Mitä mieltä olet kouluikäisistä, jotka eivät tervehdi tuttuja?

Lapseni ovat vasta pieniä, 4 v ja 2 v, ja tervehtivät toistaiseksi iloisesti kaikkia tuttuja, joskus tuntemattomiakin. Sapettaa todella sellaiset aikuiset, jotka eivät vastaa tervehdykseen. Poikaanikin sapettaa: hän toistaa pariin otteeseen kovemmalla äänellä jos toinen ei vastaa, ja saattaa sitten mennä ko. henkilön eteen puolen metrin päähän, katsoa tiukasti ja sanoa: " Sanoin sinulle hei!"



Ei tässä varmaan monta vuotta mene, kun omatkaan lapset ei tervehdi. Sen verran huonoa mallia antavat monet aikuiset. Tuntemattomilta ymmärrän ja vähemmän tutuiltakin jotenkin, mutta esim. pojan parhaan kaverin isä, naapurimme, tekee tuota jatkuvasti....! Törppö!

Olen kyllä opettanut lapsille hyvät käytöstavat. Mutta lapset ovat niin arkoja, että tervehtivät vain todella tuttuja ihmisiä. Ja olen itse ollut lapsena ihan samanlainen, joten ymmärrän lapsiani hyvinkin. Ei tervehtimättömyys ole aina epäkohteliaisuutta. Ja ymmärrän kyllä toistenkin lapsia, että jotkut tervehtivät ja jotkut eivät. En ala lapsia sen mukaan tai heidän vanhempiaan arvostelemaan.

Vierailija:

Mutta lapset ovat niin arkoja, että tervehtivät vain todella tuttuja ihmisiä.

Itse olen ollut myös ujo lapsena ja omatkin lapseni ovat aika arkoja vieraiden suhteen, mutta kyllä he ainakin hymyilevät/morjestavat vastaukseksi, vaikkeivat mitään uskalla sanoakaan (ovat 6- ja 4-vuotiaat). Tosi monet, sekä aikuiset että lapset, vain möllöttävät tuppisuina ja naama peruslukemilla...

Todella ujo ihminen voi mennä lukkoon tuommoisessa tilanteessa eikä osaa reagoida mitenkään. Jälkeenpöin voi hävettää hyvinkin paljon.

Muutettiin, ja on naapureita, jotka ei tervehdi takaisin, vaikka itse tervehdin

- asuvat vastapäätä ja samanikäisäi lapsia... hohhoijakkaa...



käytös ja tapatieto-haloo---

Että moni ei varmasti kuule. Itsekin olen monesti sanonut, että etkö tervehtinyt vastaan, niin sanovat että tervehdin kyllä. Tekevät sen vain niin hiljaa ja varovaisesti, että edes minä en kuule.

Vierailija:

Vierailija:

Mutta lapset ovat niin arkoja, että tervehtivät vain todella tuttuja ihmisiä.

Itse olen ollut myös ujo lapsena ja omatkin lapseni ovat aika arkoja vieraiden suhteen, mutta kyllä he ainakin hymyilevät/morjestavat vastaukseksi, vaikkeivat mitään uskalla sanoakaan (ovat 6- ja 4-vuotiaat). Tosi monet, sekä aikuiset että lapset, vain möllöttävät tuppisuina ja naama peruslukemilla...