Lue keskustelun säännöt.
Ihme on tapahtunut! Olen alkanut ymmärtää virikehoitoon lapsensa laittavia äitejä.
15.11.2007 |
Ei ole kovin pitkää aikaa siitä kun olin vielä kotiäiti ja kirjoitin täällä korvat sauhuten virikehoito-vastaisia viestejä vastaukseksi niihin aloituksiin joissa äidit harkitsivat pistävänsä lapsen päiväkotiin vaikka itse ovat töissä.
Olen nyt työäiti ja lapset menivät päiväkotiin kun itse menin töihin.
Olen todella positiivisesti yllättynyt päiväkotihoidosta. Se on kehittänyt lapsiani valtavasti, ovat aina iloisia kun tulen hakemaan, ovat saaneet paljon kavereita ja puuhailevat todella kehittäviä asioita pitkin päivää.
Vaikka kotiäitinä väitin että voin tarjota vähintäänkin samat jutut lapsilleni kotona, niin ei se oikeasti niin mene. On ihan eri asia toimia ohjatussa ryhmässä muiden lasten kanssa kuin vain sisarusten kanssa äidin ohjaamana. Molemmilla on tärkeä merkitys mutta ymmärrän nyt niitä kotiäitejä jotka tahtovat antaa mahdollisuuden lapselleen myös päiväkotielämään vaikka itse ovat kotona.
Päiväkoti on oikeasti hyvä, kiva ja kehittävä paikka lapselle. Ei lainkaan sellainen apinalaumanyrkkypuhuupaikka kuin minäkin aiemmin kuvittelin.
Eli enää en katso pahalla niitä kotiäitejä joilla olisi mahdollisuus hoitaa lapsensa kotonakin mutta vievät virikehoitoon esim parina päivänä viikossa päiväkotiin. Tietysti riippuu lapsen iästä. En alle 3v:tä edelleenkään veisi mutta etenkin 4-6 -vuotiaille aivan mahtava juttu!
Kommentit (17)
Minä kadehdin lapsena päiväkodin lapsia. Olin kotihoidossa, koska äitini oli perhepäivähoitaja. Olisin halunnut päästä päiväkotiin leikkimään muiden lasten kanssa. Onneksi äiti suostui viemään eskariin, vaikka se ei silloin ollut edes " pakollinen" .
Vierailija:
Ei ole kovin pitkää aikaa siitä kun olin vielä kotiäiti ja kirjoitin täällä korvat sauhuten virikehoito-vastaisia viestejä vastaukseksi niihin aloituksiin joissa äidit harkitsivat pistävänsä lapsen päiväkotiin vaikka itse ovat töissä.Olen nyt työäiti ja lapset menivät päiväkotiin kun itse menin töihin.
Olen todella positiivisesti yllättynyt päiväkotihoidosta. Se on kehittänyt lapsiani valtavasti, ovat aina iloisia kun tulen hakemaan, ovat saaneet paljon kavereita ja puuhailevat todella kehittäviä asioita pitkin päivää.
Vaikka kotiäitinä väitin että voin tarjota vähintäänkin samat jutut lapsilleni kotona, niin ei se oikeasti niin mene. On ihan eri asia toimia ohjatussa ryhmässä muiden lasten kanssa kuin vain sisarusten kanssa äidin ohjaamana. Molemmilla on tärkeä merkitys mutta ymmärrän nyt niitä kotiäitejä jotka tahtovat antaa mahdollisuuden lapselleen myös päiväkotielämään vaikka itse ovat kotona.
Päiväkoti on oikeasti hyvä, kiva ja kehittävä paikka lapselle. Ei lainkaan sellainen apinalaumanyrkkypuhuupaikka kuin minäkin aiemmin kuvittelin.
Eli enää en katso pahalla niitä kotiäitejä joilla olisi mahdollisuus hoitaa lapsensa kotonakin mutta vievät virikehoitoon esim parina päivänä viikossa päiväkotiin. Tietysti riippuu lapsen iästä. En alle 3v:tä edelleenkään veisi mutta etenkin 4-6 -vuotiaille aivan mahtava juttu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hienoa, että voi myöntää tälläsen takinkäännön, oikeasti. mistähän lie alunperin sait idean, että tarha on paha paikka? itse olen ollut tarhassa lapsuuden ja omani siellä ja tyytyväinen olen ollut.
