2 ja puolivuotias poikamme ei puhu. Onko huolestuttavaa.

Poikani täytti kesällä 3 eikä silloin puhunut kuin muutamia sanoja eikä niitäkään kaikkia selkeästi. Nyt muutaman viikon aikana on aloittanut puhumisen ja pitkiä lauseita melkein samantien. Poika on ollut aina kova menemään ja touhaamaan, hyvin harvoin paikoillaan.

joka aloitti sanojen puhumisen vuosikkaana, mutta sanat jäivät touhun tieltä. Poika alkoi kunnolla puhumaan vasta lähes 3,5 vuotiaana. Hän on nyt 3,7 v. ja meillä oli puheterapeuttikin tässä pari viikkoa sitten ja pt testasi sanavarastoa ja puheen ymmärtämistä, niin oli ihan ikätasolla ja kesällä poika puhui vielä tavuilla ja olin todella huolissani. Puhe kehittyi parin kuukauden sisällä ihan älyttömästi. Nyt taivuttaa sanoja, puhuu sivulauseilla ja kyselee monimutkaisia asioita. Ei välillä itsekkään tajua että toi poikahan hei puhuu nykyään!!!!

Eli en sinuna olisi vielä kovin huolissani, toiset vaan alkavat puhumaan vasta 3-3,5-vuotiaina. Puheterapeutti sanoi, että jos lapsi on todella vilkas, niin puheen kehittymiselle ei ole edellytyksiä ennenkuin keskittymiskyky lisääntyy. Jos ei keskity, ei voi oppia puhumaan. Ja se meillä on mennyt aivan käsi kädessä puheenkehittymisen kanssa. Eli heti kun poika rauhoittui reilu 3- vuotiaana, niin puhetta alkoi tulemaan. On kyllä vieläkin siis vilkas ja energinen, mutta alkoi keskittymaan leikkeihin ja ylipäätään alkoi leikkimään mielikuvitusleikkejä, eikä enää vaan juossut ympäriinsä.

Sinuna odottelisin sinne 3-vuotisneuvolaan ja voihan sitä sitten pyytää lähetettä puheterapiaan. Mutta mulle puheterapeutti sanoi, että ei näin pienten kanssa voi edes siellä terapiassa mitään ihmeitä tehdä. Mutta jos asia todella huolettaa, niin ota ihmeessä neuvolaan yhteyttä, parempi kai asia tarkistaa kuin miettiä ja huolehtia. Mäkin nimittäin siis olin todella huolissani pojasta mutta meidän tapauksessa oli kyse vain myöhäisestä puheenkehityksestä. Eiköhän se puhe teilläkin sieltä tule, vilkkailla pojilla tyyppivika!!!:)

Eikö 2-vuotisneuvolassa kiinnitetty asiaan mitään huomiota? Tärkeä kysymys: kuuleeko poika kunnolla? Entä ymmärtääkö hyvin puhetta? Tuleeko ymmärretyksi liian helposti ei-sanattomin keinoin?



Totta on, että pojat usein oppivat tyttöjä myöhemmin puhumaan, mutta 2-vuotiaalla pitäisi siitä huolimatta olla jo useita sanoja ja mielellään kahden sanan lauseita. Asiaa kannattaa kyllä selvittää, jotta saadaan suljettua mahdolliset puheenkehitystä haittaavat fyysiset viat pois (esim. kireä kielijänne). Myöhäisestä puhumaan oppimisesta on kuitenkin monenlaista haittaa jatkossa ja se aiheuttaa lapsellekin turhautumista, kun ei tule ymmärretyksi.



Itselläni on erittäin vilkas tyttö, joka kyllä oppi puhumaan ihan normaaliaikataulussa. Tosin korvatulehduskierteen aikana mentiin vähän takapakkia.

näyttää pojallanne olevan. Minun sukulaispoika meni puheterapiaan 3-vuotiaana, kun ei siihenkään mennessä puhunut montaa sanaa. Puheterapia kyllä auttoi hänen kohdallaan tavattomasti ja puhetta alkoi sitten nopeasti tulemaan. En tiedä, olisiko kehittynyt muutoinkin kolmen neljän vuoden kieppeillä, mutta kyllä varmasti puheterapialla oli iso merkitys. Huolestua ei siis tarvitse, eiköhän viive saada aikanaan korjattua, mutta ehdottomasti kannattaa pyytää puheterapiaan pääsyä 3-vuotisneuvolassa, jollei siihen mennessä puhe muuten kehity.

...minulla annettiin sellaiset ohjeet, että kahteen vuoteen mennessä pitäisi tulla sanoja ja kahteen ja puoleen vuoteen mennessä lyhyitä lauseita.



Meillä on ainakin neuvolan terveydenhoitajalla aina kerran viikossa puhelinaika - jospa soittaisit sinne ja kysyisit, kannattaako puheterapeutille pyytää lähete heti vai odottaa rauhassa sinne kolmivuotisneuvolaan asti?

