Pinotaanpas kaikki täysiaikaiset nippa nappa alle 3kg vauvat

Vierailija:

Kandee vaan tottua ajatukseen, että yli 2800g on onneksi ihan normaalipainoinen ja unohtaa moisen asian hämmästely, jos oma on nippa nappa 3-kiloinen. Ja olla onnellinen, että onnistui ihannepainoisen saamaan.

Suuri huoli on näiden oikeasti pienten kanssa, kuten näkee 18 vastauksesta, verta on piikitetty useamman kerran ja varmaan äiti ja isä jännityksellä odottaneet koetuloksia. Meillä vähän samaa kokemusta, mutta muista syistä.

Siksi juuri kyselin tuossa otsikossakin muiden nipin napin alle kolmekiloisten kokemuksia lähinnä otsikossa, että mitä teille muille on sanottu ja miten on mennyt. Tarkoitin just lähinnä sillä näitä normaalipainon rajoissa olevia pieniä, mutta en jaksanut laittaa otsikkoon rajausta että te 2,5-2,99 kiloisten vanhemmat vastatkaa;) En valita lapseni koosta, olen onnellinen terveestä pienokaisestani.

vaan sirorakenteinen, kuten lääkärini sanoi ultratessaan. Tietenkin ihmettelin paria ylimääräistä " pienen koon" vuoksi tehtyä ultraa, mutta haluttiin poissulkea ilmeisesti kehityspoikkeamat tai en oikein tiedä miksi. Siksi muilta täältä tätä yritin kysellä ja aiheesta keskustella. ap

Sairaalassa ei keksitty mitään syytä pienikokoisuuteen, mutta myöhemmin on " todettu" tunnistamaton syndrooma, oireina mm. aivopoikkeama, kehitysvammaisuus, pienikoko.

Oliko kehityksessä viivästymää vai mitä?

En silti tiedä, onko tuo tuntematon syndrooma todellakin jollekin tapahtunut, mutta ollaan siis vauva-lehden palstalla ja juuri kehuttu tuolla ap:n vauvaa ihannepainoiseksi vauvaksi ja nou-hätä juttuja. Todella pahoittelut sille, jolla syndrooma on vauvalla, jos noin on käynyt.



Sulla on varmastikin ihan terve ja suloinen mukelo ap. Noita loppuajan ultria seuraillaan joissakin paikoissa rutiinina vähän pienemmistä vauvoista. Niistä nähdään ettei kasvu pysähdy yhtäkkiä, merkki esim. istukan huonosta kunnosta. Silloin synnytys on syytä käynnistää. Jos ei vauva kasva mahassa, niin otetaan se ulkopuolelle kasvamaan. :)

En tullut kysyneeksi silloin sairaalassa tarkemmin, kun varsinaista vikaa ei löytynyt, että mitä te sitten oikein etsitte vauvastani? Olin hieman huolissani ja ahdistunut asiasta itsekin, kun lääkärit puhuivat siroudesta ja seurataan kokoa jne. En osannut kysyä oikeita kysymyksiä, joskus olen jälkeen päin miettinyt vain että mistä tuo kaikki. Onneksi kaikki oli hyvin! ;)

hänen sanottiin olevan viikoihin nähden pieni mutta ei mitään syytä edes etsitty.

Itse olen ollut 2700g/48 ja syntynyt 40+2.



Keskimmäiseni oli myös pieni 2560/45,5cm, tosin hän syntyi 36+6 joten tuo aikaisuus selittää sen.

Käynnistivät juurikin tuon pienikokoisuuden takia. Syytä ei pienuuteen löytynyt koskaan.



Ultrasivat aivot ja mahan jne. ja ottivat kokeita syntymän jälkeen, mutta terve tyttöhän se oli. :)



-kaislaliina-

Täällä on muutenkin kirous olla laiha/pieni/lyhyt. Kaikkien pitäisi olla jo vauvana " terveen pyöreitä" ja viimeistään teineinä jenkkakahvat heiluen kerätä lisää painoa.

Vierailija:

Käynnistivät juurikin tuon pienikokoisuuden takia. Syytä ei pienuuteen löytynyt koskaan.

Ei mitään muuta huolta siis ollut kuin koko, ei edes niin kauhean pieni?

Meillä tyttö syntyi 39+6, 2800g, 49cm, eikä kukaan maininnut missään vaiheessa pienuudesta mitään, saati että oltais tutkittu jotain.

Itse olen ollut 3,1 kg (rv 40) ja mies 2930 g. Perinnöllistä lienee. Ei vaikuttane aikuiskokoon (itsellä 175 cm).

Kuopus taas 3210g / 49 cm, viikot myös 39+5.



Terveitä ja hyvin kehittyneitä lapsia molemmat. Me vanhemmat olemme molemmat suht pienikokoisia, ja etenkin miehen suvussa yleensäkin kaikki syntyneet pienikokoisina. Jotain vaikutusta esikoisen pienuuteen saattoi kyllä olla raskaudenaikasella stressillä (?), jota nuorempaa odottaessani ei niinkään ollut.

sen kummemmin noteerattu. todettiin vain, että ompas pieni. ja syntyi rv 37+6

Esikoinen 2960, syntyi syntyi 41+5.



Keskimmäinen 2622, syntyi kylläkin vk 35+2 etisen istukan vuoksi.



Kuopus oli 3080 ja syntyi vk 41



Terveitä lapsia kaikki kuitenkin eikä syntymän jälkeen mitään ongelmia ollut.

Tyttö meni pahastikkin välillä käyrien alapuolella, mutta kiri pikkaisen loppua kohti. Jo rv. 30 puhuivat pahasta kasvuhäiriöstä ja jo sillon puhuivat käynnistyksestä. Muuten raskaus oli mennyt hyvin ja mitään erikoista ei ultrassa todettu.



Jostain katkoksista napavirtauksissa puhuivat välillä kun ultrasivat, mutta epäilivät että johtuu siitä että ultraus oli vaikeaa suuren kokoni vuoksi ja suurimmaksi osaksi virtaukset olivat täysin normaaleja.



Lääkäri halusi vauvan synnyttyä tosiaan tarkistaa että kaikki oli kunnossa ja onneks olikin.



-kaislaliina-

Omistuista tästä teki se, että minä ja isä olemme pitkiä (170cm ja 185cm) sekä olleet syntyessä isoja (4kg ja 4,6kg).



Mitään selitystä asialle ei kukaan esittänyt eikä oikeastaan etsinytkään. Itse ihmettelin sitä, että istukka oli aika pieni 420g, mutta tätäkään kukaan ei kommentoinut.



Poika otti kyllä heti syntymän jälkeen kasvuspurtin ja muutaman ekan kuukauden aikana nousi pituuskäyrillä +1:een. Suhteellinen paino on aina ollut -1...0. Nyt 4-vuotiaana on ikäisekseen paremminkin iso kuin pieni: 110cm ja 18kg.