Aina ei päiväkodissa ole asiat noin hyvin, ja olen itse joutunut tässä viime aikoina aivan liian usein näkemään kaikkea muuta kuin ilahduttavia asioita eri päiväkodeissa. Mutta noinhan sen pitäisi olla ideaalitapauksessa, kuten ap kuvailit!
Ajattelin että päiväkodeissa asiat olisivat hallitsemattomia: kiusaamista, kaaosta, peppu märkänä ulkoiluita, ei tarpeeksi huomiota aikuisilta.. Että se olisi kuin lastenkoti mutta ei kokopäiväisenä: paikka mihin lapsen voi sysätä jos itse ei pysty hoitamaan. Aina toissijainen verrattuna kotiin ja aina huonompi. Iso lauma lapsia siellä säilössä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat lapseni on päiväkodissa ja ainoa jota " pelkääsin" oli että seuraako lapset jalanjälkiäni ja karkailee hoidosta. Mutta ei, lapseni viihtyy hoidossa ja on ainakin toistaseksi pysynyt sielä!
Jos lapseni ei vaan kykenis oleen hoidossa niin olisin valmis jäämään kotiin.
Meillä on haaveissa lisää lapsia ja jos/kun jään joskus vauvan kanssa kotiin, en vie vanhempia lapsia virikehoitoon. Tämä on mulle asia joka on varma.
Minusta lapsien paikka on kotona jos joku perheestä on kotona. Ihan sama onko sielä isä tai äiti. Mutta en käsitä miksi viedä vauvan vuoksi isompaa lasta hoitoon.
Olen varma että lapsillani on hyvä olla hoidossa. Sielä lapsilla on kavereita ja puuhaa. Mutta jos olen vauvan kanssa kotona mahtuu päivääni myös isomman lapsen kanssa tekimiset.
En sano, että kaikkien pitää tehdä näin, tai mun tapa on oikea. Tämä on mun tapa. Päiväkoti on minulle vaan korvike, ei se pääasia. Että lapsi saa virikettä.
Jos joku ei jaksa olla isomman lapsen kanssa kun on vauva niin se on hänen asia. Ei minun. Onhan se parempi mennä hoitoon kuin olla kotona jos perheen vanhemmat ei vaan jaksa!
Olen myös huolissani näistä jokka ei maksa lapsen hoidosta päiväkodista jos se oikeus viedään.
Kun päälle heitetään vuokrien nousu niin mikä on perheen voima?
Minäkin sinnittelin ensin kotona, sitten vein perhepäivähoitajalle, mutta täytyy sanoa että päiväkoti on ihan makee juttu.
4-5-vuotiasta, jos tulisi vielä vauva, säälisin sen verran että päästäisin päiväkotiinkin. Sääliksi käy niitä lapseni kavereita joille tulee pikkusisko ja joutuvat ikään kuin " ulos" , kaverit löytävät uusia kavereita, ja kun tulee satunnaisesti käymään niin aina joutuu etsiin sen paikkansa ja seuransa. Vähän niin kuin keikkatyöläinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja en ole päivääkään viettänyt päiväkodissa. Omat lapseni olen hoitanut kotona. Nyt kuopus 3v. ja vien hänet päivähoitoon ensi vuoden puolella. Ei tulis mieleenkään pitää virikehoidossa. Meillä on aktiivinen naapurusto ja PAAALLJOOOON kavereita. Ei me mitään virikkeitä siis tarvita. Virikkeeksi riittää kotona: palapelit, maalaus, piirtäminen, askartelu, uintiretket uimahalliin, pihalla olo (paljon), kavereiden luona käynti, kauppareissut, teatterit, temppukerho.... Mitähän tästä puuttuu mitä päiväkodissa on?
Toivottavasti muutkin kaltaisesi joskus huomaavat virheensä ja sen mitä kaikkea lapseltaan eväävät luottamalla omaan kaikkivoipaisuutensa sokeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vanhempi, poika, viihtyi kotona ja yksin eli mulle ei koskaan tullut mieleenkään viedä virikehoitoon vaikka jäin työttömäksi mutta toinen lapsi, tyttö, oli 1 vuotias kun vein hoitoon ja 2 vuotias kun jäin hetkeksi työttömäksi ja ei olis tullut kuuloonkaan ettenkö olis parina päivänä vienyt muutamaksi tunniksi toisten lasten kanssa leikkimään. On erittäin vilkas lapsi ja meillä ei tuttavilla ole tuon ikäisiä lapsia ja muutenkin kaikki oli töissä jne...
