vauva ei kasva

Laita lapsen syntymitat ja nykyiset mitat niin ihmiset osaavat reagoida paremmin. Onko käyrä suoraan laskeva? Vai pysyykö omalla käyrällään? Onko ollut iso syntyessään? Sinulla sokerit plussalla. isokokoisina vauvoilla usein kasvun notkahdus, jos ovat kovinkin isoina syntyneet ja kasvu tasaantuu.

Siis esim oliko sinulla sokerit plussalla? Ja noita käyriä - taikka + ei kannata tuijottaa. Jokaisella vauvalla on omat käyrät siis naapureiden lapsen voi olla täysin saman kokoiset ja toinen menee silti plussalla ja toinen miinuksella. Käyrät tulee vanhempien pituuksien mukaan. Onko sinulla ja miehelläsi iso kokoero? Silloin helposti vauva menee pituudessa miinus käyrää. Meillä esim. oli juuri niin.

Ei ollut sokerit koholla minulla.



Vauva syntyessään 3400g ja 48cm. Nyt viisikuisena 57cm ja 5100g.



Syöttöpunnitsten mukaan syö noin 20-60ml kerralla. Vuorokaudessa alle 400ml. Nenä-mahaletkuruokinta oli jo lääkärillä harkinnassa!

Onko kyseessä tyttö? Uskoisin? Katsoin omaa neuvolakorttia: 5kk mitat 5300g (kasvua edelliseen kuukauden mittaukseen 300g) pituus 61. Olen aina ollut pieni ja siro ja sellaisena kasvanut. Äitini aina valitti, että neuvolassa morkattiin kasvua. Mutta kasvoin omalla käyrälläni. Nyt aikuisenakin olen 155cm ja 50kg eli aika pieni ja siro edelleen. Onneksi minua ei pantu nenämahaletkuun. :) Minkä kokoinen olet itse? Jos olet itse pieni ja siro, miten lapsesi voisi olla sumopainija?

Aika pieniltä nuo syöntimäärät tosiaan kuullostaa... Mutta miten usein syö?



Ja tuota aloin miettiä, kun sanoit, että lisämaitoo tai kiinteitä ei ota. Kohtahan täytyy joka tapauksessa alkaa ottaan kiinteitä, jos on jo 5kk vanha. Ootko yrittäny kaikenlaisia soseita? Esim nuo kaupan oikein hienojakoiset soseet voi yhtäkkiä mennäkin! Mää neuvoisin että yritä vaan sitkeesti tarjota, montaki kertaa päivässä. Nenämahaletku ei kyllä kovin mukavalta kuullosta!



Niin ja tosiaan, jos itse oot kovin pieni... Mutta toivottavasti asiat selviää ja pikkuinen alkaa syödä! :)

Aloita vaikka jollain kaupan hedelmäsoseella, esim. ruusunmarja tai muu pehmeä maku. Jos ei maistu, kokeile hetken päästä uudestaan. Vauvalla uuteen makuun tottuminen voi viedä useamman maistelukerran. Korviketta ei varmaankaan ole syytä tuossa vaiheessa aloittaa, kun kiinteät ovat tulossa mukaan.

on neuvolan jonkinasteisesta syyllistämisestä kokemusta, tosin meidän neiti oli siinä vaiheessa jo 8kk ja vanhempi. Mutta se tunne, joka oli neuvolakäyntien jälkeen oli sanoinkuvaamaton, kun tiesi tehneensä parhaansa eikä se siltikään niille kelvannut. Sitä tunsi itsensä välillä huonoakin huonommaksi. :(



