapaalla, ja aion jatkaa vanhassa (unelma)duunissani kunhan saamme lapsen päiväkotiin puolen vuoden kuluttua.



Miettisin sinuna hyvin tarkkaan mitä teet. Itse en olisi muuttanut, jollen olisi tiennyt että saan jatkaa työssäni myöhemmin (työmatka on tosin hyvin pitkä, 2 h, mutta osan viikosta saan tehdä etänä). Otat valtavan riskin. Jos asiat eivät sujukaan hyvin, et tutustu ihmisiin tai et löydä töitä, syytät miestä ja suhdekin saattaa kariutua. Eli hukkaan meni koko homma.

Tiedän, että työtä löytyisi varmasti, hoitoalalla kun olen =)



Mutta ongelma onkin se, että olen ollut jo täällä kotiseudullani ainakin viidessä eri työpaikassa ja tehnyt vuositolkulla pätkätöitä, enkä niitä enää jaksaisi yhtään ! Ja lisäksi nuo 5 duunia olivat aivan järkyttäviä. Vasta tämä nykyinen paikka on ihana !



Ja tosiaan ketään en siltä seudulta tunne. Nykyiseen asuinpaikkaani on juuri tuo parin tunnin matka sieltä. Tänne jäisivät kaikki kaverit, vanhemmat, työpaikka...



Toisaalta, vaikka nyt asun täällä kaverien lähellä, niin useimmiten kuitenkin istun illat yksin kotona ja nään kavereita ehkä kerran viikossa, jos sitäkään.

ja vielä, vaikka hakisin ja saisin vakituisen paikan uudelta paikkakunnalta heti, niin se voikin olla taas joku järkyttävä paikka. Eli ensin pitäisi " tutkailla" eri paikkoja, ettei taas joudu siihen kaameaan tilanteeseen, että olisikin kiinni jossain hirveässä työpaikassa =(

takas pääsee aina ja hoitoalalla on taatusti töitä...

sua kaduttaa loppuelämäs, jos nyt et uskalla lähteä - voit saada ihanan miehen ja perheen, tai jos hannaat, niin voit jäädä yksinäs kökkimään

- työpaikat muuttuu, se mikä on ihana nyt voi olla ihan eri parin vuoden päästä...

perässä ihan vieraalle paikkakunnalle, vieläpä maalle. Työ on tässä kotona joten siitä ei ollut huolta mutta en siis tuntenut muita kuin mieheni ja hänen vanhempansa.



Aikaa on kotiutuminen ottanut ja koti-ikävä ja katuvalojen kaipuu on välillä tuntunut ylitsepääsemättömältä..

Nyt aikaa muutosta on kulunut toistakymmentä vuotta ja vasta nyt on tullut se tunne, että kotini ON täällä, muualle en enää lähtisi. Kotikaupunkiin kun menee niin tulee sydämeen lämmin olo kun näkee tutut paikat mutta eipä päivää kauempaa pysty olemaan kun tulee tänne nykyiseen kotiini kova ikävä.

Onko sillä maatila?