Täällä maalla ei ole kerhoja jonne lapsen kanssa voisi mennä joten virikehoito oli ainoa vaihtoehto vaikka onkin alle 3 vuotias...
Vierailija:
Toivottavasti muutkin kaltaisesi joskus huomaavat virheensä ja sen mitä kaikkea lapseltaan eväävät luottamalla omaan kaikkivoipaisuutensa sokeasti.
Kuten todettu eroa on sekä päiväkodeissa että lapsissa. Ja varsinkin alle 3-vuotiaalle päiväkoti ei todellakaan tarjoa mitään mitä ei kotona voisi saada. Sen ikäisen päiväkotiin vieminen lähtee aina ensisijaisesti vanhempien, ei lasten tarpeesta.
Kyllä minunkin mielestäni sen sijaan 3-4-vuotiaasta lähtien jonkinlainen ryhmätoiminta on lapselle hyvästä. Meidän tapauksessa sitä tarjoaa kerho 2xvko/3h.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alle 3-vuotias ei tarvitse kavereita tai muuta ryhmätoimintaa. Mutta hän tarvitsee aikuista, joka hoitaa, lohduttaa, vaihtaa vaipat heti... Sitä ei valitettavasti kaikista päiväkodeista pienet lapset saa. Mutta isompien lasten tarpeisiin kyllä päiväkoti on tosi hyvä ratkaisu. Minusta ainakin paljon parempi kuin jokin seurakunnan tädin pitämä kerho.
Siis että sitä pienemmät ei muka tarvitse kavereita / edes osaa leikkiä niitten kanssa. Kyllä meillä tyttö ainakin jo keksii kaikkia hauskoja leikkejä kaverinsa kanssa päiväkodissa. Kikattavat omia juttujaan ihan hullun lailla välillä kun menen hakemaan. Välillä koheltavat ja välillä on taas puku- ja kotileikit. Ja ikää on neitosilla todellakin reilut 2 vuotta. Iltaisinkin puhutaan parhaista ystävistä. Ja päiväkodissa on ollut vasta syyskuun alusta eli todellakin reilussa 2 kuukaudessa jo saanut uusia ystäviä ja oppinut leikkimään ihan eri tasolla.
Te kotona olevat äidit ette voi väittää, että pystytte tarjoamaan lapsillenne ikäistään seuraa (eikä kelpaa että kahvitellaan ja kerhoillaan kerran viikossa). Sisarukset on tietty eri asia mutta harvoin sisaruksiakaan on monia samanikäisiä. Itse olen juuri tällainen takinkääntäjä kuin ap:kin ja ennen todellakin kuvittelin näin. Nyt kun olen lastani nähnyt päiväkodissa, olen tajunnut, etten koskaan pystyisi asettumaan samalle tasolle leikkimään juuri sen ikäisille sopivia leikkejä. Ei meillä ainakaan missään perhekerhoissa tyttö päässyt tähän pisteeseen vaan siellä päin vastoin vähän väliä käytiin katsomassa, missä äiti on ja äidin piti koko ajan ohjata leikkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapset on aina leikkineet paljon muiden lasten kanssa.
Nyt hän käy kerhossa muutaman tunnin viikossa.
On aivan ihmeellistä, kuinka lapsi on rauhoittunut. Ennen hän puhui kummallisia, sähelsi, tohelsi ja riehui kaiket illat ja viikonloput eikä totellut ikinä mitään, uhmasi niin perusteellisesti ja juoksi siis " pitkin seiniä" kaiken aikaa.
Nyt ollaan oltu kotona vähän toista kuukautta, ja on kuin meillä olisi eri lapsi. Tottelevainen, hellä, huomaavainen, järkevä... Toki vilkas, mutta ei sillä lailla päätön kuin aiemmin.
Kaikille lapsille päiväkotielämä isoine ryhmineen ja jatkuvine sähellyksineen ei ehkä sovi?
mutta mun lapsilla on kymmeniä kavereita, joita joka päivä tapaa. Kerho, muskari, ratsastus ja tanssi. En usko heidän haluavan laitokseen
Niissä on hirveät tasoerot.