Lue keskustelun säännöt.
Mitäs tästä oisitte tykännyt (isänpäivä omassa lapsuuden perheessä)
11.11.2007 |
Veljeni oli tullut lapsineen kylään jo " aikasempaan kattaukseen" itse luulin , että olemme samassa.
Noh menimme klo 15 kuten oli puhe, laulettiin ja lahja annettiin.
Äitini oli sitten laittanut mätiä, lohta ja katkarapuja ja perunaa, sekä minulle (koska en syö kalaa) läskisoosia (en syö punaista lihaa, olen 90% kasvsisyöjä).
Pöydässä ei ollut salaattia, muutama tomaatin siivu ja kurkkua.
Veljeni teki lastensa kanssa lähtöä kun olimme syöneet tämän toisen kattauksen. Kun äitini kysyi veljeltäni, keitetäänkö kahvit, veli siihen, että johan me yhdet juotiin. Eli ei sitten keitetty meille edes niitä yksiä (olisi kyllä maistunut tuon perunan jälkeen).
Siinä sitten katsottiin jalkapalloa tunti ja me aloimme tehdä lähtöä, äiti vielä laittoi kalat mitä jäi meille mukaan, että tuossa voit tehdä siitä vaikka laatikon perheellesi. Ok, kiitti.
En tiedä on taas niin tyhjä olo, niin itseni kun lasteni puolesta : (
Mitään selittävää tekijää siitä miksi veljeni on niin paljon rakkaampi en vain ymmärrä. : ( Miksi lapsia ei huomioitu mitenkään, jalkapalloa vaan katsottin, lapset kuitenkin jo " isompia" ei vauvoja.
Kommentit (53)
menossa.
Jos kerran tiedät, ettei siellä saa ruokaa, syö ennakkoon ja keitä kahvit, jos mieli tekee.
Äläkä käy jos et halua.
Lapsellista kurmottamista koko touhu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva, että teillä paremmin. Minä en ymmärrä vanhempieni käytöstä. En ymmärrä miksi on niin viileää ja se minua harmittaa.
Minä kyllä laitan kaikkien ruokavalion mukaan ruokaa kun meille ihmisiä kutsun, mutta minut oli luontevaa sitten sivuuttaa, kyllä se satuttaa ja satuttaisi kyllä teitäkin olen siitä ihan varma.
ap
Sanoitko äidillesi, että me voimme kyllä juoda kahvit?
Ja jos vanhempasi ovat penkkiurheilijoita niin kyllä ne sitte sitä jalkapalloa katsovat. En nyt tainut ymmärtää. Varo ainakin, ettet siirrä pahaa mieltäsi lapsiin. Niillä saattoi silti olla ihan hyvä reissu. Tai tylsä, mutta lapsille moni muukin reissu on tylsä. Älä missään nimessä lapsille kerro, että olet pettynyt.
Nuoria vielä, mutteivat koskaan tule käymään eikä koskaan kutsu. En vaan ymmärrä miksi pitää sitten pitää tälläiset isänpäivät ja äitienpäivät. Missä selvästi ihastellaan veljeäni ja hänen lapsiaan ja meidät vaan kiireesti vastaanotetaan vasemmalla kädellä.
En taida tulevina vuosina enää mennä.
Onko täällä ketään joka aidosti ymmärtäisi mitä tälläinen on?
Tiedän, ettei moni tälläistä voi ymmärtää ja se on kuulkaa onni!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäret ovat jumalia, poika ei mitään.
Minkäs sille sitten voi? Käydään niin harvoin kuin voidaan ja kohta kuolee appikin pois kiusaamasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anyway ymmärrän kyllä mitä ap tuntee, meillä ollut vähän samanlaista appivanhempien kanssa, onneksi välit onkin nyt poikki.
Varsinkin kun huomaa, että se omakin osuus menee sille/niille sisaruksille.
Eipäs olla ilkeitä, kyllä tuommoinen voi ja saa satuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt voi " satuttaa" . Kyllä siinä nyt mennään jo vähän yli.
Eikähän aikuisen enää pidä tuollaisia märehtiä. Ei silloin pidä olla enää noin vanhempiensa helmoissa.
Ymmärrän tunteesi ap. Musta kaikkia lapsia tulisi kohdella samalla tavalla.
Mulla on isosisko koulutettu isolla rahalla ja kaikki osatettu valmiiksi. Kotoa pois muuttaessa sille ostettiin kaikki mikrosta sohvaan ja uutta. Mä sain muutaman vanhan kattilan ja vanhat verhot. Isosiskoni vuokrat maksettiin myös opiskeluiden ajan. Mulle ei annettu mitään.
Että toi teidän oli kuitenkin aika pientä mutta jos on aina noin niin varmasti suututtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos rakas ihminen, kuten esim. vanhempi osoittaa pienin elein (tietoisesti) ettet ole niin kovin tärkeä ihminen hänelle, niin kyllä se jumalauta satuttaa. Ihan ymmärrettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eriasia sitten jos on itsekin jo ihan tunnekylmä
Lapsuuteen ei pidä jäädä märehtimään. Siitä ei tule ikinä loppua, jos ei tee siitä loppua.
16
Asioille voi sitä paitsi itsekin tehdä jotain, eikä katsella vierestä suu mutrussa ja kädet puuskassa. Asioista voi puhua, voi kysyä, suoraan tai epäsuorasti. Ihmisille, jopa omille vanhemmilleen, voi myös käyttäytyä kuten haluaisi, että itseään kohtaan käyttäydyttäisiin: tasapuolisesti ja tietyllä kunnioituksella.
400 000mk omaan asuntoon aikoinaan, mulle ei mitään. 2 autoa ja ajokortti- mulle ei mitään, (voin mennä bussilla). Lista olisi tosi pitkä...
Luulitteko oikeasti , että on kyse yhdestä isänpäivästä?
Kyllä tuollainen alkaa jo jo ihan pienestä asti.
Minä olen kuitenkin siinä onnekas, että olen sisuuntunut tuosta kohtelusta, minulla on hyvä koulutus ja muutenkin olen onnellinen (paitsi näiden pakollisten vierailujen jälkeen).
Tämä taisi olla viimeinen visiitti heillä, minä en vaan kelpaa ja minun täytyy se jo tajuta. Olen jo aikuinen.
ap
Kaikilla on isoja tai pieniä traumoja lapsuudesta, on paskamaisia vanhempia jne. mutta omaa elämäänsä - saati lastensa elämää - on todella naurettavaa pilata niitä vanhoja asioita veivaamalla.
16
Näin se vaan joskus on. Ei minun veljeni ole KOSKAAN esim joulupöydän suhteen laittanut rikkaa ristiin, mutta minulla on velvollisuus tehdä puolet ruuista.
Harmittaahan se.