Äidin paluu töihin
Olen palaamassa työelämään kun lapsemme on vasta vähän yli vuoden vanha. Mieheni on sitten tarkoitus jäädä kotiin hoitovapaalle. Tämä oli meidän yhteinen päätös ja tuntui vielä jokin aika sitten hyvältä ajatukselta. Nyt on kuitenkin alkanut mietityttämään miten poika tähän sopeutuu... Omatunto soimaa vaikka toisaalta on hyvä että isäkin saa jäädä kotiin ja viettää enemmän aikaa lapsen kanssa.
Kokemuksia siis kaipailisin (ja vähän tsemppaustakin :)) . Miten muilla on töihin palaaminen sujunut lapsen ollessa vasta vuoden ikäinen?
Kommentit (14)
ja meni meilläkin, vaikka paniikki oli minullakin etukäteen.
Palasin töihin, kun poika oli 8,5 kk (nyt täyttää vuoden). Pelkäsin ihan hulluna etukäteen, miten kaikki tulee menemään, ja tunnistaako poika enää äitiänsä ensinkään. Pelko oli onneksi täysin turha - kyllä äiti on kuitenkin aina äiti.
Meilläkin on isä pääasiallisesti kotona. Noin 2-3 päivää viikosta isä tekee töitä (yleensä ei kuitenkaan täyttä päivää silloinkaan), jolloin lapsen mummo on meillä kotona hoitamassa poikaa. Järjestely toimii mainiosti.
Ja isän ja pojan suhde on todella läheinen.
On ihanaa että isä on pojan kanssa oma-aloitteinen eikä hoida " vain" äidin ohjeiden mukaisesti (mihin meillä olisi muutoin voinut lipsua, minä kun mukamas tiedän asiat aina paremmin, ja ilmaisen sen kyllä... ;-)
Välillä, varsinkin aamuisin, kouraisee todella syvältä kun jäbät jää vierekkäin sänkyyn heräilemään ja höpöttelemään, kun lähden töihin. Mutta silti, oon nyt todella tyytyväinen tähän ratkaisuun.
Eli nauti töihin lähdöstä ja ole onnellinen niistä asioista, mitä se tuo mukanaan - ja siitä että sinulla on mies joka haluaa jäädä kotiin vuorostaan :-))
Anyara & co
Meillä mies jäi kotiin, kun tyttö oli vähän alle puolivuotias ja minä lähdin puoleksi vuodeksi töihin. Hienoa oli se, että pääsin tekemään tuon työrupeaman, joka oli minulle tosi tärkeä juttu. Samoin upeaa oli se, että mies sai olla puoli vuotta tytön kanssa kotona. Se on varmasti vaikuttanut isän ja tyttären suhteeseen myönteisesti, plus että mies on vanhempana ja kodinhoitajana sekä arjen pyörittäjänä tismalleen samalla viivalla meikäläisen kanssa. Raskasta oli tietysti se, kun yöt vielä tuossa vaiheessa olivat rikkonaisia ja itseasiassa ekan työssäolokuukauteni ajan tyttö oli vielä pelkällä rintamaidolla, joten yösyöttöjä, lypsämistä ym. riitti. Ihmeesti sitä kuitenkin jaksoi ja kaikki sujui tosi hienosti. Palasin sitten vielä puoleksi vuodeksi kotiin viimeistelemään graduani. Tyttö lähti perhepäivähoitoon puolivuotiaana.
Suosittelen ehdottomasti! Ja sehän on vain hienoa, jos lapsi saa jäädä kotiin isänsä kanssa. Me ajattelimme tulevan kakkosenkin kohdalla lykätä vastaavilla hoitojärjestelyillä hoitoon lähtöä päälle vuoden ikään.
Syyllisyydentuntoja taitaa äiti-ihmisillä olla aina, olipa lapsi sitten kotona tai muualla hoidossa. Niiden kanssa pitää vain oppia elämään.:)
Korjaus: siis tyttö lähti perhepäivähoitoon puolitoistavuotiaana.
