Ex-mieheni on kuin keskenkasvuinen idiootti!

vauva on jo 5kk, ja miehellä on kaikki muut asiat tärkeempiä kun oma lapsi... ei suostu tulemaan tapaamaan lastaan vaan sanoo että on liian nuori isäksi, 27 vuotias.. luulis että siinä iässä alkais olemaan jo muutakin kuin kaverit ja kalja

Mutta kun lapsi sitten syntyi, niin isänsä jopa työnsi muutaman kerran vauvan kauhuissaan kauemmaksi, kun poika yritti maistaa sormea, paitaa tai mikä nyt sattui suun kohdalle osumaan. Ja ei osaa muutenkaan suhtautua lapseen. Vaipankin on vaihtanut vain kerran kun pakotin ;)



Rakastan miestäni edelleen, mutta en yksinkertaisesti enää jaksa :( Minun on kuitenkin pidettävä itsestäni huolta, että lapsella olisi edes äiti pitämässä huolta. Olemme siis asumuserossa ja paperisotakin on vireillä. Myös lapsen tapaamisesta on jo oikeuden vahvistama sopimus.



ap

Vaihtoehdot ei ole kaikki tai ei mitään. Siinä välilläkin on paljon. Tässä on muutamia ehdotuksia, joita itse pidän hyvinä, mutta tiedostan kyllä, että eivät välttämättä kaikille sovi.



1) vanhempien on oltava ehdottoman hyvissä ja asiallisissa väleissä, sillä tutkimustenkin mukaan lapsi kärsii erillään olevienkin vanhempien riidoista yhtä paljon kuin saman katon alla asuvien vanhempien riidoista, siten erosta olisi syytä olla edes se hyöty että riidat loppuvat ja tämän ykköskohdan pitäisi tiedostaa molemmat vanhemmat



2) vaikka ollaan erottu, niin toista voi kohdella kuin ihmistä, mieti vaikka, että miten kohtelet työkavereita, älä käytä menneitä " aseita" enää, yritä olla rakentava, vaikka toinen ei olisi, älä alennu hänen tasolleen



3) mikäli puhelut ei onnistu, siirry käyttämään tekstiviestejä tai sähköpostia. Lasten asioista pitää pystyä neuvottelemaan, mutta lipsuminen tai asiattomuudet saa yleensä karsittua paljon paremmin pois kirjoitetusta kuin puhutusta viestinnästä. Mikäli sinulla on joku läheinen, niin luetuta viestit vielä vaikka ulkopuolisella ennen kuin ne exälle lähetät.



4) muista edelleen, että sodasta exän kanssa kärsii vain lapsi



5) muista, että exä ei ole enää sinun määräiltävissäsi, hän saa olla vastaamatta puheluihisi, hänen ei tarvitse keskustella kanssasi muista kuin lapseen liittyvistä asioista, sama myös koskee toisinpäin



6) mietit, että ei ole sinulta pois, jos exä ei soittele, mutta kun isä ei lastaankaan tapaa, niin miksi sitten ihmeessä soittelette? Pitäisiköhän tätä asiaa vielä miettiä... olisitko sittenkin vielä aika kiinni exässä ja haluaisit häneen vaikutaa tai jotain? Yritä tehdä itsellesi ero selväksi, esim. terapiasta voisi olla apua.



7) Kuten jo parisuhteessa huomasit, niin toista ei voi muuttaa. Vielä vähemmän voi muuttaa exää kuin aviomiestä. Jos moista yrittää, kannattaa itse säikähtää ja siirtää energiansa johonkin järkevämpään.



8) Kukaan ei voi pakottaa etää tapaamaan lasta. Lapsella on oikeus tavata vanhempaa, mutta vanhemmalla ei ole velvollisuutta tavata lasta.



9) Ja muista edelleen, että vanhempien riidoista kärsii vain lapset.



Itsekin lähiäiti ja edelleen erittäin läheisissä väleissä exän kanssa. Tietyt keskusteluasiat on kyllä rajattu täysin meidän ystävyyden ulkopuolelle, mutta muuten voisin minun ja exän olevan tosi hyviä ystäviä. Mutta jos ei ne tietyt asiat pysy poissa keskusteluista, niin on parasta kyllä ehdottomasti siirtyä kirjoitettuun viestintään.

Hyviä neuvoja, samanlaisia olen joskus antanut toisille :)melba:

Meillä se on se mies joka soittelee, joka ei kuitenkaan osaa päästää irti. Joka odottaa minun olevan aina samaa mieltä, hyväksyvän hänen oikkunsa ym. Ongelmamme juontuvat siitä, etten enää halua olla hänen jojonsa, en yksinkertaisesti jaksa.

