Te yrittäjäksi ryhtyneet tai siitä muuten vaan tietävät.

eli olen aika noviisi.



Jos olisin tiennyt, paljon tämä tuotteistaminen vie aikaa, ja kuinka hidasta asiakkaiden hankkiminen on, niin ehkä olisin miettinyt vielä toisenkin kerran. Tai tiesinhän, että se, että yritys on täysin jaloillaan, vie aikaa 2 vuotta - mutta en silti tiennyt, että tämä on näin hidasta. Odotin saavani ensimmäiset kaupat lokakuussa, nyt on marraskuu ja potentiaalisia asiakkaita on useita, mutta ei vielä nimeä paperissa.



Mutta tämä vapaus.... en tiedä, voinko koskaan enää mennä palkkatyöhön. Teen töitä kotona, jos väsyttää, otan nokkaunet, käyn puolilta päivin lenkillä jne. Tämä on taivaallista, tämä vapaus.

Ja muistan kuinka raskasta alkuvaihe on. Kannattaa miettiä, jaksatko panostaa 110% yritykseesi ja samalla vielä hoitaa lapset ja kodin? Meillä mies ainakin eli noin puoli vuotta aikas sumussa, jaksoi panostaa perheeseen yleensä vain viikonloppuisin.



Tuli vaan mieleen tuosta tilanteestasi, että olisiko mahdollista, että ottaisit tarjotun työpaikan vastaan, mutta samalla aloittaisin yrityksesi toimintaa, vähän niinkuin sivuhommina. Kun huomaat, että yritys toimii, niin irtisanoutuisit työstäsi.



Yrityksen perustaminen on raskasta ja haastavaa. Aina ei suju niin kuin oli suunnitellut!

Jos vakituinen työ olisi tarjolla, vaihtaisin oitis.



Plussana on se, että voin sovittaa työt lasten mukaan ja tienaan sairaan hyvin, mutta miinuksena se, että vapaa-aikaa ei ole ollenkaan ja stressi on iso.

että minulle tuli lapset vasta 15 vuoden yrittäjyyden jälkeen. Asiakassuhteet ja työt menevät osin rutiinilla.



Alkuvaiheessa ei todellakaan ollut aikaa millekään muulle. Ei todellakaan olisi ollut aikaa lapsille!

kuten huomaat ap, riippuu ihan alasta, mistä haaveilet. Ja ihan siitä työtahdista. Minulla on vapaa-aikaa, mutta jos en olisi sitä pitänyt, ehkä niitä tulojakin olisi alkanut tulla jo aikaisemmin.

vai elätkö starttirahalla?

en saanut starttirahaa (koska minut luokiteltiin kirjailijaksi - vaikka en sitä olekaan - ja kirjailijoille ei anneta starttirahaa). Eli elän ihan mieheni palkalla. Toivo ja usko hyvistä palkoista on kuitenkin hyvä.



" ongelma" siis on se, että myyn yrityksille erästä tuotetta, joka on tosi hyvä. Yritykset ovat kiinnostuneita, mutta he miettivät vasta ensi vuotta, eli heidän puoleltaan prosessi on pitkä.

Tuleva yrittäjä, jos hyvin käy.

Kyllä minä " yritän" joka päivä. Ja moni on sanonut, että he ovat vuodenkin verran tehneet ilmaista työtä, ennenkuin ovat palkoille päässeet. Ja silti he ovat olleet " yrittäjiä" .



2/8

ilman mitään tuloja. Joko heillä on sivu/päätyö tai sitten starttiraha.

mutta fakta kuitenkin on, että vuosi menee, vähintään, ennenkuin tienaat kohtuullisesti. Kaksi vuotta menee, että pääset hyville tuloille.



Minulla tulot vain kasautuu. En tarvitse kuin yhden asiakkaan kuukaudessa, niin saan palkkani kasaan. Nyt minulla on seitsemät neuvottelut kesken - jos kaikki tilaavat tuotteen ensi kuussa, niin minulla olen tienannut kaikki tähän asti käytetyn ajan yhdellä kertaa.

Mikä ihmeen sääntö tuo on?



Itse aloitin yrittäjyyden jo opiskeluaikoina ja jo toisena kuukautena oli jämptit tulot. Ei siis mitään potentiaalisia asiakkaita, vaan tuloja.

Minä olen luonun tuotteen. Puoli vuotta kirjoitin sitä, tuotteistin sitä. En voi myytä ei-ootta, vaan ensin pitää olla se, mitä myydään. Syksyllä aloitin markkinoinnin. On tilanteita, joissa en saa asiakastapaamista vasta kun kahden kuukauden päähän jne. Minä en siis olisi voinut nopeuttaa tätä prosessia (kuin olla pitämättä kesälomaa ja painaa 16-tuntisia päiviä, jolloin olisin voinut aloittaa myymisen elokuussa).



Ei se vuosi mikään sääntö ole. Mutta olenpa vain seurannut sivusta ja huomannut, että monelle se menee näin. Esimerkiksi eräs tuttu loi erään tietokoneohjeman. Kaksi vuotta kuusihenkinen perhe eli sh-vaimon palkalla. Sitten pankki räjähti ja hän on miljoonikko nyt. Kukas sen ohjelman TEOSTA maksaa? Ei kukaan.

Eli turha heittää mitään sääntöjä, kun ei ne todellakaan päde kaikkiin! Ja todella moni myös luo niitä tuotteita muun työn ohessa. Tosi harva heittäytyy vaille tuloja, ainakaan perheellinen. Enkä kyllä suosittelekaan.



13

ensimmäisen kerran olen päässyt sellaisile tienesteille, että rahaa tulee suunnilleen saman verran kuin saisin palkkaa töissä. Nyt on hyvä fiilis eikä kaduta yhtään, mutta mieti tarkkaan millä elät ensimmäiset kuukaudet!

Joo, moni tekee työnsä ohella tuotteita. Sitten puhutaan jälleen siitä, ettei ole vapaa-aikaa.



Jos perheessä puolisolla on vakituiset tulot, niin ilman muuta tähän voi ryhtyä. Toista on, jos itsellä on vastuu taloudesta.

oman tilanteesi pohjalta. Joka on ihan siinä kuherruskuukausivaiheessa vasta. Tule viiden vuoden päästä kertomaan, jos vakavissasi olet vielä yrittäjä, eikä tuo yrittäjyytesi ole vain tapa lenkkeillä.



Ap:lla on kuitenkin vakituinen työpaikka, toinen tarjolla. Hänen kannattaa ilman muuta pitää sellaisesta kiinni. Käyttää virka-, sapatti- tai vuorotteluvapaita, jos haluaa säilyttää vapaa-aikansa. Mutta työpaikasta lähteminen tyhjän päälle olisi typeryyden huippu!



13

konsepti olisi valmis jo. Tiedostan yrittäjyyden olevan kovaa työtä, sillä sisareni on toisen alan yrittäjä.



Kiitoksia vastanneille. Taidan kokeilla siipiäni yrittäjänä, ainahan voi hakea sitten takaisin muiden palkolliseksi, jos näyttää, että perseelleen menee.



Nyt vain tuntuu olevan aika uusille tuulille elämässäni.



Ap

että siltä löytyy työpaikkoja jatkossakin? Yrittäjä kun ei saa edes työttömyysturvaa, jos joutuu luopumaan yrittäjyydestä.

Hoitoala.



Ap