Hän ei kovin paljon puhunut tuossa iässä ja oli omia sanoja tietyille asioille. (Liikunnallisesti oli etevä.)Sitten jossain vaiheessa vältti sanoja, joissa esiintyi L- kirjain. Me menimme puheterapiaan sen verran, että tavallaan seurasimme ammattilaisen kanssa yhdessä puheen kehitystä. Lapsi ymmärsi hyvin ohjeita ja osasi tehtäviä suorittaa niitten mukaan. Puhe putkahti sitten kolmen ja neljän välillä heti lauseina. Meille jäi tavujen " maistelu" pois. Muistan, kun vielä neljä vuotiaan puheesta välillä hätkähdin, että tuollaisenkin ilmaisun osaa.

Lapset ovat yksilöitä.

Ajattelin myös niin, että helpommin mahdollinen tarpeellinen terapia lähtee käyntiin, jos terapeutti ja lapsi ovat ehtineet rauhassa tutustua toisiinsa.

oppii puhumaan 3 tai 3,5 vuotiaana, ei edes vaikka saavuttaisi kielellisesti ikätoverinsa. Valitettava tosiasia on, että 90% näistä ns. late talker lapsista kärsii kouluiässä lukivaikeuksista... Siksi kannattaa ehdottomasti käyttää lapsi puheterapeutilla jos ei tuon ikäisenä puhu edes sanoja muutamaa enempää (3-vuotiaan pitäisi puhua jo lausetasoisesti).



Meillä kuopus alkoi puhua sanoja alle 1v (n. 5 sanaa) myöhemmin lähempänä 2 vuotta kävi niin, että aina kun oppi uuden sanan unohtui joku vanha. 2-vuotiaana putkitettiin korvat ja aloitettiin astmalääkitys... sanoja alkoi tulla nopeasti ja n. 3 vuotiaana tuli kyllä jo lyhyitä lauseitakin... Vaikka tyttö kommunikoi täysin puheella, sai hän viime keväänä 5,5 vuotiaana diagnoosin kielen tuottamisen ongelmat sekä lievät ymmärtämisen vaikeudet... neuropsykologisten tutkimusten tuloksena ennakoidaan erittäin vaikeita oppimisvaikeuksia tulevaisuudessa...



Kaikilla ei toki ole näin, mutta kuten sanottu riski on suuri, koska 90% tutkimusten mukaan kuuluu tähän porukkaan...

Vilkas ja touhukas tosiaan tuo meidänkin kuopus... päädiagnoosi tänä päivänä onkin ADHD... ei olisi tullut mieleen vielä silloin 2-3 vuotiaana :-(

Meidän kuopuspojallamme on neurologisen kehityksen viivästymä (F83) ja hänen epäillään olevan vaikeasti dysfaattinen. Olemme olleet keskussairaalassa viikon osastojaksolla. Poika käy nyt kerran viikossa puheterapiassa ja on päiväkodissa oman avustajan kanssa. Poika puhuu satoja sanoja, mutta puhe on toistelevaa, epäselvää ja erikoista.



Juttelisin kyllä neuvolassa, jos 2.5-vuotiaalla ei ole juurikaan puhetta.

Sanoja tulee, jonkinnäköisiä lauseitakin. Sanoja on arviolta noin 50-70, tosin puolet niistä semmoisia mitä vain minä äitinä ymmärrän (esim. lohloh=sorsa).



Tyttö leikkii paljon nukeilla ja usein tulee nukke kainalossa pyyhkeiden kanssa ja sanoo " viivi isi ui" (viivi on nuken nimi). Sanoo myös " viivi ei hätää" , ja tuommoisia lyhyitä lauseita.



Mutta mielestäni puhe on viivästynyt, suurin osa tytön nuoremmista pk-kavereista puhuu enemmän kun meidän tyttö, joten ap:n tapauksessa ehdottomasti pyytäisin lähetteen puheterapeutille.



Meidän neidin isällä on lapsena diagnosoitu keskivaikea dysfasia, joten jos kolme vuotiaana ei tyttö puhu sujuvasti niin ehdottomasti haluan että tehdään jonkinlaiset tutkimukset. Aina parempi mitä aiemmin saa apua, jos on jotain kielellisiä viivästymiä/ häiriöitä.

Yksi lausekin on jo kuultu: auto ei oo, oi voi.

Poika on kaksikielinen kaiken lisäksi, ja silti häntä ollaan lähettämässä jo puheterapiaan, kun ei tuon enempää puhetta ole...

Eli siinä mielessä ihmettelen kovasti, jos reippaasti vanhemman, yksikielisen lapsen puheeseen ei olla neuvolassa jo puututtu :o. Tai sitten meidän neuvolan terkkari ja päiväkodin henkilökunta on ihan liian hätäisiä tämän asian suhteen.