TUTTI pois?
Meidän poika on 1v10kk ja äiti on saanut päähänsä että ennen 2v. pitäis tutista luopua. No nyt olis hyvä sauma muutaman viikon päästä kokeilla, MUTTA...
Poika aloitti perhepäivähoidon kesällä ja alkoi luultavasti lohduksi/turvaksi syödä tuttia kotona ollessaan ihan jatkuvasti. Hoidossa tutti ei ole kuin päiväunilla käytössä. Mutta kotona... välillä voi mennä tunteja ettei muista koko lutkutinta, mutta muuten sitä kinuaa. Nyt varsinkin kun on oppinut sitä itse pyytämään. Rattaissa ja autossa tutti pitää ehdottomasti olla suussa ellei halua kuunnella täyttä huutoa naama punaisena.
Eli pojallamme on myös HYVIN vahva temperamentti. Ääntä ja omaa tahtoa piisaa. En tiedä olenko sitten liian herkkä tuon huudon suhteen - joku toinen voisi antaa pojan vain huutaa. Työpäivän päätteeksi kun en vain jaksais/haluais kuunnella huutoa. Kun ei oikein muutenkaan saa rauhoittua/levätä tarpeeksi. Poika ollut myös " huono" nukkuja syntymästään asti...
ELI jos hän on nyt vain lisännyt tutin lutkutusta noin puolen vuoden takaiseen, niin onko nyt ihan väärä hetki yrittää vieroittaa siitä? Vai onko se mahdollisesti vielä vaikeampaa puolen vuoden päästä? Sitä kun ei voi tietää, mutta onko jollain kokemuksia? Luin kyllä aikaisempia ketjuja ja niistä toki jotain vinkkejä sain, mutta niiden kirjoittajilla tuntui tutti olevan käytössä vain unilla. Meillä kun se on suussa kotona ollessa päivästä noin 80%....
Tiedän, että se kirpaisee hetken tässä elämäkaaressa ja olen valmis antamaan huomiota ja hellyyttä kahta enemmän vieroitusvaiheessa. Joku voisi sanoa, että mikä kiire vielä luopua tutista, kun poika on noin pieni. En kuitenkaan halua että sitä enää vuoden päästä käytetään. Ja eikös hampaisiin voi jo pari vuotiaallakin jäädä " jälki" tutin käytöstä??
Pitäisi varmaan vaan kuunnella omaa intuitiota tässä asiassa ja ainakin täysillä yrittää toteuttaa aikomukseni.
Lohtua ja neuvoja hakee tämä äiti.
Kiitos jo etukäteen!
Romantic
Kommentit (5)
2 viikkoa ennen 2-vuotis neuvolaa. Poika söi tuttia varsin paljon ja huuto oli sen mukaista jos tutti ei ollut koko ajan lähellä. Päätettiin että tutista täytyy luopua ennen kun täyttää kaksi. Meillä ei kyselty eikä selitelty asiaa vaan " kylmästi" heitettiin kaikki tutit kerralla pois ilman mitään tarinoita. Poika huusi kaksi yötä, mutta sen jälkeen kyseli silloin tällöin ja sekin jäi nopeasti pois. Olin valmistautunut pitkään huutoon ja sen takia heitettiin kaikki tutit pois kerralla ettei kumpikaan miehen kanssa sorruta antamaan heikkona hetkenä tuttia takaisin. Sen verran neuvoisin, että kun olette päätöksen tehneet ja vaikka lapsi kuinka huutaisi, ettette anna tuttia enää takaisin kun se kerran on pois otettu. Meillä tarha oli tosi hyvin mukana vieroituksessa ja uskonkin että vanhempien lasten malli tarhassa auttoi aika paljon.
Yhdyn edelliseen. Tutti vaan pois eikä takaisin vaikka mikä tulisi. Mikä erityisesti puoltaisi tutin poisottoa; kesällä aloitettu hoito. Talven viruskausi alkamassa, jos tutti pyörii hoitopaikassa siellä sun täällä (kun koko ajan käytössä) niin pöpöt saatte herkemmin. Nyt siis olisi kannattavaa luopua. Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sen enempi oma tahto lisääntyy! Se ei suinkaan missään vaiheessä vähene. Oma poika siis jo yli 3,5v ja koko ajan vastaan panemisen yms. keinot lisääntyy, manipulointi yms. Eli ajan kanssa asia ei todennäköisesti helpotu. Äidin jännitys on varmasti kovempi kuin homman vaikeus. Mä olen aina ollut kauhuissani, kun ole omilta tutin pois ottanut, mutta hyvin se on aina mennyt, kun vaan pitää päänsä. tsemppiä!
