Kummanlainen rakkaus on sitä oikeaa?
Olen kohdannut kahdenlaista. Ensin luulin A-kohdassa kuvailemaani Siksi Ainoaksi Oikeaksi Rakkaudeksi mutta nyt olen ruvennut miettimään että onko sittenkin B sitä?
A: Voisi tehdä mitä vaan toisen puolesta. Tuntee toisen läsnäolon vaikkei hän olisi lähelläkään. Suuri sielua ja sydäntä raastava rakkaus joka lähentelee voimakkuudessaan epätoivoa. Hyperolo, ei meinaa saada nukuttuakaan. Näkee hänestä unta vaikkei olisi vuosiin nähnyt häntä oikeasti.
B: Rauhallinen, turvallinen, levollinen, hyvä olo hänen lähellä. Pystyy nukkumaan vaikka hän olisikin poissa ja pystyy nukkumaan levollisesti hänen vierellään. Pystyy elämään ilmankin häntä mutta hän tukee itseä ja tuo turvaa ja onnea ja harmoniaa elämään.
Kommentit (10)
nimittäin sen tietää kyllä kun se on sitä. T: sen oikeansa löytänyt
A rakkaus kestää niin kauan, kun aivokemia pitää rakastumista yllä. B rakkaus on " sopimusrakkautta" , on annettu lupaus rakastaa toista ja tehdä töitä rakkauden eteen.
Lasten kannalta B rakkaus on turvallisempaa. Pitkällä tähtäimellä B rakkaus on parempi valinta, koska A rakkaus ei säily ikuisesti tuollaisena, vaan muuttuu myöhemmin B rakkaudeksi, tai kuolee pois (olit rakastunut haavekuvaan).
Ensirakkaus teininä romuuntui lopulta kuten tapana on. Vieläkin välillä sykähdyttää jos häntä ajattelen. Mutta se oli liian totaalista.
En ole ikinä tuon jälkeen päästänyt itseäni rakastumaan samalla tavalla. Se oli aikamoisen tuskallista. Enemmän tuskaa kuin onnea. En tahdo enää sellaista. Ja alintajuntaan tuo on niin syvästi jäänyt että vaikka tahtoisinkin niin varmasti en enää pystyisi samalla tavalla rakastumaan.
Omaa aviomiestäni rakastan B-tavalla.
Tietysti jokainen luulee toista ainoaksi oikeaksi. Eihän sitä muuten seurustelemaan edes alkaisi. Vaan suurin osa on varmaan huomannut että ne alun varmuudet muuttuu epävarmuudeksi ja joskus jopa huomaa että se oikea olikin se väärä.
oma mies on selvä B -tapaus, mutta mielessä kummittelee edelleen lähes päivittäin kerran kohtaamani A, jota en ole nyt edes nähnyt vuosiin...Jostain syystä sanoisin, että omalla kohdallani A oli elämäni suurin rakkaus, mutta valitsin silti B:n. Varmasti hyvä valinta, en sitten tiedä istunko vielä vanhainkodissa mummona kaipailemassa A:n perään ja miettimässä " entä jos sittenkin olisin" ...
tekisin mitä vain hänen puolestaan ja minun on vaikea nukkua ilman häntä, kaipaan kovasti kun olemme erossa.
en silti riudu epätoivosta, vaan tunnen oloni jo turvalliseksi ja rauhalliseksi suhteessamme.. koti on vaan tyhjä kun hän on poissa :)
Itse vaihdoin sen B: n A: ksi enkä totisesti ole katunut. Vaihdoin lennossa, tiesin sen oitis että tässä se nyt on. Ennenkuin menin naimisiin, mietin että voinko rakastaa toista vielä vilpittömästi jos hän vaikka halvaantuu, palaa muodottomaksi tai kaljuuntuu jne ja vastaus oli kyllä. Näin vältettäisiin monet erot. T: 3
Noita A tapauksia on tullut nuorempana nähtyä ja koettua. Enää en sellaista kaipaa vaan tasapainoisen ja toista kunnioittavan rakkauden.
B on yleensä vankemmalla pohjalla