Tässä meidän tapaus: meidän neiti syntyi isokokoisena (5150g ja 53,5 cm), ihan geenien puolesta. Kyseessä oli kolmas vauva, edellinen oli ollut täsmälleen yhtä iso ja ensimmäinenkin ' normaalia' isompi (4525g ja 51,5cm), molemmat poikia. Neiti ei veljiinsä verrattuna ollut mikään suursyömäri, söi vähän aina kun oli nälkä (ja sitähän yritettiin tarjota), mutta oli kumminkin hyväntuulinen, tyytyväinen ja kehityksessä ei ollut moittimista. Mun mielestä kaikki oli ok. Neidin käyrät laski kuitenkin 8kk asti, ja neuvolassa asiaan kiinnitettiin siihen huomiota (myöhäinen ajankohta johtui varmaan syntymämitoista), joten laitettiin seurantaan. Kun 10kk:n kasvutarkastuksessa käyrät laski edelleen, th pyysi lupaa näyttää niitä lääkärille (nuorehko tk-lääkäri), joka sitten laittoi lähetteen Seinäjoelle lastenlääkärille mun tietämättäni. Olisin sen varmaan kieltänyt vielä siinä vaiheessa. Syytä haettiin ruuasta ja ruokamääristä, otettiin veri- ja pissakokeet ym. Mitään vikaa ei löytynyt (kilpirauhanen ok, keliakiaa ei jne), mutta mihinkään tarkempiin syyneihin ei onneksi tarvinnut ruveta, sillä aika lääkärille tuli vähän ennen 1v päivää. Silloin käyrät olivat tasoittuneet ja vähitellen lähtivät nousuun. Seuranta loppui 14kk neuvolaan, kun käyrä jatkoi tasaisena/hienoista nousuaan. Käyrät alkoi aika ylhäältä (en edes muista mistä, korkealta kumminkin) ja alimmillaan oltiin -2:ssa. Nyt mennään tasaisesti 0-käyrällä, neiti on 2,5v.



Mitään hyviä vinkkejä lisäruokaa varten mulla ei ole antaa. Meidän lapset on tosin n. 4-5kk:sta 10 kk asti ruokittu kaupan soseilla, siitä lähtien on vähitellen kelvannut mun tekemä perusruoka + kaupan hedelmäsoseet. Ehkä vauvasi on sellainen, joka ei vielä ole kiinnostunut kiinteistä. Meidän nuorin poika on 6kk (17. pv), ja innostui aika tasan 5kk ikäisenä kiinteistä. Siihen asti sitä oli viikon ujutettu lusikan kärjellinen kerran päivässä joka toinen päivä ihan vaan harjotuksena. Tuskin edes nieli, mutta totuteltiin edes. :) Toiset innostuu vasta puolen vuoden jälkeen. Kun korvike ei mene, voisit kokeilla suostuuko juomaan tuttua rintamaitoa pullosta tai vaikka mukista. Tai vettä, ihan kokeilun takia. Ja kaikki asiat ei tapahdu hetkessä. Joku asia voi vaatia vähän pidemmän totuttelun.



En tiedä oliko mitään apua, mutta pidän peukkuja ja toivon, että asiat selviävät! Joko puoleen tai toiseen...

Meillä neiti aloitti elämänsä juurikin -3 sd käyrältä tai hieman alle. Syntyi täysiaikaisena, mutta oli vajaa 2 kg ja 44 cm... Meillä mentiin alusta saakka pelkällä korvikkeellä, mutta mitään " suursyömäriä" ei niedistä koskaan ole tullut ;) Niinpä 2 kk iässä lääkäri antoi ohjeeksi lisätä korvikkeen joukkoon ihan tavallista ruokaöljyä! Erittäin kokenut hoitaja kertoikin, että öljylisä oli omiaan juuri tuossa vaiheessa, kun kasvu näytti hidastuneen ja painokäyrä meinasi kääntyä laskuun. Sanoi, että helpompi puuttua asiaan kun käyrä meinaa ruveta laskemaan, kuin vasta sitten, kun se on jo laskussa/ laskenut.



Joten tosta 2 kk alkaen lapsi on saanut vuorokaudessa n. 10 ml öljyä, ensialkuun korvikkeeseen sekoitettuna, sittemmin ruuassa. Kiinteät aloitimme 3 kk iässä, myöskin lääkärin suosituksesta.