Itse pidän tekstareista tai s-postista, juuri mainitsemistasi syistä mutta ne eivät myöskään toimi, mies ei yleensä edes lue niitä, saati vastaa niihin. Olen luultavasti kaikkea mainitsemaasi jo kokeillut. Haluaisin vain itselleni rauhan, en yksinkertaisesti jaksa leikkiä " onnellista perhettä" puhelimessa tai muuallakaan. Haluaisin kokonaan rauhoittaa tilanteen ja pitää vain lapsista huolta.

Syy, miksi ylipäätään enää olen vastannut hänen soittaessaan, on se, että en todellakaan halua olla syypää siihen, että lapsella ei olisi isää. Mutta kun toinen oikkuilee (joku on hyvä yhtenä päivänä, joku toinen toisena päivänä, mikä tyyli milloinkin), en yksinkertaisesti enää jaksa pysyä perässä. Kun miehen joka tapauksessa pitäisi olla aikuinen, ikääkin sentään pian 35.

Me ei pahemmin edes riidelty yhdessä asuessa, mies vaan päätti lähteä koska ei saanut tehdä asioita oman mielensä mukaan vaan piti ottaa kanssa-asujatkin huomioon. Eikä riidellä nytkään, koska en jaksa ärsyyntyä. Mutta se " luurin korvaan lyöminen" , kun yritän esim. saada sovituksi aikaa milloin tulisi lasta tapaamaan. Hän kuulemma tulee kun hänelle sopii. Mikä merkitsee suunnilleen sitä, että jos haluan lapsen tapaavan isäänsä, meidän pitäisi pysyä kotona passissa 24/7. Ei kai kukaan kuitenkaan sellaiseen pysty?

siis:



Meillä se on se mies joka soittelee, joka ei kuitenkaan osaa päästää irti. Joka odottaa minun olevan aina samaa mieltä, hyväksyvän hänen oikkunsa ym. Ongelmamme juontuvat siitä, etten enää halua olla hänen jojonsa, en yksinkertaisesti jaksa.



Itse pidän tekstareista tai s-postista, juuri mainitsemistasi syistä mutta ne eivät myöskään toimi, mies ei yleensä edes lue niitä, saati vastaa niihin. Olen luultavasti kaikkea mainitsemaasi jo kokeillut. Haluaisin vain itselleni rauhan, en yksinkertaisesti jaksa leikkiä " onnellista perhettä" puhelimessa tai muuallakaan. Haluaisin kokonaan rauhoittaa tilanteen ja pitää vain lapsista huolta.



Syy, miksi ylipäätään enää olen vastannut hänen soittaessaan, on se, että en todellakaan halua olla syypää siihen, että lapsella ei olisi isää. Mutta kun toinen oikkuilee (joku on hyvä yhtenä päivänä, joku toinen toisena päivänä, mikä tyyli milloinkin), en yksinkertaisesti enää jaksa pysyä perässä. Kun miehen joka tapauksessa pitäisi olla aikuinen, ikääkin sentään pian 35.



Me ei pahemmin edes riidelty yhdessä asuessa, mies vaan päätti lähteä koska ei saanut tehdä asioita oman mielensä mukaan vaan piti ottaa kanssa-asujatkin huomioon. Eikä riidellä nytkään, koska en jaksa ärsyyntyä. Mutta se " luurin korvaan lyöminen" , kun yritän esim. saada sovituksi aikaa milloin tulisi lasta tapaamaan. Hän kuulemma tulee kun hänelle sopii. Mikä merkitsee suunnilleen sitä, että jos haluan lapsen tapaavan isäänsä, meidän pitäisi pysyä kotona passissa 24/7. Ei kai kukaan kuitenkaan sellaiseen pysty?



ap

Mutta venytin urakalla senttejä yhdessä asuessamme, jotta lapset saivat tarvitsemansa (vaatteet, ruoka jne.) ja asumiskustannukset, puhelinlaskut ym. tuli maksetuiksi. Miehen mielestä hänellä kun oli oikeus laittaa omat rahansa mihin sattui keksimään. Nyt on kyllä sitten huomannut, kuinka vähän itselleen rahaa jää, kun maksaakin kaikki menonsa itse ;)



Lapsia meillä on kaksi. Nuorimmainen siis vielä kovin pikkuinen.