on neiti nyt 2,5v ja ilman tuttia on menty varmaan 3 viikkoa. Meille syntyi vauva toukokuussa, ja odotusaikana oli hammashoitajan kanssa puhetta isomman tutin pois jättämisestä. Tutti piti saada pois riittävän paljon ennen syntymää, että sen oli jo unohtanut tai sitten vasta syntymän jälkeen. Kas kummaa, kun tytöllä alkoi siinä vaiheessa hirveä tuttikausi. Joka välissä oli tutti suussa, vaikka mitä olisi tehnyt. Lopulta kyllästyin siihen ja otin tutit pois päivän ajaksi, illalla sai sänkyyn mukaan, ellei löytänyt niitä jostain aiemmin. Lopullisesti päästiin tuteista eroon, kun oli kylvyssä eikä ehtinyt potalle ajoissa. Vahinko tuli pesuhuoneen lattialle, ja yrittäessään siivota jälkiään (syötin nuorinta juuri silloin enkä heti päässyt hätiin :D), sotki tutit (2 kpl) siihen sekaan. Yök! :) Sen jälkeen tuttia kysellessään on saanut rehellisesti vastata, että tutit oli likaisia ja äiti laittoi roskiin. Eikä ole uusia kaupasta huomannut pyytää... :)
Ajattelin nyt viikon päästä yrittää vieroittaa siitä lutkuttimesta. Tässä on viime yöt menny muutenkin hulinoidessa, niin samoilla silmillä mennään nyt sitten kaikki raivarit!!! : )
joku ihme vaihe pikkumiehellä päällä, kun ei meinaa nukahtaa iltaisin ja heräilee taas vauva-ajan mukaisesti kerran tai pari yössä. Tuttia hän ei ole käyttänyt hoitopaikassa kuin nukkuessa, mutta nyt parina päivänä heti pyytänyt sitä minulta kun menen hakemaan. Mistä se tutti yhtäkkiä muistuukin mieleen äidin nähdessään?? Ja kaupan päälle saa raivareita mennen tullen hoitopaikkaan. Voin varmaankin todeta, että ensimmäinen kunnon uhma on päällä.
Mutta meillä menee kohta tutti mystisesti rikki ja ihmetellään siitä eteenpäin sitten reaktioita. Kiitos kaikille kannustuksesta!
En vaan vois antaa itselleni anteeksi, jos 2v. hammastarkastuksessa sanottaisiin, että hampaat on jo vinossa....
Mun erittäin tempperamenttinen tyttö on aina syönyt tuttia vain nukkumassa ollessaan ja rattaissa, autossa jne. Mutta ei siis touhujen keskellä.
Kun neiti oli 1v7kk, niin pikkuveli syntyi. Samalla tutti rupesi maistumaan ihan jatkuvasti.
Lohtua ja turvaahan tuo vissiin tutista haki (kuten teidä poika). Tätä kesti 2-3kk kunnes päätin, että palataan vanhaan.
Kun tyttö heräsi päikkäreiltä, niin otin tutin ja näytin mihin kaappiin sen laitoin. Seurasi 10 päivän raivarit. Periksi en antanut. Sitten helpotti.
Kun tyttö oli 2v3kk (2 viikkoa sitten) kypsähdin lopullisesti siihen " olen väsy, anna tutti tuuhun" -huutoon. Tytön kummitäti tuli käymään ihan pienen vauvan kanssa ja neiti antoi kaikki tuttinsa pikkuvauvalle. Me puhuttiin aiheesta koko aamupäivä ja itse neiti tuttinsa antoi.
10 päivää tutista puhuttiin päikkäriaikaan ja illalla. Puhuttiin siitä miten hän antoi tutit tai siitä miten hän ei halua antaa tutteja. Enää tuteista ei puhuta. Pikkuveljen tutit eivät aiheuta mitään reaktiota.
Yhtään kyyneltä ei nyt vuodatettu, mutta päikkäreitä neiti on tuon luopumisen jälkeen nukkunut neljästi, kolme kertaa autossa ja kerran kotona... Eli päikkärit tosta kärsi.