Lopputuloksena tyttö saavutti käytännössä ekan puolen vuoden aikana ikätovereitaan loistavasti, ollen nyt -1 sd käyrän tuntumassa, pituus hiukan yli ja paino hiukan alle.



Kysy lääkäriltä noista öljyistä, siinä on juuri pieniruokaiselle tosi hyvä lisä! Öljyhän on 100% energiaa ja nimenomaan kasviöljyt on vielä ihan terveeellisiäkin lapsillekin!



t. Ope ja ei enää ihan pieni tyttö 1,1 v.

Kiitos vastauksista!



Vauvalla on kolme- ja viisivuotiaat siskot, joita myös neuvolassa aikanaan pidetty pieninä - mutta tämä tyttö on vielä pienempi.

Lääkärin mukaan kasvu alittaa selvästi geneettisen kasvun



Mutta viestinne lohduttivat- toivottavasti jo turhaan pohdin, että kääpiökin voi elää hyvää elämää, ja että lapsi on rakas, vaikka sairastaisi jotain harvinaista, rappeuttavaa oireyhtymää. Netti on paha;liian helposti tietoa saatavilla.



Lapsi ei varmaan olisi vielä valmis lisäruokaan, eli sinnikkäästi tarjoan- käytännössä tungen lusikan kärkeä pakolla suuhun, vapaaehtoisesti ei ota, kääntää pään pois. Sitten valuttaa pois suupielestä, nähdäkseni eiole niellyt. Olen kokeillut erilaisia ruokia - ja myös öljylisää.



Ajattelin varata ajan yksutyislääkäriasemalta endikrinologilta - siellä kiireisellä kasvupolilla en ole saanut esitettyä mieltäni vaivaavia kysymyksiä. Nyt oen kirjanuut niitä paperille, ja lista on helppoantaa lääkärille. Mielelläni maksan siitä, että saan rauhassa kysyä, kunnes ymmärrän!

Mulla oli neuvolan vaaka kotona viikonlopun ja laskin maitomäärät; alle 400mg vuorokaudessa - ja tyttö on tyytyväinen, virkeä, kiljshteleva, kontaktissa.... kunnes näkee lusikan!

hetken mietin, etta luenko ja osallistunko tahan keskusteluun ollenkaan¿minulla on myos pieni tytto, ja olen juuri vasta osannut lakata huolehtimasta. Toivottavasti paniikki ei palaa taman myota. Olen samaa mielta, etta liika tieto ei ole hyvasta.



Tyttareni on nyt 4kk ja mitat 59,5cm 5440g. Syntyessaan 3560g, pituutta ei mitattu. Kayrat laskevat kuin lehman hanta, mutta neuvolassa ei olla huolestuttu, kun tytto on hyvinvoiva, pissaa ja kakkaa hyvin (kerran-kaksi paivassa). Itse olen asiaa panikoinut tahan saakka, mutta viimeksi neuvolassa oli ihana afrikkalainen pyorea mamma, oikein aitihahmon peruskuva, joka sai minut vakuuttuneeksi, ettei tytollani ole mitaan vikaa, ja kaski lopettamaan kayrien tutkimisen siihen paikkaan ja katsomaan vauvaani sen sijaan. Mihinkaan tutkimuksiin meita ei ole koskaan laitettu, vaikka kasvu on ollut pienta koko ajan. Pituutta taalla (Englannissa) ei juurikaan mittailla, ensimmainen mittaus oli 6vk ja seuraava on 8kk. Tata 4kk mittaustakaan ei olisi tehty, ellen olisi itse pyytanyt. Kuulemma luvut ovat aina vaaria kun ei noita vauvoja niin suoraksi saa.



