Lue keskustelun säännöt.
Minulle tulee koko ajan entistä pahempi olo niiden vanhempien puolesta, kun ajattelen, että
09.11.2007 |
eilen aamulla vielä kaikki oli kuin ennenkin, ja sitten yhtäkkiä tällainen järkyttävä katastrofi ja tragedia. Mietin sitä tuskaa mikä heillä on, kun eivät voi enää koskaan puhua poikansa kanssa. Heillä olisi hänelle varmasti paljon, paljon sanottavaa ja haluaisivat varmaan parhaansa mukaan yrittää korjata sen missä meni vikaan, mutta nyt se on lopullisesti ohi eivätkä he enää koskaan voi puhua pojalleen mitään.
Siitä jää varmasti ihan hirvittävä olo. Haluaisi varmasti vain kelata ajan taaksepäin, mutta ei voi :(((
Olen hyvin järkyttynyt tästä tapauksesta, ja kaikkein eniten vanhempien tilanteesta, kun he ovat niin yksin.
Kommentit (3)
minusta ei voi, jos toissapäivänä on kuollut monta ihmistä :( -3-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole pystynyt keskittymään ja irtautumaan tästä tragediasta laisinkaan, vaan olen kuluttanut todella paljon aikaa lukien esimerkiksi kaiken mahdollisen Pekka-Ericin kirjoittaman jutun.
Olo on kurja. Päällimmäisiä tunteita on perussurun ja kauheuden lisäksi myötunto, sääli ja jonkinlainen ymmärrys tekijää kohtaan. En hyväksy tekoa, mutta kaikista hänen jutuistaa LOISTAA avunhaku. Hän on jo kauan sitten ilmaissut, että toivoisi jonkun tulevan häntä auttamaan, vaikkei usko kenenkään tulevan. Hän sanoi katselevansa onnellisia koulukavereitaan tyttö- ja poikaystäviensä kanssa, ja tuntee olonsa ulkopuoliseksi ja erilaiseksi. Hän puhui pahasta olostaan aivan suoraan, mutta kukaan ei kuullut.
Hän oli ollut vuoden masentunut ennen tätä hirmutekoa. Ennen masennustaan hän on ollut terävä ja positiivinen nuori. Vielä viime kesänä hän sanoi aikovansa panostaa kirjoittamiseen ja muuhun luomiseen, eikä haaveile tappamiseta tai kuolemasta. Jokin muuttui siinä välillä, ja masennus ja viha syveni.
Poliittiset uhot olivat vain sivuasia tässä koko hommassa. Ne saivat pojan hurmioonsa. Hän oli älykäs ja perillä asioista, mutta silti lapsekas ja keskeneräinen uho loistaa hänen poliittisissa teksteissään.
Se, että hän on nyt kuollut tuntuu minusta pahalta. Jonkun olisi tarvinnut mennä hänen lähelleen ja ekrtoa, että kaikki voi vielä olla hyvin, " kyllä tästä selvitään" , siis hänen masennuksestaan ja pahasta olostaan, ja vihasta.
Niin monet voivat pahoin! Hän voi monella tavalla hyvin pahoin. En ymmärrä miksei kukaan huomannut mitään. Tai ymmärrän...se on joskus vaikea toimia, vaikka jotain huomaisikin.
Minulla on suuri suru häntä kohtaan. Ja tietenkin sivullisia uhreja. Heidän poismenonsa on käsittämättöän kaamea asia, enkä omaisten tuskaa voi (onneksi?) tajuta.
JS
tuntuu, että kuinka tuollaisen jaksaa edes kestää. Toivottavasti he saavat myös kaiken mahdollisen avun.