Ainoa mitä häneltä enää haluan on asiallinen suhtautuminen lapsiin. Ja asiallinen, " aikuinen" keskustelutapa, jotta esim. tapaamiset saataisiin sujumaan.



Perusongelma lie se, että etenkään nuorimmainen ei miestä kiinnosta, vaan hänen aikansa vie kaikki " tärkeä" . Mitä se sitten kulloinkin lie...



ap

Jotain tuollaista mietin joskus itsekin, kun siis jaksan. Mutta en vaan enää kovin usein ole jaksanut vaivata mieltäni aikuisen miehen oikutteluilla.



Tiedän senkin, ettei hänellä suinkaan ole nykyisinkään hyvä olla. Mutta minun paukkuni ovat lopussa, on pakko pitää itsestään nyt huolta, ihan vaan lastenkin vuoksi.



ap

Tai no harvan miehen kanssahan se onnistuu sitä ennenkään ;)

Itse saat " väliajat" rauhoitettua.

Lasten oikeuksien vuoksi tuo virallinen osuus on vedetty loppuun asti het kättelyssä, koska mikään keskenään sovittu ei ole koskaan miehen kanssa pätenyt. Eli käräjäoikeus on vahvistanut tekemämme kirjallisen tapaamissopimuksen. Vaan eipä päde tuokaan. Minä olen ajatellut nyt heittää pyyhkeen kehään ja säästää voimavarani ainoastaan lapsille.



ap

Sinun jaksamisesi on tärkeä myös lapsille. En ymmärrä, kun nykyään pitäisi paapoa jos jonkinlaisia kusipäitä isyyden nimissä.



Eiköhän se ukko pikku hiljaa ala ottaa yhteyttä eri lailla, kun jätät sen nyt vain omaan arvoonsa. Ettekä ole kotona 24/7. Jos ukko tulee sillä aikaa hakemaan lapsia, kun ette ole kotona, niin olkoon sitten ilman. Todennäköisesti se alkaa niitä ikävöidä, ja sitten on toinen ääni kellossa.

Tuollaisia miehiä riittää riesaksi asti, ikävä kyllä.



Mun ex-kihlattu on juuri tuollainen mutta loujalle kiitos ja kumarrus siitä, että emme onnistuneet saamaan lasta. Erosimme lapsettomuushoitojen jälkeen ja ero oli katkera. Onneksi, siis ONNEKSI meillä ei lasta ole, koska se sitoisi minut tietyllä tavalla siihen latvalahoon ikuisesti.



Mutta tunnistan kirjoituksestasi monta tuttua piirrettä. Miehen kanssa ei voinut keskustella eikä sopia mitään. Miestä alkoi aina naurattaa jos otin jotain vakavaa puheeksi ja hän kierteli, kaarteli ja jopa päätti vaan yksipuolisesti, että ei puhu mitään mun kanssa. Ja siis huiteli missä sattuu, jätti mut yksin kun sain keskenmenon ja ihmetteli vaan ääneen, että " on sulla ny vaikeeta... rauhoitu yt ensin niin puhutaan sitten kun olet kunnossa" ... kun mä olisin kaivannut juuri hänen tukeaan tullakseni kuntoon...



No, yhtä kaikki, tunistan ap miestyypin ja olen pahoillani. Nyt kun minulla on uusi mies, ollaan naimisissa ja lapsiakin on kaksi, tajuan vasta kuinka keskenkasvuinen pälli exäni onkaan.



En osaa muuta sanoa kuin, että keskity itseesi ja lapsiin. Olet lapsillesi tärkein ihminen maailmassa ja lasten takia sinun on jaksettava, kuten varmasti haluatkin jaksaa. Anna miehen olla, et sinä aikuista ihmistä pysty pakottamaan mihinkään tai saamaan haluamaan jotain jos vaan innostus ja älli ei siihen riitä. Tiedän, että se voi tehdä kipeää, mutta sinuna kyllä antaisin ukon olla ja rakentaisin oman elämän lasten kanssa. Jos mies sitten aikanaan alkaisi osoittaa kiinnostumisen merkkejä, miettisin tarkkaan mihin luottaa ja mihin ei.



Voimia ja tsemiä ap!!!!

Ja 17, niin kovin tutulta kuulosti kuvauksesi. Tuollaisia miehiä kai sitten tosiaan piisaa.



Minä olen oman surutyöni jo liki loppuun käynyt. Ja elämä jatkuu. Lapset ne tärkeimmät ja etusijalla.



ap