Ja sen verran vielä piti sanoa, että vaikka en itse todellakaan ole mikään kodinhengetär, niin minun piti vähän skarpata, etten puuttunut miehen huushollinpitotapaan, joka oli etenkin alussa aika boheemi. Pidin kuitenkin periaatteena sitä, että se joka on lapsen kanssa kotona, hoitaa arjen asiat omalla tavallaan. Ei meillä ehkä tiskipöytä aina kiiltänyt, eikä mua odottanut työpäivän jälkeen lämmin ruoka - mutta yhtälailla retuperällä nuo asiat taisivat olla silloinkin, kun olin itse kotona. Suvaitsevaisuutta siis tässä asiassa!:)
Minut ainakin yllätti lapsen synnyttyä se tunne, ettei sitä pientä ihanaa nyyttiä halunnut jättää oikein kenellekään hoitoon. Minusta ne tunteet ovat kuitenkin täysin normaaleja ja kertovat vain hyvästä kiintymyssuhteesta lapseen. Nyt kun lapsi on vuoden, on helpompi jo jättää hoitoon, mutta ikävä iskee silti ajoittain. Omalla kohdallani en niinkään puhu huonosta omastatunnosta (en koe sellaista potevani), vaan ennemmin juuri ikävästä ja kaipuusta lapseni lähelle. Toisaalta olen tyytyväinen siihen, että myös isä saa mahdollisuuden olla lapsen kanssa kotona. Olen ajatellut niin, että olisiko minulla äitinä yksinoikeus omia tämä kotonaolo lapsen kanssa, kun kerran isäkin nimenomaan toivoo ja haluaa jäädä kotiin.
Käytännössä uskon, että kaikki tullee menemään enemmän kuin hyvin. =)
Palasin töihin, kun esikoinen oli 1v1kk, ja isä jäi tytön kanssa hoitovapaalle vuodeksi. Tosi hyvä ratkaisu! Isän ja tytön välit lähenivät entisestään, mutta äiti ei todellakaan jäänyt paitsioon. Töissä oli lohdullista ajatella, että lasta ei tarvinnut viedä hoitoon vaan hän sai jatkaa kotihoidossa. Eli muutos oli ehkä suurempi äidille kuin lapselle!
Ainoa miinuspuoli oli päivien tauottomuus: kun tulin töistä, oli taapero lahkeessa kiinni iltayhdeksään asti kuin takiainen, koska ikävä oli kova. Silloin kun olin kotona, sain levätä lapsen päiväunien ajan. Mutta samanlaistahan tauotonta menoahan se on nytkin, kun on leikki-ikäinen ja uusi vauva : )
mutta teillähän on tosi hieno tilanne kun isä voi jäädä pojan kanssa kotiin! :) Itse juuri pähkäilen menenko maaliskuun alussa töihin (neiti olisi silloin 10,5kk) vai pärjättäisiinkö esim ensi syksyyn niin että olisin kotona. Minulla ei siis vielä ole kokemusta mutta halusin vain heittää oman ajatukseni joukkoon! Turhaan omatunto sinulla kolkuttaa, hienosti se teillä menee! :)
Mammis + Oona melkein 7kk
Itse jatkan opiskeluja, mutta yritän viettää kuitenkin mahdollisimman paljon aikaa vauvan kanssa. Uskon että tekee hyvää isän ja lapsen suhteelle, mutta välillä asia kyllä mietityttää. Olenko hyvä äiti? Kärsiikö pikkuinen kuitenkin?
Sinuna en teidän tilanteessanne murehtisi. Teillähän hoitajana on kuitenkin oma iä, eikä tarhan täti, mikä on tilanne niin monella muulla!
Ja tuohon, että lapsi on vasta 1 vuoden ikäinen voin sanoa, että paljon pienemmät menevät hoitoon ja pärjäävät hyvin.