Lisaruokaa meilla ei olla viela kokeiltu, taysimetyksella (mukaanlukien pumpattu maito) mennaan viela. Tytto syo tosi nopsaan niin tissista kuin pullosta. Pullosta menee kerrallaan noin 40-80ml, kai yhden ainoan kerran elamassaan on syonyt 100ml. Tissista ei ole hajuakaan paljonko syo. Maidon loppuminen oli pitkaan pelon aiheeni, mutta olen siina mielessa onnekas, etta pystyn paivassa-parissa nostamaan maidon maaran suureksi, ja nain vakuutettua taas itselleni, etta maito kylla riittaa. On sitten tyton ihan oma asia kuinka paljon sita syo. Kermapommeja olen hanelle lusikalla antanut: pumppaan maitoa jaakaappiin ja annan separoitua. Kun rasvainen kermakerros on noussut pintaan, annan sen vauvalle lusikalla. Jonkun verran menee alas, jonkun verran pullautellaan saman tien ulos.



Tuo oljyn tarjoaminen oli aivan uutta. Menisikohan alas? Itse olen jarkeillyt asian niin, etta oma maitoni on sen verran kaloripitoista, etta taytan silla tyton vatsan mieluummin kuin porkkanalla tai perunalla. Mutta pikkuhiljaa varmaan meillakin aloitellaan maistelemaan kiinteita imetyksen paalle.



Olen myos huomannut, etta saatuani itse mielenrauhan (ainakin toistaiseksi...koputtaa puuta) syominen on nyt parempaa. Tama saattaa johtua siita, etta mina en enaa joka valissa tuputa tissia suuhun ihan vaan sen takia, etta edellinen syotto oli niin pikainen. Jos tytto ottaa joka valissa kaksi huikkaa, on hanen pieni vatsansa varmaan koko ajan ¿vahan taynna¿, eika sinne sitten taas seuraavallakaan kerralla mahdu kunnolla maitoa. Nyt odottelen ihan rauhassa siihen asti kunnes tytto ihan selvasti pyytaa ruokaa. Syotot ovat nain hieman pidentyneet.



Geeneissakin tama varmasti on myos, anoppi kertoi mieheni olleen pienena tosi surkea syomaan. Hoikka han on vielakin ja pitka, ja oli aikamoinen luuranko lapsesta aina kolmekymppiseksi asti. Omaa vilkkaan aineenvaihdunnan. Mina taas olen pieni ja pyorea, joten voisiko olla mahdollista, etta paino on isalta peritty, ja pituus aidilta? Laiha (hehee) lohtu tassa on se, etta jos samaa rataa painon nousu jatkuu, niin tytolla ei tule paino-ongelmia olemaan vanhempana, toisin kuin aidilla. Mina olen myos jo miettinyt tuota kaapio-vaihtoehtoa :) eika tuo nyt niin kamala kohtalo olisi :)



Vauvani nayttaa pyorealta ja hyvinvoivalta. Ei han mikaan laiheliini ole, pyoreat posket on ja reisissa pari makkaraa, ja vatsakin pullollaan. Han on myoskin hyvantuulinen ja onnellinen vauva, tama onkin mielestani paras mittari. Olen melko varma, etta jos vauva olisi nalkainen tai jos hanella olisi jotain vikaa, han kylla siita ilmottaisi. Osaako kukaan sanoa, mita konkreettista haittaa on vauvan pienipainoisuudesta? Varmaankin kehitys hidastuu yms jos ravintoa ei saa tarpeeksi, mutta mitenhan tatakin voidaan mitata? Oma vauvani on mielestani kehittynyt ihan ok. Ei kylla kaanny viela kuin kyljelleen, mutta ei tama kai mitenkaan tavatonta ole. On tosi tarkkaavainen tytto, huomaa ihan kaiken mita ymparilla tapahtuu, juttelee ja nauraa ja kayttaa tosi hienosti kasiaan. Laulaa aina myoskin mukana kun mina laulan ja lukee kuvakirjoja niin innoissaan etta nuppi tutisee :D



Oletko Panjo loytanyt Maitolaituri-sivuston? Siella naita pienia vauvoja on enemmankin, sielta sa hyvaa vertaistukea.



