Lue keskustelun säännöt.
Olen tullut aivan vainoharhaiseksi, jos nyt sillä nimellä tätä voisi kutsua
11.11.2007 |
lapselle sattui aika ikävä tapaus ja loukkasi kovin, pelästyin tietysti hirveästi ja sen jälkeen olen ollut aivan ihmeellinen. Saatan yöllä herätä kuuntelemaan hengittääkö, leikkauksen jälkeen kun oli sydänrytmikone vieressä niin kyttäsin sitä vain kokoajan. Kiellän lasta tekemästä normaaleja asioita kun voi loukata, pelkään loukkaamista yli kaiken. Miten tätä voisi hillitä?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta luulen että menettämisen pelko on niin vahva, tajusin tämän haverin aikana että lapselle voi tosiaankin sattua ihan mitä vain. Tuntuu että tämä huolehtiminen on lopullista. Lapsella ikää jo 6v joten on kerinnyt sattua yhtä sun toista. Tämä vain pelästytti todella kovin ja asia on mielessä kokoajan, mietin kokoajan tapahtumaa. En syytä itseäni mutta mietin miten voisin estää tällaiset