Lue keskustelun säännöt.
Apua keskusteluun miehen kanssa
10.11.2007 |
Nyt on sukset ristissä ja pahasti miehen kanssa. Meidän perheellä on ollut viime vuosina vaikeuksia. Mä olen monesti jo ennakolta nähnyt pienet merkit ja koittanut puhua miehelle, että tolle ja tolle asialle tarvis tehdä jotain. Mies sanoo, että asia kunnossa, ei tarvi tehdä mitään (on jääräpäinen ja vaikeat asiat maton alle lakaiseva). Hetken päästä ollaan/minä olen kusessa kaulaa myöten. Silloin vasta mies uskoo. Mä saan vääntää asiat oikealle tolalle, mies ei juurikaan auta, ja pitää syyllistämisenä, jos totean, että tämä asia olisi pitänyt hoitaa jo aikaisemmin. Asiat on ehkä hetken verran kunnossa, sitten taas homma alkaa alusta, ja TAAS MIES VÄHÄTTELEE. Ja kieltäytyy keskustelemasta ja auttamasta. Ja ihmettelee, kun mä oon väsynyt ja masentunut ja seksikään ei maistu. Mitä ihmettä tehdä? Miten saada mies ottamaan laput silmiltään ja kantamaan osansa vastuusta? Mä en kohta jaksa enää.
Kommentit (4)
Mulla on todella vaikea homeallergia. Saan oireita jo muualta siirtyneestäkin homeesta, eli vaikka kotona ei ole kosteusvaurioita, niin en pysty istumaan homevauriotalossa asuvan henkilön vieressä, koska kurkkua alkaa kuristaa, nenä vuotaa, yskittää, hetken päästä nousee kuume jne.
Viimeisin tapaus oli, että haistoin, että uudet Ikeasta ostetut huonekalut haisee tosi oudolle. Mies vähättelee, että ei niissä mitään vikaa ole. Mä pesen ne huonekalut, saan kovan kuumeen. Edelleen mies vähättelee, että on varmaan vaan jotain flunssa. Mies kasaa huonekalut, mulle tulee taas kova kuume. Sanon, että huomaatko, taas tuli kuume. Mies vähättelee, suuttuukin mulle, että taas menee rahaa hukkaan (prkl, itse halusi ostaa kehitysmaassa ties missä oloissa valmistettua lastulevyä) ja on niin marttyyria. Multa menee lopulta hermo, jäkätän niin kauan, että mies kantaa huonekalut ulos. Kuume laskee, yskä loppuu, nuha loppuu, keuhkojen puristus loppuu. Sitten mieskin ihmettelee, että kyllä se kuume taisi huonekaluista tulla. Hetken aikaa on rauhallista, kunnes alkaa taas uus rumba.
Viimeisin rumba oli eilen illalla. Mä sain yöllä hirvittävän astmakohtauksen, en pystynyt kunnolla puhumaan. Tänään oon taas yksin siivonnut ja siivonnut pienessä kuumeessa. Mies on töheltänyt omiaan ja lähti hetki sitten juhliin, joihin minä en huonon oloni takia lähtenyt. Nyt meni hermo. Millä saada mies todella tajuamaan tämä allergia, se, miten pienestä mun sairastuminen voi olla kiinni? Auttamaan mua välttämään noita ihme kuumeilujaksoja ja astmakohtauksia? Jos niitä kuitenkin tulee, niin siivoamaan, ettei mun tarvi rehkiä silloin kun henki ei tahdo kulkea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei helvetti, onko se sinun miehesi aikuinen? Sinullahan on jo todella pahoja oireita, jotka voivat kohta olla hengenvaarallisia. Ja parempi olisi, että sinä et siivoisi OLLENKAAN. Jossei miehestä siihen ole, maksaa siivoajan.
Veikkaan tosin, että hän ei saa tajua, vaikka mitä tekisit.. Joten tietänet varmaan, mitä ehdottaisin seuraavaksi.
Yritä pärjätä, ja muista pitää huolta omasta terveydestäsi! :)
On homeallergia ja astma. Allergialääkitys on kunnossa, viimeöinenkin tilanne laukesi kotikonstein, onneksi.
Tavallinen siivous ei tuota ongelmia, en onneksi saa tavallisesta huonepölystä suurempia ongelmia. Meillä siivotaan useasti, joten sekin voi vaikuttaa, pölyä ei ehdi kertyä paljoa. Tässä tilanteessa mua rassaa miehen jääräpäisyys/lapsellisuus ja kipeänä rehkimään joutuminen. Epäilen, että mies on kerta kaikkisen kyllästynyt tilanteeseen. Viime yönä astmakohtauksen laannuttua hiillyin totaalisesti, sanoin, että mun terveys ei kohta kestä sun kanssa asumista ja että mä oon ihan epätoivoinen tämän tilanteen ja sun suhtautumisen takia, että mitä ihmettä mä voin tehdä. Mies ei vastannut mitään...
Nyt on vakavan keskustelun paikka, mutta olen epätietoinen, miten aloittaa keskustelu. Haluan todella ymmärtää, mitä mieheni ajattelee, ja haluan hänen ymmärtävän mun tilanteeni, enkä haluaisi keskustelun menevän syyttelyksi tai jankkaamiseksi. Mies on mulle tosi rakas, ja tuntuu tuo minustakin välittävän, hellii joka päivä ja hemmottelee usein. Tämä ymmärtämätön käytös nimenomaan allergia- ja terveysasioissa on kärjistynyt viime aikoina, ja epäilen, että nyt joku muu asia rassaa miestä, ja stressi purkaantuu nyt järjettömänä vänkäämisenä. No, tää kaikki on oletusta, kunnes oon keskustellut miehen kanssa. Mutta miten siis aloittaa?
Rahastako? Vai kaikesta? Oisko parisuhdeterapiasta hyötyä? Minä en nyt oikein ymmärtänyt kaikkea, mutta jospa viisaammat auttaisivat.