Tassa nyt tallaista pohdintaa. Tsemppia sinne, en tietenkaan voi sanoa varmaksi etta kylla kaikki on ihan jees kun en laakari ole, mutta toivottavasti tasta saat vahan rohkaisua ja mielenrauhaa. Naita pienia vauvoja tuntuu olevan tosi paljon, enka ole kai viela yhdestakaan tapauksesta lukenut netissa, jossa jotain olisi ollut pahasti pielessa. En ainakaan muista. Oletko sina?



Terkuin Monument

Hei!

Meillä vauva oli syntyessään pikkunen (laiha) ja sairaalassa määrättiin annettavaksi öljylisä. Annettiin jotain " lääkeöljyä" , kotona jatkettiin ohjeiden mukaan rypsiöljyllä. En lähtisi ihan vastasyntyneelle antamaan ilman lääkärin määräystä, mutta tuon ikäisellehän voi antaa jo kiinteitäkin ja itse tehtyihin soseisiinkin periaatteessa suositellaan lisättäväksi hiukan öljyä.



Meillä meni 2ml (reilu teelusikallinen) vuorokaudessa ensimmäiset kuukaudet ruiskulla (lääkeruiskulla kielen alle, niin nielee automaattisesti) ja sitten t-lusikalla tai jopa lasista juomalla.



Sinuna ottaisin kuitenkin ihan rauhassa, jos vauva kerran tyytyväinen, kakkaa ja pissaa normaalisti. Jos ei, niin sitten kannattaa lähestyä lääkäriä. Ollaanhan me aikuisetkin aikalailla erikokoisia. Syöttäpunnituksissa menee vaan sulla hermot ja maidontuotanto saattaa kärsiä siitä että stressaat. Pikkuhiljaa kannattaa kai myös ruveta ajattelemaan niitä kiinteitä, meilläkin treenattiin monta viikkoa, ennen kuin ekalusikallinen meni alas. Aina kun itse syöt, ota vauva viereen ja sitten siinä yhteydessä tarjoat lusikallisen, mallioppiminen meihin sisäänrakennettua!



T.äiti+vauva 10kk, (välillä käyrällä välillä ei)

Kannattaa todella käydä juttelemassa kasvuun perehtyneen lääkärin kanssa, vaikka yksityisesti. Kyse voi olla esimerkiksi siitä, että kasvuhormoonia ei erity riittävästi. Tietenkin myös se, että vauva ei syö voi johtua siitä, että tuon kokoinen ei tarvitse niin paljon.



Itselläni on sylissä vauva, joka oli saman kokoinen syntyessään mutta jo 4 viikon ikäisenä oli tuon ikäinen. Kokemusta on myös erittäin hidas kasvuisesta lapsesta.

Kiitos, etenkin Monument! Aluksi en ollutkaan huolissani, mutta sitten kun tein noita syöttöpunnituksia, huolestuin.



Olemme siis käyneet kahdesti yliopistosairaalan kasvupkl:lla ja siellä kolme eri erikoisalan lääkäriä on tutkinut.



Hoitajien työtaistelun takia ei vain annettu uutta aikaa sinne;lääkäri soittaa kotiin.



Kävin nyt ostamassa kaikkia löytämiäni erilaisia tuttipullotutteja, ja todella monenlaisia purkkimössöjä... huomenna tulee neuvolan th kotikäynnille, syömisasiassa auttamaan

voisin laittaa tähän meidän neitosen pituuden ja painon kehityksen, josta voit nähdä, että pieni se oli (ja on edelleen) meidänkin neiti vauvana:

syntymäpaino 3450g ja pituus 50cm

1kk 4120g ja 53,5cm

2kk 4815g ja 57cm

3kk 5130g ja 59cm

4kk 5500g ja 61cm

5kk 5770g ja 63,5cm

6kk 6050g ja 66cm

7kk 6260g ja 67,5cm

8kk 6730g ja 69,5cm

9kk 7135g ja 71cm

12kk 7770g ja 74,5cm



Meillä neidin paino-pituuskäyrät alkoivat laskea 3kk:n iässä, jolloin kehoitettiin aloittamaan velleillä ja pikku hiljaa kiinteillä. Samoiten öljylisää piti antaa. Neitipä ei koskaan suostunut pullosta ottamaan mitään, ei vaikka kokeiltiin valehtelematta kaikki tutit mitä kaupoista vaan löytyy. Niinpä ainoa maidon lähde tuossa iässä oli tissimaito, jota minulta tuli vielä tosi hyvin. 4kk:n ikäisenä aloitin soseet, jotka neiti kyllä onneksi omaksui mielestäni aika hyvin. 5kk:n ikäisenä oppi juomaan nokkamukista pumpattua maitoani. Öljylisää annoin enimmillään 4 rkl/vrk. Silti paino nousi tosi hitaasti ja pahimmillaan oltiin -2,4 käyrillä. Saatiin myös aika lastenlääkärille, joka otti keliakia- ja verikokeet -mitään ei löytynyt. Käytiin myös ravintoterapeutilla, jolle mun piti pitää viikon ruokapäiväkirjaa -hän totesi, että ravinnon määrä on riittävä. Syöttöpunnituksia mun ei onneksi tarvinnut tehdä, koska olisin menettänyt hermoni totaalisesti; ne olivat jo lähes riekaleina jo valmiiksi. Joka kerta neuvolaan meno oli minulle yhtä tuskaa, useamman kerran pakotin neidin syömään ennen kuin mentiin neuvolan puntarille, jotta neuvolassa oltaisiin oltu tyytyväisempiä. Ja ihan joka kerta tulin itkien sieltä kotiin.



Täytyy sanoa, että neidin ensimmäinen elinvuosi oli minulle yhtä tuskien taivalta -kiitos neuvolankäyrin. Onhan se tosi hyvä, että neuvolassa ollaan huolissaan ja tottakai poikkeuksiin pitää puuttua, mutta kun meidän tapauksessa ei ollut esimerkiksi mitään vikaa vaan se ' vika' on mun ja mieheni geeneissä (me olemme molemmat olleet tosi pieniä), niin olisin toivonut hiukan enemmän empatiaa neuvolasta. Olen usein miettinyt, että miksi en nauttinut neidin vauva-ajasta ollenkaan ja suurin syy oli se, että olin tavattoman huolissani, että neidissä on jotain vikaa, kun kasvoi niin huonosti. Oikeastaan vasta neidin täyttäessä 1v huolet vähenivät. Neidin paino nousi neuvolassa -1 käyrälle ja on siellä edelleen, mutta silti neiti kasvaa tasaisesti sitä omaa käyräänsä. Neuvolassakaan eivät ole sen jälkeen huomautelleet hitaasta kasvusta tai siitä, että neiti on liian laiha. Tuosta liikkumisesta ja kehittymisestä vielä sen verran, että neiti oppi kääntymään 3kk:n ikäisenä, konttamaan 6kk:n ikäisenä ja kävelemään 10kk:n ikäisenä eli on ollut todella liikkuvainen ihan vauvasta asti.



Meidän uusi tulokas, poika 2kk on samaa kaliiberia kuin siskonsa. Pitkä ja hoikka. Onneksi neuvolassa ei olla asiaan puututtu ja itsekin pystyn ottamaan asian jo rennommin, kun tiedän mitä se voi pahimmillaan olla. Tyytyväisen oloinen poika on ja tiedän, että ainakin maitoa minulta tulee tarpeeksi -välillä vähän yli tarpeenkin.



Toivottavasti tästä oli sinulle jotain lohtua, tiedän kyllä tunteesi täysin -olenhan sen itsekin läpikäynyt kertaalleen. Kovasti tsemppiä ja jaksamisia ja toivotaan, että vauvasi alkaisi pikkuhiljaa niitä soseitakin syömään oikein urakalla!