Meillä on töihinpaluu edessä tammikuun alussa ja vauva silloin juuri täyttänyt 9 kk ja päiväkotiin tai perhepäivähoitajalle on menossa, mitä ilmeisimmin samaan päiväkotiin missä isoveljetkin ovat. Ja ihan luottavaisin mielin olen häntä hoitoon viemässä. Edellinen lapsenikin meni hoitoon 9 kk ikäisenä ja ihan normaali 4-vuotias hänestä on kasvanut, eli ei kyllä vauva siitä kärsi todellakaan.
LapaLepa kera 3 poitsun
meillä samanlainen tilanne edessä. Poika siis jää isänsä kanssa kotiin kun ikää vuosi ja pari kuukautta. Uskoisin, että vaikeinta se tulee olemaan äidille. Isä ja poika varmasti pärjäävät hyvin, mutta äitinä sitä ei meinaa uskoa, että se pieni vauva onkin jo niin iso, että pärjää muidenkin kanssa.
Hienosti kaikki varmasti menee, onhan isä yhtä paljon lapsen vanhempi kuin äitikin! Yli vuoden ikäinen ei yleensä enää ole riippuvainen tissistäkään, eli ei ole mitään syytä, miksi äiti olisi lapsen hoitajana parempi kuin isä. Lapsenne on onnellisessa tilanteessa, kun saa kehittää isä-lapsisuhdetta tuolla tavoin.
Ja Keski-Euroopassa äitiysloma kestää kolme-neljä kuukautta eikä mitään vanhempainvapaata tunneta, ja silti lapsista kasvaa ihan täyspäisiä vieraankin hoidossa.
teillähän on parhain mahdollinen tilanne!
mikään ei tee parempaa perhe-elämälle kun se, että isä saa olla pitkiä aikoja lapsen kanssa. Itse menin töihin kun vauva oli 10 kk, ja isä jäi kotiin. Lapsi ei sitä ennenkään ollut mitenkään äidin perään, mutta nyt olemme ihan tasaveroisia vanhempia, isä on kokenut kotielämän ihanuudet ja kauheudet ja lapselle ja isälle tuli kaikkia omia juttuja.
sinuna en huolisi kyllä yhtään! totutelkaa harjoittelemalla, jos on sinun perään, niin ei tule ihan yhtäkkiä.
a.
Todella mahtavaa on! Itse palasin töihin, kun tyttäremme oli juuri 9kk ja isä jäi kotiin loppuvuodeksi, päätöksen teimme melkein heti tytön synnyttyä, enkä ole katunut..on tosi ihanaa katsoa isää ja lasta nyt kun heidän suhteensa on päässyt rauhassa kehittymään ja itsellä on mukavaa töissä kun tietää, että lapsi on parhaassa mahdollisessa hoivassa, tietty siis mun jälkeen ;) huonoa omaatuntoa en ole potenut, mutta ikävä tietty välillä yllättää, mutta siitä huolimatta ehdottomasti paras hoitoratkaisu tällähetkellä :)
Tulipa ihanan kannustavia kommentteja :) Taitaa olla ihan totta että töihinpaluu on kaikkein rankin juttu äidille...
Sehän on hienoa että isä saa olla lapsen kanssa kunnolla. Itsestäni kai reilun vuoden ikäisen olisi pitänyt olla jo aiemmin isänsä kanssa kaksin!
Itse lähden töihin kun vauva n.3kk!!! Isä jää kotiin jo silloin, eikä mulla tarvi omatunnon mielestäni soimata, vaikka tuossa vaiheessa on vielä kaikki imetyskuviot yms. mukana pelissä. Sitten 6-7kk kohdalla taas vaihdetaan... :) Täytyy vaan toivoa että se 3kk menee hyvin, muttei se ketään varmaan vahingoita kuitenkaan, kunhan saa itse nukuttua niin että jaksaa olla töissä.