Mikä mun ystävääni vaivaa? ;( Auttakaa mua auttamaan, empaattiset ihmiset
Epäilen, että hänellä on syömishäiriö. Rakas ystäväni on laihtunut entisestä itsestään muodottomaksi ja näyttää tällä hetkellä pitkänmatkan juoksijalta. Hän on aina vihainen ja vittuilee tavatessamme. Harrastaa urheilua nykyisin pakonomaisesti ja tarkkailee syömisiään, eikä juuri puhu muusta kuin urheilusta ja syömisestä. Minua on alkanut ahdistaa. Miksi hänestä on tullut sellainen? Hänellä on pari sukulaista kuollut lyhyessä ajassa.
Tapahtumista aikaa jo useita kuukausia kuitenkin, eikä kysymys ole ihan lähisukulaisista, eikä edes omista sukulaisista. Hän puhuu, kuinka vihaa kaikkea ja muuttunut oudoksi. Aikuisesta naisesta kysymys. Miten voisin auttaa? En saa häneen kunnolla edes kontaktia, on vetäytynyt.
Kommentit (16)
Harmittaa hirveästi, kun hän ei puhu itsestään, elämästään ja tunteistaan, vaikka itse olen puhunut hänelle. Haluaisin olla avuksi ja olen myös sen hänelle sanonut. Itsekin olen ollut erinäisistä syistä masentunut synnytyksen jälkeen aikoinani, asioista jotka eivät suoranaisesti lapsiin liittyneet vaan muihin asioihin. Olen ajatellut, että hän halutessaan varmaan pystyisi minulle puhumaan.
Edellisen kerran hän tosiaan piruili minulle aika pahasti ja minulla on nykyisin huono olo tapaamistemme jälkeen.
Mutta mitenpä sen syömishäiriöiselle sanoisi? Uskon vähitellen, että siitä on kysymys, sillä olen nähnyt hänen kuihtuvan käsiin todella.
Vierailija:
että ystävä hyvä- mä olen huolissani susta.
Kerroin hänelle olevani huolissani. En kuitenkaan vielä maininnut painosta mitään, vaan kerroin olevani todella huolissaan. Hän puhui, että on raskas mieli tuttujen kuolemista ja hän tuntee vihaa ja surua. En tiedä sitten, ehkä meillä ihmisillä on erilaiset tavat surra, mutta tuo paino-ongelma oli jo nähtävissä selkeästi ennen tätä. Mua säälittää. Pitäisikö jo siitäkin sanoa suoraaan? Varmaan suuttuu ja haistattaa mulle pitkät ;)
eli masennus kulkee käsi kädessä... yksi ystäväni sairasti bulimiaa hänen vanhempien erottua, syytti siitä jotenkin itseään... meidän ystävien puheet ei auttaneet... taisi olla sitten ystäväni oma veli joka sai äidinkin huomaamaan asian... hyvin usien syömishäiriön myöntäminen on vaikeeta eikä ne suostu menemään minnekkään puhumaan ellei itse sitä tajua tai viedä pakkohoitoon..
Vierailija:
eli masennus kulkee käsi kädessä... yksi ystäväni sairasti bulimiaa hänen vanhempien erottua, syytti siitä jotenkin itseään... meidän ystävien puheet ei auttaneet... taisi olla sitten ystäväni oma veli joka sai äidinkin huomaamaan asian... hyvin usien syömishäiriön myöntäminen on vaikeeta eikä ne suostu menemään minnekkään puhumaan ellei itse sitä tajua tai viedä pakkohoitoon..
Ehkä en sitten voi auttaa muuten kuin yrittämällä olla tukena, mikäli hän itse siihen suostuu. Pitäisikö minun sanoa hänelle mielestänne siitä suoraan, että oletkos laihtunut nyt vähän liikaa? Minusta jotenkin ällöä, että miehensä harrastaa kehonrakennusta ja naisella raskauden jälkeen tällainen häiriö.
Kerron nyt itsestäni sellasen, et kävi myös niin, että 2 lähiomaista kuoli parin kuukauden sisällä, ja itse olen sellasessa tilassa, et " rääkkään" välillä itseäni olemalla syömättä, ja sit taas toisaalta syön ja syön ja syön.
Ihmissuhteet ovat muuttuneet vaikeiksi. Olen todella vittumainen ja kyyninen, ilkeä bitch.
Mulla on hirveän paha olla koko ajan. En osaa hakea apua mistään. Nytkin olen nukkunut/maannut sängyn pohjalla lauantaista asti :( En käy ulkona, ja kaikki ahdistaa.
Huomenna on lähdettävä töihin, ja sekin ahdistaa. Vaikka tekis mitä, ei vaan ole hyvä olla.
Toivoisin todella, että saisit apua jostakin. Mikä sinua masentaa eniten? Onko elämässäsi jotain, mitä toivoisit olevan toisin?
Masennusta ei kannata jättää hoitamatta! Kannattaa käydä jossain juttelemassa tai miettiä rauhassa elämäänsä ja että mikä eniten tekee kärsimystä. Ei se tee sinusta hullua tai sen huonommaksi kuin muitakaan.
syömishäiriötä sairastaneena olen sitä mieltä että anoreksiasta kysymys. Oma salaisuus ahdistaa ja sitä työntää toiset pois, että saisi rauhassa vajota alemmaksi, samalla tulee kuvioihin masennus ja ahdistuneisuus. Syömishäiriö sanoo että aja ystävät pois, he ovat laihduttamisen tiellä ja huomaavat kohta, se oma minä sanoo että auttakaa mua, tule lähelle ja välitä. Se on vaikea selittää.
Et voi tehdä muuta kuin sanoa että jos joskus tarvitset apua niin olen tässä. Lähetä kortti. Laita että rakas ystääv, olen huolissani sinusta ja tiedä että olet ajatuksissani, etkä ole yksin.
Tämä olisi hyvä viesti kaikille ystäville..
Voi kun ystäväsi saisi voimia. Näyttää siltä että syömishäiriö on todella pahassa jamassa nyt, syvenee ja syvenee vauhdilla. hän on kohta saanut ajettua sinut pois, joten elämä pyhittyy laihduttamiselle. :/
syömishäiriöinen ihminen ei osaa käsitellä vihaa ja surua, ne saattaa tuntua musertavilta. Syömishäiriö poistaa kaikki tunteet, nälkä pitää surun loitolla ja on ikäänkuin selviämiskeino.
Pystytkö kenenkään hänen läheisensä kanssa puhumaan asiasta, ohjaamaan hoitoon?
kyseessä kilpirauhasen liikatoiminta.
Oireet: hermostuneisuus, kireys, aggressiivisuus, laihtuminen, hikoilu, nukkumisongelmat, vapina (esim. käsien tärinä), rytmihäiriöt yleensä saavat ihmiset viimeistään menemään jossain vaiheessa lääkäriin. Mutta tosiaan tämäkin vaihtoehto on olemassa. Jos on Basedow niin voi olla silmien pullistumista myös havaittavissa.
Voisihan sitäkin ehdottaa esim. valkoisella valheella: " yhdellä tuttavallani on kilpirauhasen liikatoiminta - sulla on vähän samanlaisia oireita" tai alat vaan puhumaan, että työkaverillasi tms. on sellaisia ja sellaisia oireita. Jos sillä saisit kaverisi menemään lääkäriin niin vyyhti voisi sitä kautta alkaa purkautua (olisi ehkä " turvallisempi" diagnoosiehdokas kuin anoreksia).
Ap jatkaa, huumeidenkäytöstä ei ole kysymys