-Ultsi, jolla pieni neiti 3v-

Kommentoisin vaan tuohon nenä-mahaletkuun että ei se niin paha juttu vauvalle ole miltä kuulostaa. Meidän neidillä oli nenä-mahaletku melkein syntymätä saakka (syntyi velttona ja tuli kaikkea ongelmaa)), kotiuduttiin sen kanssa ja sitä pidettiin jotain 2kk ikään saakka. Vauva ei sitä sen kummemmin tuntenut ei siis sitä itteensä näyttänyt häiritsevän. Pikkuhiljaa alkoi imeminen onnistua ja otettiin letku pois, itse sen sain kotona ottaan pois, sehän vaan menee toisesta sieraimesta sisään alas.

Mutta on neiti kyllä aika huono syömänen kuitenkin ja meillä menee ravintolisänä 3tl rypsiöljyä päivässä ja korvikejauheesta sekoitettu vähän tuhdimpi annos mitä ohjeesssa. tämä siis lääkärin " määräyksestä" . Käytiin myös ravintoterapeutilla, piti pitää viikonajan ruokapäiväkirjaa, ja se laski kaikki ravintomäärät mitä tulee. Siinä ilmeni että maitoannokset liian pieniä, ei saa riittävästi kalkkia ja siihen kalkkilisä avuksi, samoin rautaa saa liian vähän ja siihen ohjeena siirtyä NAN 2 jauheeseen jossa rautaa enemmän ja tietty soseita pitää vaan tyrkyttää enemmän. Alkuun se soseitten syönti tökki meilläkin aika pahasti ja eikä meinannut tulla mitään mutta sitä vaan melkein väkisin piti vaikka ei kivalta itsestäkään tuntunut saati sitten vauvasta.

Milla mielella Panjo ja muut pikkuruiset?



Mulla oli kysymys myoskin Huldiolle. Mainitsit, etta teilla on ollut kanssa hitaasti kasvava vauva. Jouduitteko/paasitteko tutkimuksiin? Mika oli tulos?



Onkohan talla palstalla ollenkaan tapauksia, jossa vauvan pienikasvuisuuteen on loydetty joku syy?



Jatkan juttujani viela sen verran, etta kavin tanaan laakarissa (omilla asioillani) ja jain jalkeenpain juttelemaan laakarin kanssa vauvan pienikokoisuudesta. Laakarini vahvisti neuvolan tatien tapaan, etta mitaan syyta huoleen ja jatkotutkimuksiin meilla ei ole. Vilkaisi kayraakin, jossa on kuulemma jonkun verran varaa viela pudotakin ennenkuin aletaan huolestumaan. Han korosti taas kerran sita, mita kaikki muutkin toitottavat, etta olemme kaikki yksiloita, ja naita pienia vauvoja ja ihmisia on ja tulee aina olemaan. Jonkunhan sita perapaata on pidettava.



Minulla siis edelleen mielenrauha tallella. Aitina minun tehtavani on ajatella lapseni parasta, ja ihan kaikesta huolehtiminen on juuri sita. Laakari kuitenkin muistutti siita, minka jo itsekin huomasin, eli vauvat vaistoavat aidin hermostuneisuuden ja huolen aivan alyttoman hyvin, ja silloin siita saattaa karsia myos syominen. Laakkeeksi han maarasi aidin nauttimaan vauva-ajasta taysin rinnoin ja lakkaamaan murehtimasta. Toisinaan tama on kyllakin helpommin sanottu kuin tehty... sympatiani kaikille jotka kasvuongelmien kanssa murehtivat.



Laakari ehdotti myos, etta kavisin kahden viikon valein punnituksessa, jottei minun itseni tarvitse arvailla koko kuukautta missa mennaan. Tama kuulostaa hyvalta, ja samalla saan neuvolasta taas annoksen rohkaisua jos sita tarvitaan.



Mieheni kanssa paatimme aloittaa perunakokeilut (onkohan peruna paras tassa tilanteessa, siina kait ainakin ihan hyvin energiaa?) nyt viikonloppuna, ja voisin sinne sekaan sujauttaa vaikka tilkan oljya. Silloin tiedan ainakin itse tekevani parhaani, enempaa en kai voi tyttoa lihottaa millaan konstein.

tai allergiaa? onko ne pois suljettu?