Auvisen teko - tehty ja unohdettu

" Ei voida teeskennellä, että tälläistä ei tapahtuisi uudelleen missään. Nyt on aika keskustella, miten vastaavat tilanteet vältetään tulevaisuudessa" .

Miten voidaan varmistaa, että tälläistä ei enää pääse tapahtumaan? Siihen tarvitaan meidät KAIKKI mukaan - vanhemmat huolehtimaan lapsistaan, koulu oppilaistaan, yhteiskunta sairastuneistaan jne.

Katsottu. Voidaan palauttaa Makuuniin ja unohtaa. Seuraava, please!

Minusta nyt on esim. rauhoittumisen ja hiljentymisen aika. Hauan olla viikonlopun perheeni ja lapseni kanssa. En halua puhua tapahtuneesta kenenkään ulkopuolisen kanssa. Haluan myös että minut jätetään rauhaan ts. ettei minulle tulla puhumaan asiasta. Miksi? Siksi että olen tutkinut tapausta pari vuorokautta. Minä en halua käsitellä asiaa nyt vaan aion rentoutua. Turvallisuutta ei lisätä viikonlopun aikana eikä seuraavalla viikolla puhumalla siitä netissä tai televisiossa. Tilanne on ensin saatava stabiiliksi.

tunteita? Onko sinulla paljon omia murheita ja siksi aikasi menisi paremmin miettiessäsi Jokelan tapahtumia?

mua ainakin nämä viestit AHDISTAA. Ei niitä pysty olla lukemattakaan, ehkä pitäisi

Jokainen on osa tätä yhteiskuntaa ja jokainen vähättelijä sulkee silmänsä seuraavan Pekka-Ericin hädältä!



Ottakaa vastuu omasta välinpitämättömyydestänne!



Puhuminen ja käsitteleminen, surun näkeminen, auttaa käsittelemään tapahtunutta!



Se joka ei välitä voi olla lukematta..

Minulla on 3 lasta, joista 2 jo koulussa. Maailma on muuttunut paljon omista kouluvuosistani, jolloin pahinta mistä lapsia varoiteltiin oli tupakka ja viina.



Nyt on liikkeellä huumeita ja hulluja. Terveyden- ja sosiaalihuollosta on leikattu paljon varoja. Kun minä kävin koulua, meillä oli vähintäänkin kerran vuodessa terveydenhoitajan ja lääkärin tarkastus. Nyt esim. alaluokilla lapset tapaavat terkkarin 3 kertaa ja lääkäri 2 kertaa 6 vuoden aikana.



Pelkään lapsieni puolesta! Olen harmistunut, että luokat ovat isoja ja siellä on aina isoja ongelmia. Jos jokainen tälläinen tapaus otetaan vain parin päivän " huvituksena" ja unohdetaan, mitä tästä silloin kollektiivisesti yhteiskuntana opittiin seuraavaa uhkaavaa kertaa varten?

Missä lintukodossa tuokin kirjoittaja kuvittelee elävänsä? Näitä on tapahtunut juuri viime vuosina enemmän ympäri maailmaa. Elä siinä sitten pienessä lintokodossasi! Varmasti moni jokelalainenkin eli, mutta ei tule elämään enää ikinä.

Siinä on niin sinisilmäinen ja naivi " mitään ei voi koskaan tapahtua meille" -asenne. En tietenkään toivo mitään kauheita kellekään, mutta jos joku tragedia sittenkin tuollaista henkilöä koskettaa, niin todennäköisesti takinkääntäminen tulee ajankohtaiseksi.

Kuka on kieltänyt sinua elämästä onnellista perhe-elämää? Eikö turvallisuuskin kuulu siihen?



Monet perheet, joiden isä on seonnut ja tappanut kaikki, ovat varmasti eläneet juuri tuota onnellista perhe-elämäänsä, kunnes silmät ovat auenneet, mutta silloin liian myöhään.

Mun mielestä tapaus ei ihan äkkiä unohdu

Ja yhteiskunta ei ole vain joku kaukainen instanssi jossain. Yhteiskunta on sinä ja minä, naapurin täti ja setä, lapsesi hoitaja ja opettaja, oma pomosi - kaikki me yhdessä. Miten sallimme tälläisen tapahtuvan vain ja sitten unohdamme sen mahd pian, ettei menisi pieni onnellinen perhe-elämä rikki.



Voi pyhä yksinkertaisuus! Mitä sitten kun sinun lapsesi aivot ammutaan seinälle?

Yhtään aloitusta en ole tästä aiheesta av:lle tehnyt enkä ole kiinnostunut pohtimaan näitä " miksi se teki niin eikä näin" -juttuja, mutta kyllä minusta aiheeseen liittyviä asioita on syytä pohtia.

että olisin halunnut käsitellä tapahtunutta nyt enemmän jos olisin itsekin kriisissä, mutta kun en ole. Minulla on siis ollut omat onnettomat kriisini ja vaikeuteni. En ole elänyt lintukodossa. Olen kiertänyt maailmaa ennen perheen perustamista ja kokenut henkkoht siellä esim pommiuhkia ja aseella osoittamisia.



Mielestäni juuri (koulu)terveydenhuoltoa pitäisi saada paremmalle tolalle. Itse keskityn nyt onnelliseen perhe-elämääni. Laittakaa ihmiset viestiä poliitikoille, että avohoitoon ym olisi saatava lisää resursseja, niin teen minäkin. Tällä pastalla asioiden käsittely on turhempaa.

Samaa toivoisin nyt myös meiltä aikuisilta. En peräänkuuluta mitään verellämässäilyä, vaan asiallista arvokeskustelua siitä, millaiseksi haluamme oman yhteiskuntamme kehittyvän.



Nyt ovat varmaan kaikki jo käsittäneet, että tälläistä ei tapahdu " vain siellä Amerikassa" vaan ihan meidän monien kotikulmilla Suomessakin.

Kiltti herra pääministeri, kouluissa voidaan pahoin, sinne tarvitaan apua..



Vai lehtien palstoilla ja medioissa julkista keskustelua ja esimerkkejä todellisesta elämästä?

tälläkin palstalla on paljon turhaa mässäilyä ja aloituksia aiheesta ihan liikaa.