Millaisia kokemuksia mammatapaamisista?
kerronpa oman kokemukseni..
Olin tutustunut mammoihin netissä, joilla oli samanikäisiä lapsia kuin tyttöni. Netissä keskustelut olivat mukavia, sekä sain muista ystävällisen kuvan. Sovittiin tapaaminen, jossa nähtäisiin. muut äidit olivat nähneet toisensa jo aikaisemmin. Ajattelin että olisi mukava tutustua heihin paremmin ja nähdä heidän lapsensa. Juttuakin varmasti riittäisi, koska lapsemme ovat samanikäisiä. Saavuin tapaamiseen ja petyin sillä muut mammat eivät noteraanneet mitenkään minua tai lastani. Olen puhelias ja sosiaalinen ihminen ja tulen yleensä hyvin juttuun erilaisten ihmisten kanssa. Yritin keskustella heidän kanssa ja pitää keskustelua yllä, koska heistä kukaan ei minulle puhunut. Jokainen keskusteli keskenenään ja kun yritin ottaa kantaa keskusteluun, minut sivutettiin:´(. Eli todella pahamieli jäi tapaamisesta. Nyt sitten nämä samaiset mammat suunnittelevat pikkujouluja, kaikki muut on pyydetty mukaan paitsi minut ja tyttöni. Ihmettelenkin miten aikuiset ihmiset(olen nuorin tästä porukasta)eivät ota toista ihmistä huomioon. Jos minä olisin ollut joku heistä ja tapaamisessa olisi ollut uusi äiti jota en ole aikaisemmin nähnyt, olisin porisuttanut häntä ja ottanut hänet mukaan keskusteluihin.
Minulla on ystäviä, muttei paljoa sellaisia joilla olisi lapsia. Olisikin ollut mukava saada uusia tuttavuuksia ehkä ystäviäkin näistä mammoista:(
millaisia kokemuksia muilla on noista tapaamisesta?
Kommentit (3)
eli mullakin on vaan hyviä kokemuksia. mutta ehkä tuossa tosiaan vaikutti se, että olet " uusi" ja muut on jo vanhoja tuttuja. se ei kuitenkaan ole mikään hyväksyttävä syy heidän käytökselleen, ja olen pahoillani puolestasi. joko otat härkää sarvista ja kerrot muille mikä tunne sulle jäi, tai sitten jätät mammat selityksittä. olisko sinun paikkakunnalla muita nuoria äitejä joilla ei itselläänkään vielä ole " ryhmää" - jos perustaisit sellaisen?
..ihan ensimmäiset kerhokertani pienellä paikkakunnallani jossa asun. Ajattelin silloin, että tällaistako tämä tosiaan on. Päätin kuitenkin, että koska on hyvä lapselleni käydä muiden lasten seurassa jatkan vaikka hammasta purren. Itsekkin olen sosiaalinen ja haluan, että kaikilla on hyvä olla ja mukavaa tuollaisissa yhteisissä paikoissa.
No, koko kevään olin aika ulkopuolinen, mutta sitten tuli kesätauko. Syksyllä kun taas mentiin, en ollutkaan enää uusi outo lintu ja yhtäkkiä tuli paljon juttukavereita ja ihan ystäviäkin. Olen ollut kyllä tarkkana, jos uusia äitejä tulee mukaan, että he eivät jää ulkopuolelle.
Tietysti kerhossa on se etu, että porukka vaihtuu ja siten aina voi löytää omanhenkisiä kavereita. Jos tuollainen käytös jatkuu, etsisin kyllä uuden remmin. Onko se sitten ujous vai mikä. Tosiaan kouluajat pitäisi olla jo takana, kun joku oli vaan jonkun kaa!!! ;)))
Olisiko paikkakunnallasi jotakin mukavaa harrastusta, jossa olisi samanikäisiä lapsia ja vanhempia? Toivon!
deux ja poika 1,9 v
Itselläni on ko. asiasta positiivisia kokemuksia.