miksi mieheni on tosi tyytyväinen ja minä en?

olen huolissani, että teen jotain väärin perusteellisesti, kun tilanne on niin sekaisin.

kunnioita sua pätkän vertaa. Jos mies ei kuuntele sua oikeesti, kun yrität puhua teidän ongelmistanne, niin eihän sulla ole muuta vaihtoehtoa kuin alkaa puhumaan erosta. Katso sitten miehesi reaktio! Mikäli edelleenkään mikään ei muutu parempaan, vaikka sanot, että sinusta asiat ovat niin huonosti, että jopa ero on käynyt mielessä, niin sitten alat katsomaan asuntoja ja sanot, että ainoa ratkaisu on asumusero.



Jos mies ei edelleenkää ole valmis myöntämään, että teidän asiat on huonosti ja mies kohtelee sinua huonosti, ei sinun auta muuta kuin ottaa asumusero ja katsoa paraneeko tilanne senkään jälkeen. Jos tilanne ei parannut, tiedät jo, että ero on ainoa oikea ratkaisu.



Musta on niin säälittävää katsoa kun naiset (ja myös miehet) tyytyvät todella huonoon kohteluun ja paskamaiseen elämään vaan sen takia, että on yhteistä omaisuutta, yhteistä velkaa ja lapsia. Yhteisen omaisuuden saa myytyä ja velat hoidettua ja lapsetkin ajan kanssa tottuvat uusiin tilanteisiin. Kyllä jokaisella on oikeus ihanaan elämään ja kumppaniin, joka kunnioittaa ja rakastaa ja pitää huolta ja johon voi ain a tukeutua ja luottaa!



Onnea sulle ja toivotaan, että teillä lähtisi menemään paremmin.

että minulla alkaa olla mitta ihan täynnä ja haluaisin asumuseron. No, sitten mieheni vihaisena ja minua sättien pyykii keittiön pöytiä ja mesoaa " täällähän minä samperi teen näitä kotitöitä!"

Mieheni on kodista, jossa ei lasten koskaan tarvinnut tehdä mitään kotitöitä (tai opiskella tai muutakaan). Hänen mielestään siis on supersaavutus, jos kerran viikossa tyhjentää tiskikoneen.

Tekstin perusteella kuulostaa siltä, että miehesi ei ole kovin kummoinen isä lapsillenne. Olet suhteessa, jossa sinua alistetaan ja sinua ei kunnioiteta. Seksielämänne kuulostaa karmealta.

minä olen aina uskonut pitkään avioliittoon. Haluaisin tehdä kaikkeni, etteivät lapseni olisi avioerolapsia (niinkuin minä itse). Tämä suhde vain tuntuu...mahdottomalta. Kun miehellä ei ole edes halua nähdä pahaa oloani. Tai kuunnella tai nähdä minua. Minulla on sellainen olo, että olen kuin ilmaa.



Minusta tuntuu niin hirveältä, että joka päivä toivon, etten koskaan olisi tavannutkaan miestäni. Avioliittomme tuntuu elämäni hirveimmältä virheeltä. Uskon, että ilman miestäni olisin myös parempi äiti.



Mutta en haluaisi myöskään tehdä itsekkäitä päätöksiä lasteni takia. Kestän aika paljon, mutta tämä elämä alkaa olla aika sietämätöntä. Tuntuu kuin pieninkin toivon hippu olisi kadonnut.

Naista ei teillä kyllä arvosteta tipan tippaa. Äitinä olet takuulla parempi ilman miehen aiheuttamaa pahaa mieltä. Itse erosin pitkästä liitosta vähän samanlaisesta tilanteesta. Meillä vaan tuli mukaan ajan saatossa fyysinen väkivalta henkisen lisäksi. Henkistä väkivaltaahan on myös toisen mollaaminen ja aliarvostaminen vieraiden kuullen. Jos asut sellaisella paikkakunnalla missä olisi mahdollista päästä perheneuvojan tms. juttusille, niin suosittelisin ottamaan yhteyttä, jotta pääsisit purkamaan mieltäsi. Asiantuntija on neutraali kuuntelija ja neuvoja ja osaa ohjata sinua oikeaan suuntaan ja pystyy auttamaan tuntemuksiesi asettamista oikeisiin mittasuhteisiin. Ero satuttaa aina, mutta minkälaisia ihmisiä kasvaa perheistä, joissa vääristyneet ihmissuhteet...

Ei minuakaan kiinnosta kodinhoito, kun käyn töissä. Miestäkään ei kiinnosta, joten nauramme rennosti laikuudellemme ja vedämme pitkää tikkua, kumpi siivoaa. Jos vieraita tulee, puunaamme yhdessä koko talon, mutta muuten teemme emme nipota.

Tai jonnekin muualle pariterapiaan. Voit käydä yksin ja ottaa miehesi myöhemmin mukaan. Tai kysyt mieheltäsi mentäiskö yhdessä. Oma mieheni halusi srk:n parisuhdeviikonloppukurssille vaikka ei edes kuulu kirkkoon. Meitä oli siellä 2 pariskuntaa ja ohjaapariskunta. Oltiin pe-la-su. Lauantai -iltana saunottiin rantamökillä. Oikein mukavaa ja antoisaa oli. Suosittelen! En tiedä jatkammeko suhdettamme, mutta kurssin jälkeen opimme ainakin paremmin kommunikoimaan keskenämme. Nyt on tosiaan kummankin helpompi puhua/kirjoittaa omista toiveista ja haluista.

Olisi mukava kuulla mihin ratkaisuun päädyitte/miten teillä menee jonkin ajan kuluttua.